Kaksi kuukautta aioin, minuutin toteutin.

Meillä on huomenna vappujuhlat. Meillä on Miehen kanssa ollut tapana viettää vappua grillaillen, ja vuodesta 2010 (eli ekasta vapusta, kun asuttiin nykyisessä kodissa) lähtien ollaan pidetty ihan kunnon juhlat. Vieraiden määrä on vähän vaihdellut, ja tänä vuonna on tulossa juhlimaan 15 aikuista ja muutama lapsi. Plus tietysti meidän oma perhe.

Oma luku sinänsä on ruokapuoli. Meillä on siis aina tarjottu kunnon ruoka ja nimenomaan jotain (meidän pienenpuoleisella grillillä) grillattua. Ja tietysti munkkeja ja simaa, onhan vappu. Parinkymmenen ihmisen ruokkiminen, ruokien tunkeminen meidän viisihenkiselle perheellekin pienehköön jääkaappiin, ruokien valmistaminen ja yli sadan munkin paistaminen lasten pyöriessä jaloissa ym. valmistelut ansaitsisivat oman postauksen. 

Tänään ja eilen on kuitenkin ollut siivoilun vuoro. Kun tulee noinkin paljon väkeä, ja kun sää ei varsinaisesti suosi ulkoilmajuhlia (eipä ole tainnut oikein suosia minään vuonna. Viime vuonna ainakin satoi räntää), täytyy saada koko talo siihen kuntoon, ettei itseä nolota. Siis tiedättekö, jos tulee pari vierasta, niin jos joku huone nyt jää vähän sekaiseksi, niin sitten laitetaan vaan ovi kiinni.

Ei onnistu nyt. Lastenhuoneessa nyt saa olla sellainen sekamelska, mitä lapset ehtii huomenna aamupäivän aikana saada aikaan. Mutta muuten yritettiin miettiä, että olisi esim. mahdollisimman paljon paikkoja, joissa syödä. Siispä eilen tyhjensin kokonaan Isosiskon tulevan koulupöydän, jota mä toistaiseksi käytän ompelupöytänäni. 

Ompelupöydällä piti majaa yhtä ja toista tarpeellista (esim. neulatyyny, sakset, muistilehtiö jne), keskeneräisiä töitä, sinne kuulumatonta tavaraa (tytöt kantaa sinne aina kaikki rikki menneet lelut ym korjattavaksi, ja itsekin tulen laskeneeksi käsistä jotain tavaroita siihen pöydänkulmalle) ja sitten muutama "korjaan tän jossain vaiheessa"-juttu.

Yhdestä mun tunikasta irtosi nappi pari kuukautta sitten. Tunika on siitä lähtien odottanut ompelupöydän tuolin selkämyksellä, että saisin aikaiseksi ommella sen napin. Nyt kun tunika oli pakko saada siitä tuolin päältä jonnekin, otin ja ompelin sen napin. Kesti ehkä minuutin. MIKSI oi miksi mulla kesti useampi kuukausi saada aikaan yhden minuutin homma?

Tällaista sattuu muutenkin. Joku pieni homma, jonka tekemiseen ei mene kuin minuutti pari, odottaa tekemistä pitkään. Tai joku tavara, jonka voisi laittaa heti paikalleen, odottaakin pöydän kulmalla viikon tai kaksi. 

Olen joskus kuullut ohjeen, että jos asian hoitamiseen menee alle kolme minuuttia, tee se heti. Se on mun mielestä hyvä ohje, mutta lapsiperheessä melko mahdoton noudatettava. Koska usein on sellaisia tilanteita, että ei vaan voi tehdä edes minuutin kestävää hommaa just sillä hetkellä. Kohta ehkä voi, jos muistaa. Usein myös niitä parin minuutin hommia on monta yhtä aikaa, varsinkin, jos useammalla lapsella on jotain, johon äitiä tarvitaan.

Mutta silti. Miten mä saisin itseni hoitamaan ne pikkujutut mahdollisimman nopeasti? Että ei menisi kuin päivä tai pari asian valmiiksi saamiseen? Olen kyllä kokeillut kaikenlaisia listoja ja rästihommakellonaikoja, mutta aina mä jossain vaiheessa lipsahdan samaan ja pikkujutut jää roikkumaan.

Käykö muille samoin? Miten tästä pahasta tavasta pääsisi eroon?

Omia ja muiden (linkki)vinkkejä.

Jokunen aika sitten jaoin Pinterestistä löytämiäni hassuja neuvoja organisoinnista. Nyt olisi jaossa muutama hyödyllinen linkkivinkki erityisesti pienten lasten vanhemmille.

26 Useful Dollar-Store Finds Every Parent Should Know About tarjoilee vinkkejä mm. lasten tavaroiden organisointiin. Osa näistä oli ihan hyviä. 

Kukapa vanhempi ei olisi tuskaillut tahranpoiston tai lasten rikkomien tavaroiden kanssa? 28 Ways To Fix Stuff Your Kids Ruined tarjoilee vinkkejä (tai siis linkkivinkkejä) niin tahranpoistoon kuin tavaroiden korjaukseenkin. En jaksanut käydä noita kaikkia linkkejä läpi, mutta varmasti ainakin osa ihan kokeilemisen arvoisia. Mua kahden pienen tytön äitinä eniten ilahdutti vinkki, miten saada barbin hiukset taas sileiksi. 

Omina tahranpoistovinkkeinä voisin muuten mainita, että kuulakärkikynä lähtee useimmilta kovilta pinnoilta tosi helposti, kun suihkutat siihen reippaasti hiuslakkaa (tietysti pitää olla sellainen pinta, että kestää hiuslakan). Pipanainen parivuotiaana piirsi itsensä kokoisen koiran punaisella kuulakärkikynällä lastenhuoneen valkoiseen puupaneeliin. Suihkutin reippaasti hiuslakkaa, ja väri suorastaan valui pois. Ei tarvinnut kuin rätillä pyyhkiä. Tosin meidän lattian muovimattoon sama kikka ei toimi. 

Toinen hyvä vinkki (mitä päästiin taas pari viikkoa sitten testaamaan käytännössä) on se, että permanenttitussi lähtee näppärästi kovilta pinnoilta (paitsi jos on kovin huokoinen ja imee värin) käsidesillä. Mä olen pyyhkinyt niin, että olen laittanut käsidesiä vanulappuun ja sillä pyyhkinyt, ja on tosiaan esim. seinistä, ovista, lattioista, pöydästä jne lähtenyt tosi helposti. Tietysti, jos kotoa löytyy vahvaa alkoholia, niin sillähän se lähtee. Mutta meidän taloudessa vahvin etanolipitoinen tuote taitaa olla tuo käsidesi :) 

Joku kuivausrummun omistaja voisi ilahtua tästä pyykkivinkistä. Mä en ole kokenut sukkien lajittelua ym vaivalloisena, mutta en tykkää pesupusseista erityisemmin (eikä ole kuivausrumpua, joten ne sukat joutuisi kuitenkin sieltä narulle ripustamaan), joten meille tää ei tule käyttöön.

Ja sitten vielä yksi ihan yleinen vinkki kenelle tahansa tavaroitaan läpikäyvälle: lista kysymyksistä, joita voit miettiä, kun pohdit, säästätkö jonkun tavaran vai et.  Noi oli mun mielestä oikeasti aika hyvät kysymykset, jotka kyllä paljastaa, kannattaako tavaraa säästää vai ei :)

Rikki mikä rikki.

Mainitsinkin jo aiemmin, että meille on tulossa ikkunaremontti. Päätettiin, että kun mun työhönpaluu lähestyy, niin voidaan laittaa säästötili sileäksi ja vaihdattaa ikkunat. Toki tilille jää sen verran, että jos joku kodinkone hajoaa, niin ei olla pulassa.

Ikkunaremppapaperit allekirjoitettiin reilu kuukausi sitten. Sen jälkeen kodinkonerintamalla on tapahtunut seuraavaa:

• digiboksi hajosi. Tai se toimii kyllä, mutta ohjelmia ei voi tallentaa, tallennettuja ohjelmia voi katsoa vain toisinaan, käynnistymisessä kestää n. 5-7min, noin joka toisella käynnistymisellä boksi pakottaa hakemaan kanavat uudestaan, ja toisinaan se ei anna vaihtaa kanavaa. Digiboksilla onkin viime viikot katsottu oikeastaan vain kakkosta, sillä olisi perin ankeaa, jos kävisi niin, että Pikku Kakkonen jäisi näkemättä. Se on koko perheen mielestä tärkein telkkariohjelma.
• telkkari hajosi. Tai no, sekin toimii kyllä, mutta sen saa sammutettua vain kiskomalla virtajohdon irti. Muitakin jännittäviä ominaisuuksia ilmenee toisinaan.
• pesukone päästää lingotessaan vettä lattialle. Tämä ei ole uusi ominaisuus, ja toistaiseksi vettä on tullut varsin pieniä määriä. Mutta vahdittava sitä on!
• viime viikolla huomasin, että uuniin pitää laittaa enemmän lämpöä kuin ohjeessa. Se on siis alkanut paistaa huomattavan huonosti ja hitaasti. Toimii kuitenkin muuten vielä.

Tänään Mies ja kälyn mies kävivät ostamassa meille uuden telkkarin ja digiboksin. Hyvä. Ärsyttää varsinkin se digiboksin kanssa ränkkääminen. Nyt kyllä toivoisin, ettei mitään hajoaisi, ainakaan ennen kuin oon töissä tai Mies saa ekstrarahansa.

Tiedotusasiaa

Blogilistan olemassaolo lakkaa 1.6. Blogilista sivuilla asiasta on tällainen tiedote:

TIEDOTE: Blogilista.fi-palvelu lopettaa toimintansa maanantaina 1.6.2015. Tämän jälkeen palveluun ei ole enää pääsyä.
Blogilista.fi listaa suomalaisia blogeja RSS-syötteiden avulla. Yksittäiset blogit ja niiden kirjoitukset sijaitsevat käyttäjien hallinnoimilla blogialustoilla (esim. Blogger, Wordpress jne.). Blogilista.fi:n lakkauttaminen ei siten vaikuta yksittäisten blogien olemassaoloon.
Kiitos kaikille käyttäjille kuluneista vuosista ja antoisia bloggaushetkiä!
Blogilistan ylläpito 

Nyt kipin kapin ne muutamat teistä, jotka seurailee tätä blogia juurikin Blogilista kautta, vaihtakaapa seuraamistapaa. Tätä blogia voit seurata näppärästi liittymällä blogin lukijaksi, Facebook-sivun kautta (linkitän sinne uusimmat päivitykset) tai Bloglovinin kautta. Linkeistä pääset suoraan sivulle, josta voit valita seuraavasi blogia :)

Minne tavara menee, kun se menee pois?

Meidän ystäväporukan facebook-ryhmässä käytiin keskustelua siitä, mihin kukakin laittaa pois menevät tavarat: myykö kirpparilla, antaako pois, viekö kierrätykseen.

Mä aloin siinä keskustelun jälkeen miettiä, että pitäisköhän varata kirppispöytä, saisinko tarpeeksi tavaraa kasaan (ei sitä myytävää niin kauheasti kerry lastenvaatteita lukuunottamatta, ja ne lahjoitan aina lasten serkuille). Mä oon kerran myynyt kirpparilla, ja se oli ihan kivaa.

Mut sit aloin miettiä tarkemmin. Se kerta, kun myin kirpparilla, oli kun odotin Isosiskoa. Asuttiin silloin tuolla lähikaupungissa ja meidän kodin lähellä oli iso kirppari. Oli helppo viedä tavarat sinne ja käydä joka päivä töiden jälkeen siistimässä pöytää. Jäin muistaakseni ihan kivasti voitolle.

Nyt lähin itsepalvelukirppari on edelleen siellä lähikaupungissa. Eihän se matka ole suuntaansa kuin 20min autolla, mutta menee siinä jo sitten 40min yhteensä ajomatkoihin. Mies tulee sen verran myöhään töistä, että mun pitäis käydä pöytää järkkäämässä vähintäänkin Poikasen (tai vaihtoehtoisesti kaikkien lasten) kanssa. Aika hermoja repivä jo ajatuskin... Kyllä sitä pöytää kuitenkin pitäisi päivittäin tai vähintään joka toinen päivä käydä järkkäämässä. Käyn kaupungissa muuten kerran tai pari kuussa, vähän turhauttaisi lähteä jossain kirpparilla ramppaamaan päivittäin. Sit kun tavaroiden laputtamiseen menee aika paljon aikaa ja kirppispöytä maksaa kuitenkin 31€/vko, niin aika hyvin pitäis saada tavaraa kaupaksi, että olis sen vaivan arvoinen.

Mutta mihin meidän poistuvat tavarat sitten menee?

Lastenvaatteet tosiaan annan pois. Isosiskon vaatteet tietysti menee odottamaan Pipanaista (ja joitain Pipanaisen vaatteita odottamaan Poikasta). Pipanaisen vaatteet annan mun siskontytölle ja Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Aikuisten vaatteet on useimmiten aika huonokuntoisia siinä vaiheessa kun ne poistetaan. Joitain vain vähän käytettyjä myyn paikallisessa faceryhmässä, joitain säästän uusiokäyttöön ja teen niistä uusia vaatteita tai jotain muuta. Ne, mitä ei kannata myydä tai mitkä ei käy nopeasti kaupaksi, vien vaatekeräykseen. Sama kengissä. Tosin tietysti käyttökelvottomat vaatteet ja kengät heitän roskiin (ainakaan meillä päin ei ole mitään järkevää kierrätysmahdollisuutta).

Tavarat enimmäkseen annan pois. Paikallinen facebook-ryhmä on tässäkin kätevä, ilmaiseksi kun antaa, niin melkein mille vaan löytyy ottaja. Useimmiten mun ei tarvi edes vielä tavaraa minnekään, kun tuleva omistaja hakee sen kotiovelta. Tietysti se vaiva pitää nähdä, että ottaa tavarasta kuvan ja laittaa nettiin, mutta ei se musta iso homma ole. Iso osa poistetuista tavaroista lähtee meiltä myös mun anopin matkaan, se vie ne hyväntekeväisyyskirpparille. Mä pääsen siis oikeasti tosi helpolla tässä asiassa. Joitain vähän arvokkaampia tavaroita myyn taas siellä paikallisessa faceryhmässä.

Kirjoja menee myös jonkin verran lähipiiriin tai mökkikirjastoon. Niistäkin osa toki facebookissa tai muuten lahjoitettavaksi. 

Roskiin menee oikeastaan vaan sellaiset tavarat, jotka on oikeasti rikki, ja joita ei voi tai ei kannata korjata. Ja siis tietenkään en heitä roskiin-roskiin mitään, mitä voisi kierrättää, vaan se hoidetaan asianmukaisesti :)

Täytyy vielä hehkuttaa tuota paikallista facebook-ryhmää. Se on ihan älyttömän kätevä tapa päästä itselle turhasta tavarasta eroon! Ilmaiselle tavaralle löytyy yleensä aina ottaja, ja mä oon iloinnut varsinkin siitä, miten ollaan päästy hankalista tavaroista eroon. Me siivottiin syksyllä autotalli ja sieltä lähti ihan ihme rojua, mm. kamala ruostunut vessan peilikaappi, hirmu ruma ja iso ruskea peltinen lääkekaappi ja ties mitä. Laitoin niistä siihen ryhmään kuvat ja ilmoitukset et saa ilmaiseksi hakea ja parissa päivässä oltiin päästy kaikista eroon. Eikä mitään tarvinnut viedä kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Samoin viime syksynä kaveri siivosi asuntoa, jonka oli antanut vuokralle, ja vuokralainen oli jättänyt sinne pesukoneen. Kaveri toi sen meidän autotalliin (itse asuu siis toisella puolella Suomea) ja luvattiin viedä se kierrätykseen, jos ei kukaan sitä ota. Laitoin faceryhmään, että annetaan pesukone, eikä tiedetä toimiiko kunnolla. Meni neljässä minuutissa kaupaksi. Samoin meidän varmaan ainakin 15 vuotta vanha pakastin meni hetkessä. Ihan hullun paljon helpompaa kuin alkaa nostelemaan niitä autoon ja viedä kodinkonekierrätykseen (vaikka sekin on meiltä alle kilometrin päässä). Ja tietysti tulee itsellekin hyvä mieli, kun tietää, että mun turhasta rojusta on jollekin toiselle iso ilo :)

Eteistä siivoiltu

Toissa viikolla siivosin eteisen hyllyt. Ensin kaivelin kaapeista ja varastosta kaikki ehkä mahdollisesti jollekin lapsista sopivat kevätulkovaatteet. Lapset sovitteli ja tein vaatteista kasoja (käyttöön, liian pienet ja annetaan pois, liian pienet ja laitetaan odottamaan seuraavaa, liian suuret ja laitetaan odottamaan). Vaatepyörittelyn jälkeen järjestin eteisen hyllyt uusiksi. Harmi, kun en ottanut ennen-kuvaa, niin olisitte saaneet käsityksen siitä, miltä näytti, kun olin jo muutaman viikon sullonut kamppeet sinne miten sattuu, koska kohtahan mä sen siivoan. 

Meillä eteisen hyllyjen järjestys ja logiikka elää aika lailla. Viimeisimmäksi kokeilin viime talven ajan sellaista järjestystä, että mulla, Miehellä ja Poikasella oli asusteille oma laatikko, ja tyttöjen kamat oli sekaisin (koska käyttävät saman kokoisia ja osittain myös samoja), mutta vaatteiden mukaan lajiteltuna. Yhdessä laatikossa oli käsiin ja jalkoihin menevät vaatteet (siis villasukat, lapaset, rukkaset ym) ja toisessa päähän ja kaulaan menevät (pipot, huivit, kaulurit). Ei se kauhean toimiva ollut sekään, kokeillaan nyt taas toisenlaista systeemiä. Noiden pahvilaatikoiden tilalle haluaisin uudet, keskenään samanlaiset, mutta toisaalta turha ostaa uutta kun kotoa löytyi jo ennestään riittävä määrä laatikoita (noi vaaleat jäi muuten hoitopöydän poistumisen myötä tyhjäksi, ne oli aiemmin sen hyllyillä Poikasen vaatelaatikoina)

Tältä eteisessä näyttää nyt:

Vasemmassa yläkaapissa on kohta käyttöön tulevia -siis sellaisia, mitkä on nyt vielä liian isot, mutta saattavat kesän mittaan tulla sopiviksi. Siniraitaisissa laatikoissa on toisessa aikuisten ulkovaatteita (lähinnä molempien tuulipuvun housut ja Miehen verkkarit), toisessa mun asusteita. Lapsille on kullekin oma hylly. Pinossa on jokaiselle verkkarit kesää odottamassa, sadevaatteet ja varaulkovaatteet (jokaisella on siis kaksi ulkopukua välikauteen), asusteille on jokaisella oma laatikko. Tytöt ylettävät itse hyllyillensä, Poikasen ei vielä tarvitsekaan. Miehen asusteille on noi kaksi ylimmäistä laatikkoa. Alin laatikko on rikki, se on siis vaan kulissia. Tai no, on nuo ylemmätkin laatikot rikki, mutta niitä nyt voi vielä jotenkin käyttää.

Oikeanpuoleisessa yläkaapissa on isossa laatikossa kesäsäilössä rukkasia ja talvipipoja. Siellä säilytetään myös isoja kestokasseja (niitä sellaisia, mitä ruokakaupoissa nykyään myydään). Hattuhyllyllä on koreissa mm. sontikat, kauppakassit, lasten heijastinliivit, kuulosuojaimet, aurinkolasit, heijastimia... Naulakossa roikkuu (vielä kuvan ottamisen aikaan) mun talvitakki ja kassi. Miehen talvitakit on henkareilla. Aikuisten talvitakit tosin siirsin just kesäsäilöön. Naulakon alaosassa on auto-dvd-soitin ja muutama Miehen työvaate näyttää myös pyörivän. Tuolla perällä on keskuspölynimurin luukku, joten siihen eteen ei voi kauheasti jemmata tavaraa, jotta pääsee imuroimaan.

Näiden säilytystilojen lisäksi meillä on tuulikaapissa kaappi (näyttää, kuin olisi kaksi, mutta toinen on huijausta -sen sisällä on sähkökaappi), jossa säilytetään lähinnä paria sellaista takkia, joita en raski laittaa varastoon säilöön (esim. Miehellä on musta villakangastakki, jota se käyttää oikeastaan vain hautajaisissa ja muissa juhlissa) ja kasaa kenkiä. Siellä on siis kaikki mun korkokengät, muunkin perheen juhlakengät ja sit aina sesongin mukaan kaikkien kaikki kengät -paitsi sellaiset, joita käytetään joka päivä, ne pyörii tuulikaapin lattialla. Ja jonkin verran myös lasten kasvua odottavia kenkiä. Laitan siitä jotain kuvaa, kun on kenkäshown aika. Se voisi koittaa lähiaikoina, sillä nyt päätin laittaa talvikengät pois käytöstä (Isosisko piti vielä viikonloppuna talvikenkiä, kun oli kylmä). Tuulikaapissa on myös pari naulakkoa, joissa on mun ja lasten päivittäisessä käytössä olevat ulkovaatteet. Ulkoeteisessä meillä on vielä kenkäteline, mutta siinä säilytetään vaan saappaita.

Ilahduttavaa tämän kevään ulkovaatehommassa oli se, että yhdellekään lapsista ei tarvinnut ostaa mitään muuta kuin lenkkarit. Pipanaiselle olisi ollut nekin Isosiskon jäämistönä, mutta kun meillä lapset käyttää lenkkareita melkeinpä ainoina kenkinään koko ajan keväästä syksyyn (kesällä ovat paljon paljain jaloin, ja kukaan ei ole vielä tähän mennessä tykännyt sandaaleista), niin en halua ainoiksi kengiksi toisen linttaan astumia. Joten Isosiskon kengät jää nyt sitten Pipanaiselle varalenkkareiksi. Mutta tosiaan lenkkareita lukuunottamatta kenellekään ei tarvinnut ostaan vaatteen vaatetta, kaikki oli valmiina, useimmat käytettynä saatuja tai lainaksi saatuja. Tämän vuoden kevätpukeutuminen tuli paljon halvemmaksi, kuin osasin odottaa :)

Vaatehimo

Olin tänään sisarusteni kanssa lounaalla toisen pikkusiskoni 30-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ollaan päätetty ottaa tavaksi käydä neljästään syömässä aina kun joku täyttää pyöreitä (eli parin vuoden välein, koska kun viimeinen täyttää 30, ei olekaan enää pitkään mun neljäkymppisiin). Tavataanhan me toki paljon muutenkin, mutta harvemmin niin, että oltais vaan me neljä, kaikki koolla ilman puolisoita ja lapsia.

Jätin autoni kauppakeskuksen parkkihalliin, mun oli tarkoituksena käydä samalla katsomassa, josko löytäisin Isosiskolle sisähousuja (tänään viimeksi tuli itku, kun lapsella ei ole yhtään kelvollisia housuja, toisin sanoen violetteja, punaisia tai mustia collegehousuja). No en löytänyt. Löysin itselleni farkut.

Farkut on ollu ostoslistalla jo pitkään, ja itse asiassa haluaisin löytää vielä toiset. Nämä on nyt enemmän sellaiset kevät/kesä -farkut, toisin sanoen niihin on turha ahtaa välihousuja alle. Mä oon superkova palelemaan, ja suunnilleen syyskuusta toukokuuhun on ehdottomasti oltava housujen alla paksut sukkikset tai pitkikset (mut vähänkö mun talvifarkut näyttää hölmön lököttäviltä keväisin). Tykkään töissä käyttää farkkuja, joten niitä saisi mielellään olla muutamat sitten syksyllä, kun työt taas jatkuu.

Joka tapauksessa, farkut löytyi, edullisesti ja hintaansa nähden oikeinkin kivat. Varmasti käytän puhki. Farkut oli muuten eka vaateostos mulle itselleni tänä vuonna. Hintaa jäi alennusten jälkeen 14€ (joo tiedän, tuolla hinnalla ei saa eettisesti tuotettua vaatetta. Puolustaudun sillä, että farkkupula oli akuutti, eikä rahaa ole. Huono tekosyy). 

Mutta huomasin yllättäen, että mun tekis tosi kovasti mieli päästä kunnolla shoppailemaan. Tiedättekö, että voisi kierrellä kaikessa rauhassa katselemassa kauppoja ja ostaa normaalihintaisia vaatteita. Nykyään ostoksilla käyminen on sellaista, että kauhealla kiireellä tunnissa (tai alle) pitäisi yrittää löytää jotain ostoslistalla olevaa, ja mielellään vähintään puoli-ilmaiseksi. Ei siis mitenkään erityisen kivaa tai nautinnollista. 

Ei mun yleensä tee mieli huvikseen shoppailemaan. Me asutaan pikkukylällä, missä ei edes ole muuta kuin ruokakauppa. Lähimmässä kaupungissa on H&M, Seppälä, Lindex ja KappAhl. Ehkä se johtui tuosta, kun kävin vähän isommassa kaupungissa, jossa kauppakeskuksessa on sellaisetkin "eksoottiset" (hah hah) ketjut kuin Esprit, Vero Moda, Cubus, Gina Tricot jne, että alkoi tehdä mieli käydä vähän hypistelemässä. Näin viikko ennen kotihoidontuen maksupäivää tosin tili on niin tyhjä, että piti valita, haluanko ostaa vaatteita vai tankata auton. Koska halusin päästä myös kotiin, valitsin rahojeni käyttökohteeksi bensan :)

(jos ihan totta puhutaan, niin olisin mä saanut auton tankattua, vaikka olisinkin jonkun toisenkin halpisvaatteen ostanut. Mutta kyllä tieto siitä, että rahat on melkein loppu ja ensi viikollakin pitäisi ruokaa ostaa teki ihan hyvää ostohimolle)

Jännä tunne pitkästä pitkästä aikaa tällainen vaatehimo. Ehkä mä sitten, kun olen taas töissä ja saan palkkaa, laitan Miehen ja lapset jonnekin ja meen shoppailemaan ajan kanssa. Ostan itselleni pari kivaa työvaatetta ja vaikka jonkun ihan tuiki tarpeettoman, ihan vaan siksi että se on niin ihana, ja että mulla on mahdollisuus ostaa se. Pitäähän ihmisellä haaveita olla ;)

"Kohtahan mä sen siivoan..."

Mulla on meneillään tämä hitaasti mutta varmasti etenevä kaappiensiivousprojekti. Siihen liittyen olen huomannut itselläni vähän typerän toimintatavan. Työnnän nimittäin siivoamattomiin kaappeihin tavaraa ihan miten sattuu, koska "kohtahan mä sen joka tapauksessa siivoan kunnolla". 

Ongelma ei koske kaikkia kaappeja, esim. keittiön kaapit ja vaatekaapit pysyy kyllä ihan järjestyksessä. Mutta kirjahyllyyn tökin kirjoja miten sattuu, ja just äsken vein pyyhkeitä liinavaatekomeroon (joka on ihan kauheassa kaaoksessa, siitä joskus myöhemmin) ja heitin yhden pyyhkeen väärään pinoon, kun sen sai yhdellä kädellä siihen nopeammin, ja koska "kohtahan mä siivoan tän oikein kunnolla".

Samaa tapahtuu meillä muutenkin. Siivouspäivää edeltävänä päivänä olen tosi laiska vaatimaan lapsilta tai itseltänikään kunnon iltasiivousta, joten siivouspäivänä onkin yleensä ekstrasotku kohdattavana. Vasta siivottuihin tai ylipäätään sellaisiin kaappeihin, jotka ei varsinaisesti odota siivousta, laitan kyllä tavarat paikalleen. Samoin iltasiivous ja yleinen järjestely hoituu (poikkeuspäiviä lukuunottamatta) ihan hyvin, paitsi siivouspäivää ennen. Eli vaan silloin, kun varsinainen siivous/järjestely on tulossa, iskee laiskuus pitää paikat järjestyksessä.

Aika hölmöä, myönnän. Mutta väitän, että ilmiö on yleisempikin. Epäjärjestys synnyttää epäjärjestystä.

Oletteko huomanneet kodissanne samaa ilmiötä? Joko komeroiden tai ihan yleisen järjestyksen osalta?

Budjetti

Useammassakin blogissa on viime aikoina mietitty raha-asioita. Täytyy myöntää, että ne on meilläkin ollu viime aikoina tapetilla, lähinnä siis mietitty, että mihin kaikkeen meidän rahat riittää...

Meillähän on viisihenkinen perhe. Mies käy töissä, mä olen vielä elokuuhun asti hoitovapaalla työstäni opettajana. Lapset ovat 6-, 4- ja 2-vuotiaat. Ollaan oltu naimisissa kohta 11 vuotta (ja siis asuttu yhdessä se sama), ja melkein koko ajan on ollut käytössä vaan yhden ihmisen tulot. Ensin mä opiskelin, sitten alkoi tulla lapsia. Välissä mä olen ollut töissä ja Mies kotona lasten kanssa. Kahden ihmisen tulolla ollaan eletty ennen lasten saamista kolme muutaman kuukauden pätkää ja lasten saamisen jälkeen vuosi. Sen vuoden aikana saatiin ihan kivasti rahaa säästöön, jotta olen voinut olla nyt nuorimmaisen syntymän jälkeen taas kotona.

Meillä on nyt mun kotonaoloaikana ollut se periaate, että säästöjä ei haluta käyttää normaaliin elämiseen, vaan ne on varattu yllättäviin menoihin (jos vaikka tulee isompi autoremontti, joku kodinkone hajoaa tms) ja niillä ollaan voitu käydä pariin otteeseen laivalla. Nyt kun työhön paluu lähestyy, päätettiin laittaa säästötili sileäksi (melkein, kyllä sinne sen verran jää, että saadaan uusi pesukone, jos nykyinen hajoaa tms) ja meille on tulossa parin viikon päästä ikkunaremontti. Sitten voidaankin alkaa säästää seuraavaan remonttiin, meidän kylppärikin kun on melkoinen aikapommi...

Mutta niin, säästöjä ei haluta käyttää arkielämään, mutta toisaalta nyt kotihoidontukiaikana ei ole myöskään ollut tavoitteena saada rahaa säästöön. Eli budjetti on laadittu sen mukaan, että kaikki mikä tulee saa myös mennä. 

Meidän yhteenlasketut nettotulot (Miehen palkka + mun kotihoidontuki + lapsilisät) on yhteensä 2400€ kuukaudessa. Nykyään meidän tulot on pienemmät kuin viimeksi mun ollessa kotihoidontuella, koska Miehen palkka on pudonnut aika roimasti (sillä kuului aiemmin työhön paljon reissuja, joista maksettiin erikseen. Nyt kun reissuja ei ole, ei tule rahaakaan). Aiemmin saatiin rahaa säästöön, nyt ollaan elelty kädestä suuhun. Vähän nolottaa myöntää, että noin isosta summasta ei jää säästettäväksi (muuta kuin paria seuraavaa kuukautta varten). Mutta kiinteät kulut tietysti tekee aika paljon, me ollaan mun työhön menon jälkeen (siis Pipanaisen ja Poikasen välissä) kasvatettu asuntolainan maksuerää, jouduttu ostamaan toinen auto ym. Kiinteät menot ovat siis kasvaneet.

Pakolliset menot, eli asuntolaina, sähkölasku (talo lämpiää osittain sähköllä, osittain puulla), vesi- ja jätemaksut ja vakuutukset ottaa yhteensä 1120€. Puhelinlaskuihin ja nettiin menee nykyään suunnilleen 80€ kuussa. 

Bensaan menee paljon rahaa, kun Mies kulkee autolla reilun 60km työmatkan, ja me usein viikonloppuisin myös sukuloidaan. Esim. mun vanhemmille on matkaa parisen sataa kilometriä, mun siskolle jonkun verran pidemmälti. Ja toki munkin ajamisista tulee jonkin verran, vaikka ajelen lähinnä lyhyitä lastenkuljetusmatkoja. Bensaan menee suunnilleen 400€/kk. 

Ruokaan on varattu 500€ ja lisäksi Miehen työruokailuihin olen budjetoinut satasen kuussa (joskus menee yli, joskus alle). Arkena Mies tosiaan syö lounaan töissä, Isosisko eskarissa ja Pipanainen toisinaan hoidossa. Muut ateriat syödään kaikki kotona, eli ruokabudjetti on tehty sen mukaan.

Näin ollen kaikkeen muuhun (siis ihan kaikki muu ostettava, paitsi ruoka ja bensa) jää kuukaudessa 200€ suurin piirtein. Se on osoittautunut ihan riittäväksi summaksi, koska eipä sitä niin kauheasti tarvi rahaa ruuan, bensan ja asumisen lisäksi. Lapsille pitää joskus ostaa vaatteita ja kenkiä, ja toki aikuisillekin, mutta vähemmän, koska me ei kasveta :) Sitten on tietysti kaikenlaista pientä, esim. nyt keväällä pitäisi hankkia puutarhamultaa. Kyllä ne rahat tuppaa aina menemään. Jossain kuussa jää yli satanen tai pari, mutta ne saattaa seuraavassa kuussa hyvinkin mennä johonkin muuhun. Esim. aiemmin ostetun lipaston olin ajatellut maksaa säästötililtä, mutta ei tarvinnutkaan. Samoin autojen huollot vie helposti parin kuukauden "ylimääräiset".

On kyllä ollut kiva, että vaikka rahaa ei säästöön jää, niin on kuitenkin sen verran pelivaraa, että jos vaikka ruokabudjetti menee yli, niin se ei kauheasti haittaa. Musta on ollut ihan hyvä, että tulee miettineeksi, mitä oikeasti tarvii, kun rahaa ei ole kovin paljon. Jos tää nykyinen rahatilanne olisi pysyvä, niin saattaisi vähän ahdistaa just se, että ei saa rahaa säästöön. Tai ehkä sitä sitten tekisi budjetin niin, että ainakin se pari sataa saatais kuussa talteen. 

Ihan hyvin ollaan kotihoidontukiaika pärjätty, mutta mukavalta tuntuu myös se, että voidaan alkaa siihen kylppäriremonttiin säästää sitten kun meen taas töihin. Tosin sitten alkaa mennä lasten hoitomaksuihin rahaa 600€/kk, se nostaakin meidän menoja aika lailla. Mutta elokuussa koittavaan ekaan palkkapäivään saakka mennään vielä tällä budjetilla :)

Yksi kohennus saa kaipaamaan seuraavaa

Palattiin eilen lasten kanssa kotiin alkuiltapäivästä, ja ilokseni havaitsin, että Mies ja veli olivat saaneet kahdessa vuorokaudessa sekä keittiön että olkkarin valmiiksi. Kodinhoitohuone sai tällä kertaa jäädä, siellä oli vähän ylläreitä, eikä olis ehtinyt sitä tällä erää tehdä. Valkoista maalia tosin jäi reilusti, joten katsotaan, josko ehdittäis Miehen kanssa ottaa kodinhoitohuone urakaksi jossain vaiheessa lähiaikoina. Muuten sillä ei ole niin väliä. 

Hyvältä näyttää seinät, vaikka vähän remppafiilis on edelleen sen takia, että ikkunoista puuttuu listat. Meillä vaihdetaan kaikki ikkunat muutaman viikon päästä, joten ajateltiin, että mitä niitä listoja nyt kiinnittämään, kun kohta ne irrotetaan taas. Nyt tietysti olkkarin kalusteet näyttää kamalan nuhjuisilta, mutta tosiasia on, että nuhjuisia ne nimenomaan onkin. 

Olkkarin kalustus on seuraavanlainen:

- kaksi pikkuista sohvaa, jotka Mies sai isänsä serkulta 12 vuotta sitten. Olivat jo silloin lähes puhki kuluneita.

- kaksi nojatuolia, jotka mun vanhemmat hankki yli 30 vuotta sitten. Nahka jo aikoja sitten puhkikulunut, joten päällä on pidettävä jotain kangasta. Käsinojat minä ja mun sisarukset lapsena pilanneet raaputtamalla.

-  piano, Miehen porukoilta tullut. Kipeästi virityksen tarpeessa!

- vitriinikaappi,  jonka otin aikanaan mummon jäämistöstä. Alkaa vedellä viimeisiään, vaikka Mies onnistuikin taas kerran korjaaman sitä tulitikulla.

- matto, mun vanhempien vanha. Muuten ihan ok, mutta kuteet repsottaa sieltä täältä ja hapsut on kuluneet pois.

- tv ja tv-taso (tv toimii osittain, taso on suunnilleen samaa luokkaa)

Mitään antiikkia nuo sukulaisilta perityt kalusteet ei todellakaan ole, vaan ihan jotain perus-edullisia kalusteita, joita ei ole tehty kestämään äidiltä tyttärelle. Kuvastaa hyvin meidän sisustusta muutenkin. Kun 11 vuotta sitten mentiin naimisiin, ei rahaa todellakaan kahdella kaksikymppisellä ollut, ja ilolla otettiin vastaan kaikki kalusteet, mitä sukulaisilta saatiin. Koko avioliiton aikana on ollut ennen lasten saamista pari muutaman kuukauden pätkää ja sit äitiyslomien välissä vuosi sellaista aikaa, kun meillä on ollut käytössä kahden ihmisen tulot. Melkein koko ajan vaan jompi kumpi (yleensä Mies) on käynyt töissä, koska ensin mä opiskelin ja sitten aloin saada lapsia. Pieniin tuloihin ollaan totuttu, eikä siinä mitään. Mutta huomaahan sen toki sisustuksesta, että ylimääräistä rahaa ei ihmeemmin ole.

Toisaalta, meillä on myös ihan taloudellinen ja ekologinen näkökulma, ei haluta heittää mitään käyttökelpoista pois ja ostaa uutta tilalle vaan siksi, että tekee mieli uutta tms. Nyt sohvat ja nojatuolit alkaa olla hajoamispisteessä, joten pikkuhiljaa alkaa olla aika etsiskellä uutta. Pakko on myöntää, että en ole tyytynyt ensimmäiseen sohvaan, mikä paikallisessa kirppisryhmässä on tarjolla, vaan mulla on nykyään jo vähän kriteerejäkin. En halua kotiin enää väliaikaisratkaisuja tai ihan kivoja, paitsi että pienituloisena ja pihinä voin tästä joustaa jos ilmaiseksi saa ;)

Täytyy myös todeta, että noi rumat, vanhat ja kulahtaneet huonekalut on ollu erinomaisia pikkulapsiperheessä. Ei hiillytä kovin pahasti, vaikka lapsi piirtelee nojatuoliin, jos nojatuoli on jo valmiiksi ruma ja risa. Sohviin on piirretty, puklattu, oksennettu, pissattu ja tullut nenästä verta, eivätkä ne ole sanottavasti kärsineet. Yksi mahdollisen uuden sohvan kriteereistä onkin joko pestävyys, eritteiden kestävyys (nahka on osoittautunut tässä suhteessa mahdottoman hyväksi) tai superedullisuus (mutta toisaalta ympäristön kannalta en haluaisi uutta sohvaa korvata lähimpään kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka olisikin kuinka halpa). Katsellaan, osuuko lähivuosina joku sopiva sohva eteen :)

Remppavalmisteluja

Me muutettiin nykyiseen kotiin viisi ja puoli vuotta sitten. Silloin muuton alla maalattiin ja tapetoitiin kaksi huonetta. Loppuja ollaan pikkuhiljaa maalailtu ja nyt olisi vihdoin viimeisten vuoro. Täällä on kaikki pinnat olleet tosi kuluneet (ja kyllä myös aika ruman väriset) ja esim. keittiön seinässä oli alle puolentoista metrin kaistaleella 14 paklattavaa reikää. Edelliset omistajat ovat olleet aika ahkeria ripustelemaan kaikenlaista. Ne on ollu myös aika huolettomia remontoijia, mistä tulee tietysti vähän lisäpäänvaivaa, kun miettii, miten niiden sähläykset saadaan peittoon. Pintaremontti tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Suunnitelman mukaisesti tämä päivä on kulunut remontin alkuvalmisteluissa. Olohuoneesta tyhjennettiin yksi vitriinikaappi ja pianonpäällinen (siellä siis käsityökori, taulu ja kukka, ei sen ihmeempää), siirrettiin tavarat keskelle lattiaa, jotta mahtuisi paremmin maalaamaan. Keittiössä siirsin kaikki irtotavarat pois ja tyhjensin avohyllyt, jotta ne on helpompi suojata. Yksi hyllykkö ruuvattiin pois seinästä (ainut ei-kiinteä säilytyskaluste keittiössä) ja sitä en halua takaisin, koska siinä on säilytetty vaan kaikenlaista sälää. Verhotankoja on poistettu yms pientä ja pesin seinät jollain tehopesuaineella. Olkkarin seinät varsinkin tuppaa nokeentumaan ajan saatossa. Mies irrotteli jo ikkunoista ja ovista listat. Kodinhoitohuoneen annettiin nyt vielä olla, äkkiäkös (hah hah) Mies ja mun veli sieltä roudaa pesukoneen, mankelin, isot kukat ja muut tykötarpeet vaikka saunaan, jos ehtivät sen maalata. Tavaran pois siirtämiseen kului yllättävän paljon aikaa, kun kävin suurimman osan niistä läpi sillä mielellä, että mitä lähtee pois. Tosin keittiön hyllyissä ei juurikaan turhaa ollut, olkkarin kaapissa säilytettyjä cd:eitä ja dvd:eitä en ehtinyt käydä läpi.

Huomenna lähden lasten kanssa siskolle ja toivon mukaan torstaina kotiin palatessa täällä olisi ainakin olkkari ja keittiö jo viimeistelyjä vaille valmiit!

Katselin tuossa myös maaliskuun tavaravirtaa, ja vaikka en tarkkaa lukua ole tulleista ja menneistä tavaroista pitänyt, niin on kiva huomata, että tavaraa on lähtenyt ihan reippaasti enemmän kuin tullut :)

Internetin ihmemaassa

Käytän Pinterestiä aika harvakseltaan ja satunnaisesti. Tänään oli flunssainen olo ja pikkukakkosaikaan ei enää jaksanut tehdä mitään järkevää (tehtiin siis viikkosiivous sitä ennen), joten lojuin koneella ja päädyin Pinterestiin. Laitoin hakusanaksi "organizing", ja mitä kaikkea löytyikään! 

Ihan kivoja vinkkejä ja ideoita (niitä voisin linkittää myöhemmin), mutta myös aika paljon enemmän tai vähemmän turhia tai älyttömiä juttuja. Esimerkiksi vaikka kuinka monta juttua tyyliin "17 tips for anybody with too much clothes". Näissä ymmärtääkseni neuvotaan, miten saa sullottua vaatekaapin entistäkin täydemmäksi, miten saa sen silti pysymään jokseenkin järjestyksessä, ja miten vaatteita voi säilyttää paljon muuallakin kuin siihen varatussa tilassa. Kuulkaa, mullakin on "1 tip for anydoby with too much clothes" ja se kuuluu näin: vähennä vaatteiden määrää! Ja mikä parasta, tämä mahtava vinkki toimii muillekin tavaroille, jos niitä on kertynyt liikaa!

(No, eihän se välttämättä helppoa ole, ja mullakin on vähän liikaa vaatteita, mutta silti. Ei parannuskeino ole mahtava organisointijärjestelmä, vaan vaatteiden määrän vähentäminen)

Paljon oli vinkkejä tavaroiden järjestämiseen nätisti. Esim. värin mukaan, tai että laitetaan kaikki aineet ruokakaappiin samanlaisiin nimikoituihin purkkeihin aakkosjärjestykseen... Ihan kivoja selailla sellaiset, mutta en koe omalla kohdalla tarpeelliseksi. 

Mua hämmensi myös tämä lista: Throw these 116 things away. Onhan se toki hyvä, että jos joku nyt jemmailee nurkissaan vanhentuneita lääkkeitä, toimimattomia kyniä, vanhoja lompakoita sun muuta sellaista, niin joku kertoo, että nämä voi heittää pois. Mutta oikeasti, suurin osa tuon listan tavaroista oli sellaisia, että mä vaan ihmettelin, että ihanko todella joku tällaisia jemmaa? 

(Luultavasti pitäisi tulostaa itselle tuo lista ja käydä kohta kohdalta läpi, voihan olla että meiltä löytyisikin jotain poistettavaa. Tosin listalla olevia asioita voi kyllä olla ihan perustellustikin poistamatta, esim. mä säästän vanhat kalenterit, koska ne toimii mulle samalla päiväkirjoina)

Ja tämä kirvoitti hyvät naurut: 15 Secret Hiding Places That Will Fool Even the Smartest Burglar. Olen sanaton.

Sananen ennakoinnista

Minimalismin ilo -blogissa pohdittiin sitä, miten ostaa täydellisiä tavaroita "ihan kivan" sijaan. Mä olen just sellainen, että en halua ostaa mitään "ihan kiva"-juttuja (poikkeuksia tosin on, esim. lastenvaatteissa joutuu useinkin tyytymään ihan kivaan, kun hinta/koko/muu ei muuten täsmää. Tai jos saadaan vaikka ilmaiseksi lapsille vaatteita, niin ilolla otan ne vastaan, vaikka oliskin ihan kivoja). En ehkä tavoittele varsinaisesti täydellisyyttä, mutta "ihan kivan" sijasta haluan hankkia "tosi kivaa" tai "aivan ihanaa". Sellaista, mitä ilolla käytän, kunnes vaate on puhki tai tavara hajonnut.

Tästä on seurannut mm. se, että meillä oli hoitopöytä vuoden turhanpanttina, kun sopivaa lipastoa ei löytynyt. Nykyistä edellisessä talvitakissa kuljin 10 vuotta, joista 5 vuotta mun äiti jo huomautteli, että näytän suunnilleen pultsarilta (ja viimeiset kolme vuotta jo itseänikin hävetti). Mutta kun en löytänyt tosi kivaa takkia! Nykyiset talvikengät suorastaan imee kaiken veden itseensä, ja lisäksi niistä alkaa olla pohjat puhki. Samoin muuten välikausilenkkareista ja kesälenkkareista -molemmat ovat jo saavuttaneet viiden vuoden kunnioitettavan iän, ja ovat mun kenkävalikoimassa ainoat laatuaan, eli todella ahkerassa käytössä.

Kannattaa käydä lukemassa tuo Minimalismin ilon Tuulian kirjoitus, siellä oli hyviä vinkkejä ihan kivan ostamatta jättämiseen. Itse olen kuitenkin huomannut, että mulla hyvin tärkeä asia on myös osata ennakoida (tämä on varmaan täysin vastoin minimalismin periaatteita, mutta onneksi mä olenkin epäminimalisti). Nimittäin, olen huomannut varsinkin vaateasioissa, että mä en suinkaan osta ihan kivoja vaatteita, jos vaan kiertelen kaupoissa huvikseni (mitä ei nykyään edes tapahdu, oma aika on sen verran vähissä ja kaupat kaukana, että en sinne kaupoille lähde muuta kuin asian kanssa). Kaikki mun viime vuosien "ihan kivat" (eli sittenkin huonot) ostokset on ollu sellaisia, kun olen ostanut todella tarpeeseen. 

Siis esimerkiksi, jos menen ostamaan kengät siksi, että edellisistä meni pohja puhki (näinkin on käynyt), niin todennäköisesti kaupassa ei ole just niitä ihania kenkiä, vaan ostan jotkut ihan kivat, koska on vaan pakko ihmisellä jotkut kengät olla. Sitten harmittaa, kun joutui ostamaan sellaiset, joista ei edes kamalan paljon tykkää. Jos kiertelen kaupassa huvikseni, ilman pakko-löytää-kengät-koska-entiset-hajosivat -paineita, saatan jopa löytää ne tosi ihanat kengät. Mun vanhemman siskon häihin menin aikoinaan (9 vuotta sitten) aika karmeissa vaatteissa (omasta mielestäni), kun en vaan löytänyt mitään sopivaa ja mulla ei ollut mitään talvisäähän sopivaa juhlavaatetta. Vieläkin harmittaa ne "ihan kivat" vaatteet, jotka viimeisessä hädässä ostin, kun oli ihan pakko.

Mulla on kyllä lista. Listassa lukee, mitä vaatteita tulen todennäköisesti lähiaikoina tarvitsemaan. Nyt siellä listassa lukee nuo aiemmin mainitut talvikengät, välikausilenkkarit ja kesälenkkarit (inhoan kenkien ja takkien ostoa!) ja farkut. Kaikkien kenkien kanssa alkaa olla jo vähän kiire, mitkään noista ei yhtä käyttökautta enää kestä edes melkein ehjänä. Farkkuja mulla on vielä yhdet ehjät ja toiset, joista polvi meni puhki, mutta ne lukee listassa ennakoivasti, koska ennemmin tai myöhemmin nuo viimeiset ehjät (kaksi vuotta ahkerasti käytetyt) alkaa hajota, ja olisi kiva, jos olisi seuraavat jo odottamassa. Listassa olevia vaatteita yritän pikku hiljaa katsella, mutta jos joku ihan täydellinen (myös hintansa puolesta) listan ulkopuolelta löytyy, niin saatan ostaa senkin.

Tää taitaa taas olla näitä juttuja, että yhdelle toimii yksi tapa ja toiselle toinen. Varmasti monella kävis niin, että olisi kaappi täynnä kenkiä, takkeja, farkkuja, puseroita ja ties mitä, jos ostais heti kun jotain ihanaa näkee. Enkä mäkään osta kaikkia kivoja vaatteita (mun heikkous on puserot ja etenkin mekot), mutta voin ostaa, jos tiedän, että kyseiselle vaatteelle olisi lähiaikoina tulossa tarve. Mä olen tosi nirso vaatteiden suhteen ja lisäksi hankalan muotoinen ja kokoinen. Mulla on suhteessa pitkä selkä ja lyhyet jalat. Siksi housujen löytäminen on hankalaa, koska yleensä niissä on aina liian pitkät lahkeet (ja varsinkin farkuissa lyhentäminen usein pilaa mallin). Olen yläosasta kokoa 32 ja alaosasta kokoa 34. Kokoa 32 varsinkin on vaikea löytää yhtään mistään. Useimmiten kauppojen xs-koon vaatteet on liian isoja. Mulla on myös standardimittoihin nähden liian lyhyt olka-rinnanalus-väli, joten istuvammissa puseroissa tai mekoissa rintamuotolaskokset on yleensä liian alhaalla. Enkä tykkää nykymuodista, joten kauppojen tarjonta on yleensä mun mielestä pääsääntöisesti rumaa. Ja rahatkin on vähissä, joten hinta tulee myös usein esteeksi.

Mun on siis vaikea löytää ylipäätään sopivan kokoisia ja istuvia vaatteita, ja kun olen vielä nirso, niin sittenpä ei ihania ja sopivan kokoisia vaatteita todellakaan löydy ihan noin vaan. Toki tällä mun tavalla saattaa käydä niin, että kaapissa onkin kaksi kevättakkia (juuri nyt näin on). Tai sitten saattaa käydä niin kuin viime vuonna, että keväästä asti etsii mekkoa siskon elokuisiin häihin (keväällä on hyvä mekkotarjonta yo-juhlien takia), ja lopulta Mies löytää mulle sopivan Virosta, kun on jo monta kuukautta etsitty. Se mekko oli muuten oikein ihana, ei "ihan kiva", vaikka sitäkin jouduttiin vähän korjailemaan, että saatiin istuvammaksi.

Mitenkäs muut? Oletteko niitä, joiden pitää suitsia ostamistaan, ettei päätyisi ostamaan ihan kivoja, vai joudutteko pikemminkin ennakoimaan tarpeitanne?