maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tavaraa tulee ja menee

Voi itku tätä tavaran määrää. Mulla meinaa välillä epätoivo iskeä.

Tänä vuonna on tähän talouteen tähän mennessä tullut 238 tavaraa. TOLKUTTOMAN PALJON! Neljässä kuukaudessa! Osa on tullut tarpeeseen (sekä lasten että aikuisten vaatteita ja satunnaisia muita yksittäisiä tavaroita), mutta kyllähän noista nyt reilusti yli puolet on sellaisia, joita ilmankin voitais varsin hyvin elää. Listassa on mukana myös tavarat, jotka on hankittu rikkimenneen tilalle (ne rikkimenneet ovat tietysti siellä menneiden tavaroiden lukemassa mukana).

En ole listannut, mitä tavaraa on tullut ja mistä. Karkeasti arvioisin, että yli puolet on lastenhuoneisiin päätynyttä rompetta, joukossa mm. parikymmentä pääsiäismunalelua... Kiitettävällä tahdilla roinaa on tullut muualta kuin kaupasta. Tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä isovanhempia ja muuta tavaraa syytävää lähipiiriä.

Mutta on sitä kuulkaa ostettukin. Mä en juurikaan harrasta sellaista huvikseen shoppailua, että lähdenpä tästä muuten vaan ostelemaan jotain, mutta jos kolmesta lapsesta kahdelle täytyy hankkia suunnilleen kaikki kesävaatteet tulevaksi kesäksi, niin kyllä mä ostan sille kolmannellekin jotain, ihan sen lapsen takia. Ettei aina kaikki vaatteet olisi siskon vanhoja, eikä tulisi sellainen tunne, että aina kaksi muuta saa, eikä hän ikinä (vaikka ostankin sille kolmannelle murto-osan siitä, mitä kahdelle muulle on pakko hankkia). Miehen shoppailutottumuksista en ala tässä avautumaan ;)

Tai no, huvikseen shoppailua harrastan kyllä käsityömateriaalien kanssa. En olisi tarvinnut niitä 12 vyyhtiä villalankaa, jotka hamstrasin Tukuwoolin loppuunmyynnistä, koska mulla on lankaa ainakin viiden vuoden tarpeisiin jo jemmassa. Mutta kun oli halpaa ja kohta ei enää saa (paitsi että kuulemma saakin) jne jne. Vastaavia esimerkkejä löytyy tämän vuoden puolelta toinenkin. Lankojen ja kankaiden suhteen oon heikko. En niitäkään lähde asiakseni huvikseen shoppaamaan, mutta jos käyn hakemassa kangaskaupasta jotain tarvittavaa, niin tutkin myös palalaarit, tai jos kuulen lankakaupan alennusmyynnistä, niin käyn kyllä katsomassa tarjonnan. Vaikka ei tarvitsisi.

Olen myös huomannut, että ihan hirveästi on sellaisia tilanteita, joissa ikään kuin kuuluu ostaa jotain, vaikka ei ole tarvettakaan. Tänä keväänä niitä on osunut meidän perheelle tavanomaista enemmän. Käytiin risteilyllä, ja jotenkin sieltä kuului ostaa kotiin jotain kivaa (ts. lapset saivat ostaa itselleen lelut. Aikuiset ei meidän perheessä koe samanlaista tarvetta, mutta lapset on valitettavan hyvin sisäistäneet käsitteet "matkamuisto" ja "tuliainen". Aikuisten syytä on tietysti se, että näissä asioissa annetaan jonkin verran periksi). Mä kävin yhden ystävän kanssa viettämässä laatuaikaa ravintolan ja elokuvan merkeissä, ja siltä reissulta sattui tarttumaan tuliainen yhdelle lapselle, joten pakko oli hankkia kahdelle muullekin. Mun reissun aikana Mies oli lähtenyt lasten kanssa viettämään aikaa kauppakeskukseen (en tajua. Mulla menis hermot niiden kanssa kauppakeskuksessa!) ja lapset olivat saaneet omilla rahoillaan ostaa jotain kivaa. 

Ja sitten mä kävin vielä lapsimessuilla. Messut on kyllä yksi materialismin huipentuma. Ajatelkaa, että ihmiset maksaa rahaa siitä, että pääsee shoppailemaan! (Puolustuksekseni sanon, että mä en maksanut. Voitin lipun arvonnasta) Toki messuilla voi paljon muutakin kuin ostella, mutta sehän niiden perimmäinen idea on, ostaminen. Mäkin ostin. Hyviä löytöjä, lapsille tuliaisia jne. Kymmenkunta tavaraa tuli siltä reissulta kotiin (mutta oikeesti. Miten voisin vastustaa kahden euron lastenkirjoja tai käsityökirjoja??)

No, kuten selväksi tuli, tavaraa on tullut. Pieni osa pakottavaan tarpeeseen, iso osa ei-pakottavaan tarpeeseen, mutta kyllä käyttöön ja hyödyksi, ja keskikokoinen osa enemmän tai vähemmän turhaa. Ihan liikaa joka tapauksessa.

Positiivista tässä on se, että tavaraa on myös poistunut. Tällä hetkellä poistuneiden lukema on 222 tavaraa, eli isommassa mittakaavassa katseltuna tilanne on jotakuinkin tasan. Toivoisin tietysti, että suunta kääntyisi reilusti alaspäin, mutta onneksi sentään ei ole dramaattisen paljon tavaraa tullut enempää kuin on lähtenyt. Huomattava osa lähteneestä tavarasta on lasten vaatteita, päätellen siitä kassimäärästä, jota meillä on mun ja miehen siskoille kannettu. Lasten vaatteiden lisäksi poistumista on tapahtunut sieltä täältä. Olen ohimennen siivotessa todennut, että tätä ei tarvita ja laittanut poistokoriin. Tietysti jonkin verran tavaraa on myös mennyt rikki. Viimeksi tänään hajosi pieni puutarhalapio. Yhtään kaappia en ole ehtinyt silleen karsimismielessä käydä läpi, eli panen taas toivoni kesälomaan... Todennäköisesti poistuneita tavaroita on oikeasti enemmän kuin tuo 222, koska talouteen tulevien tavaroiden määrää on helpompi kontrolloida. Poistuneiden luvussa ei ole miehen tai lasten pois heittämiä tavaroita, ellen ole sattunut sitä poisheittämistä huomaamaan.

Mähän en ole tässä alkuvuonna mitenkään erityisesti pyrkinyt muuttamaan tavaravirran kulkua aiempaan verrattuna. Nyt näyttää kyllä varsin selvältä, että muutosta tarvitaan. Eihän näin tolkuton tavaran kierto ole millään lailla järkevää. Toki meillä heitetään roskiin (ja silloinkin siis lajitellaan kierrätykseen jne) vain oikeasti rikki menneet tavarat, tavara lähtee jotakuinkin aina kiertoon. Mutta silti. Kyllä mua vaan nolottaa tämmöinen. Kun oon pitänyt itseäni kohtuu järkevänä tavaran kanssa. 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tavaroiden virta

Tavaraa tulee ja menee. Vaikka yritänkin pikku hiljaa tavaran määrää vähentää, mulla on kuitenkin sellainen näppituntuma, että meidän talouteen tavaraa tulee enemmän kuin sitä menee. Ollaan Miehen kanssa oltu naimisissa 11,5 vuotta, ja jos joka vuosi tavaraa on tullut (vaikka vaan vähän) enemmän kuin sitä on mennyt, niin ei kai ole ihmekään, että tavaraa alkaa olla aika paljon.

Isolta osin tavaran määrän lisääntyminen on ihan luonnollista. Kun taloudessa on kolme lasta, niin ei kai ole mitenkään järkevääkään olettaa, että kampetta olisi saman verran kuin silloin, kun olimme vielä kahden. Ollaan vuosien kuluessa myös muutettu 60 neliön kerrostaloasunnosta sadan neliön omakotitaloon. 

Nyt kuitenkin ollaan mun mielestä siinä pisteessä tavaran kanssa, että suunta pitäisi saada kääntymään alaspäin. Ei meillä tavaraan huku, ja kaikelle löytyy paikka, mutta toisaalta kaikki kaapit ja hyllyt alkaa olla täynnä. Parin vuoden päästä keskimmäinen lapsi menee kouluun ja hänelle on luvattu oma huone. Tässä huoneessa on tällä hetkellä kaksi kirjahyllyä, kaksi kaappia ja tietokonepöytä laatikoineen. Ne kaikki tavarat pitäisi sijoittaa siis lähitulevaisuudessa "jonnekin". 

Meillä ei kuitenkaan ole sellaisia selkeitä turhan tavaran kasoja tai kaappeja, joissa säilöttäisi pelkkiä muistoja. Pikemminkin tavaraa voisi napsia pois sieltä täältä. Siinä mulla on projektia...

Otin tälle vuodelle projektikseni pitää tulevan ja menevän tavaran määrästä kirjaa, siis kappalemäärästä. En kirjaa ylös, mitä on mennyt tai tullut (tiedän, etten sitä kovin kauaa jaksa kuitenkaan), mutta tosiaan tavaroiden määrän. Tavoite olisi, että vuoden lopussa oltaisiin miinuksella, vaikka vaan vähän.

Isoja haasteita on synttärit ja joulu, jolloin lapsille tuntuu tulevan tavaraa aika tavalla. Samoin lasten vaatteita saadaan joskus kasseittain, toisaalta niitä myös poistuu kasseittain kun keskimmäinen ja nuorin kasvavat vaatteistaan (esikoisen vaatteet jemmataan keskimmäiselle). Aikuisten tavaraa meillä ei ihmeemmin liiku. Toki joskus ostetaan jotain, mutta aika vähän, ja kyllähän niitä sitten myös poistuu. Lasten tuleva ja menevä tavara on isompi juttu meidän perheessä.

Tällä hetkellä ei kovin lupaavalta näytä. Oltiin mukavasti saatu enemmän pois kuin mitä oli tullut, mutta sitten saatiin sukulaisilta lapsille 3 kassillista vaatteita ja Poikasella oli synttärit. Tässä vaiheessa vuotta taloon on tullut 110 tavaraa ja poistunut on 82 (iso osa sekä tulleista että menneistä on kolmen lapsen vaatteita). Aika paljon molempiin suuntiin, kun ottaa huomioon, että ollaan vasta helmikuun lopulla. Ja pieni lomareissu on vielä edessä, luultavasti sieltäkin jokunen kapine kotiin kulkeutuu. Toisaalta, en ole juurikaan ehtinyt vielä käydä kaappeja läpi, kunnolla siivottuna on tän vuoden puolella vasta vessan ja kylppärin kaapit. Eli olen toiveikas.

Mutta on tässä kyllä savottaa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Puteli ja purnukka -päivitys

Viime maaliskuussa siivosin vessan ja kylppärin kaapit ja laskin samalla, paljonko siellä on erilaisia pulloja ja purnukoita. Eilen ryhdyin samaan puuhaan. 

Viime vuonna siivotessa puteleita oli 114kpl. Tämän kerran saldo oli 83. Jes! On ainakin vähän vähentynyt! Ja nyt oli sentään mukana juuri äskettäin joululahjaksi saadut jutut.

Tällä kertaa siivotessa poistin 6 pulloa tai purnukkaa. Muutama selvästi vanhaksi mennyt lensi roskiin, ja sit ajattelin kysyä esim. noista lasten suihkusaippuoista (joita taitaa edelleen olla jokseenkin samat 5 kpl kuin viime vuonnakin, kun eihän ne nyt millään kulu), että josko yhden vauvashampoon ottaisi vaikka käly, kun on ihan iskemätön purkki, eikä me sitä käytetä, ja parille muullekin turhalle, mutta käyttökelpoiselle avaamattomalle aineelle voisi löytyä ottaja. 

Aika samalta näytti muuten kuin viime kerrallakin. Edelleen sekä vessassa että kylppärissä on päivittäin tarvittavat hammastahnat ynnä muut aineet ja joistakin aineista on jemmassa odottamassa seuraavat. Mutta ilmeisesti olen myös onnistunut ainakin vähän pyrkimyksessäni vähentää turhien puteleiden määrää ja olen saanut käytettyä aineita pois pyörimästä. 

Kovin suurta vähennystä ei enää tarvitse tapahtua. Tai siis, onhan tuo 83 tosi monta ainetta, mutta jos ajattelen, mitä ne on, niin ei siellä onneksi montaa "turhaa" (ts. sellaista, jota ei tahdo saada käytettyä) ole, eikä hirveitä määriä jonossakaan.