keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Minne tavara menee, kun se menee pois?

Meidän ystäväporukan facebook-ryhmässä käytiin keskustelua siitä, mihin kukakin laittaa pois menevät tavarat: myykö kirpparilla, antaako pois, viekö kierrätykseen.

Mä aloin siinä keskustelun jälkeen miettiä, että pitäisköhän varata kirppispöytä, saisinko tarpeeksi tavaraa kasaan (ei sitä myytävää niin kauheasti kerry lastenvaatteita lukuunottamatta, ja ne lahjoitan aina lasten serkuille). Mä oon kerran myynyt kirpparilla, ja se oli ihan kivaa.

Mut sit aloin miettiä
tarkemmin. Se kerta, kun myin kirpparilla, oli kun odotin Isosiskoa. Asuttiin silloin tuolla lähikaupungissa ja meidän kodin lähellä oli iso kirppari. Oli helppo viedä tavarat sinne ja käydä joka päivä töiden jälkeen siistimässä pöytää. Jäin muistaakseni ihan kivasti voitolle.

Nyt lähin itsepalvelukirppari on edelleen siellä lähikaupungissa. Eihän se matka ole suuntaansa kuin 20min autolla, mutta menee siinä jo sitten 40min yhteensä ajomatkoihin. Mies tulee sen verran myöhään töistä, että mun pitäis käydä pöytää järkkäämässä vähintäänkin Poikasen (tai vaihtoehtoisesti kaikkien lasten) kanssa. Aika hermoja repivä jo ajatuskin... Kyllä sitä pöytää kuitenkin pitäisi päivittäin tai vähintään joka toinen päivä käydä järkkäämässä. Käyn kaupungissa muuten kerran tai pari kuussa, vähän turhauttaisi lähteä jossain kirpparilla ramppaamaan päivittäin. Sit kun tavaroiden laputtamiseen menee aika paljon aikaa ja kirppispöytä maksaa kuitenkin 31€/vko, niin aika hyvin pitäis saada tavaraa kaupaksi, että olis sen vaivan arvoinen.

Mutta mihin meidän poistuvat tavarat sitten menee?

Lastenvaatteet tosiaan annan pois. Isosiskon vaatteet tietysti menee odottamaan Pipanaista (ja joitain Pipanaisen vaatteita odottamaan Poikasta). Pipanaisen vaatteet annan mun siskontytölle ja Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Aikuisten vaatteet on useimmiten aika huonokuntoisia siinä vaiheessa kun ne poistetaan. Joitain vain vähän käytettyjä myyn paikallisessa faceryhmässä, joitain säästän uusiokäyttöön ja teen niistä uusia vaatteita tai jotain muuta. Ne, mitä ei kannata myydä tai mitkä ei käy nopeasti kaupaksi, vien vaatekeräykseen. Sama kengissä. Tosin tietysti käyttökelvottomat vaatteet ja kengät heitän roskiin (ainakaan meillä päin ei ole mitään järkevää kierrätysmahdollisuutta).

Tavarat enimmäkseen annan pois. Paikallinen facebook-ryhmä on tässäkin kätevä, ilmaiseksi kun antaa, niin melkein mille vaan löytyy ottaja. Useimmiten mun ei tarvi edes vielä tavaraa minnekään, kun tuleva omistaja hakee sen kotiovelta. Tietysti se vaiva pitää nähdä, että ottaa tavarasta kuvan ja laittaa nettiin, mutta ei se musta iso homma ole. Iso osa poistetuista tavaroista lähtee meiltä myös mun anopin matkaan, se vie ne hyväntekeväisyyskirpparille. Mä pääsen siis oikeasti tosi helpolla tässä asiassa. Joitain vähän arvokkaampia tavaroita myyn taas siellä paikallisessa faceryhmässä.

Kirjoja menee myös jonkin verran lähipiiriin tai mökkikirjastoon. Niistäkin osa toki facebookissa tai muuten lahjoitettavaksi. 

Roskiin menee oikeastaan vaan sellaiset tavarat, jotka on oikeasti rikki, ja joita ei voi tai ei kannata korjata. Ja siis tietenkään en heitä roskiin-roskiin mitään, mitä voisi kierrättää, vaan se hoidetaan asianmukaisesti :)

Täytyy vielä hehkuttaa tuota paikallista facebook-ryhmää. Se on ihan älyttömän kätevä tapa päästä itselle turhasta tavarasta eroon! Ilmaiselle tavaralle löytyy yleensä aina ottaja, ja mä oon iloinnut varsinkin siitä, miten ollaan päästy hankalista tavaroista eroon. Me siivottiin syksyllä autotalli ja sieltä lähti ihan ihme rojua, mm. kamala ruostunut vessan peilikaappi, hirmu ruma ja iso ruskea peltinen lääkekaappi ja ties mitä. Laitoin niistä siihen ryhmään kuvat ja ilmoitukset et saa ilmaiseksi hakea ja parissa päivässä oltiin päästy kaikista eroon. Eikä mitään tarvinnut viedä kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Samoin viime syksynä kaveri siivosi asuntoa, jonka oli antanut vuokralle, ja vuokralainen oli jättänyt sinne pesukoneen. Kaveri toi sen meidän autotalliin (itse asuu siis toisella puolella Suomea) ja luvattiin viedä se kierrätykseen, jos ei kukaan sitä ota. Laitoin faceryhmään, että annetaan pesukone, eikä tiedetä toimiiko kunnolla. Meni neljässä minuutissa kaupaksi. Samoin meidän varmaan ainakin 15 vuotta vanha pakastin meni hetkessä. Ihan hullun paljon helpompaa kuin alkaa nostelemaan niitä autoon ja viedä kodinkonekierrätykseen (vaikka sekin on meiltä alle kilometrin päässä). Ja tietysti tulee itsellekin hyvä mieli, kun tietää, että mun turhasta rojusta on jollekin toiselle iso ilo :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa toki ajatuksesi!