perjantai 24. helmikuuta 2017

Keittokirja poikineen.

Arkijärki on yksi monista blogeista, joita seuraan, ja yksi harvoista, joista luen aina myös kommenttiboksin. Vähän aikaa sitten blogissa käytiin keskustelua kirjoista (ja kuten aina, vaihtelevasti ihmiset ovat joko sitä mieltä, että kirjoja pitää omistaa tai että ei pidä, kaikki kuitenkin korostavat lukevansa paljon. Huvittavaa) ja jotenkin mulla pisti silmään, kun joku (en muista, oliko joku kommentoija vai blogia pitävä Jenni) mainitsi, että heillä on keittokirjoja viitisenkymmentä. Hämmästelin, että mitä ihmettä joku tekee viidelläkymmenellä keitto- tai ruokakirjalla.

Meillähän keitto-, ruoka- ja leivontakirjoja on "vaan" yksi kirjahyllyn hyllyllinen. Viikonloppuna laskin huvikseni ne kirjat. Haluatteko arvata?

49. 

Että silleen. 

Keittokirjahyllyä mä olen kyllä aiemminkin silmäillyt sillä mielellä, että siinä riittäisi karsittavaa. Mutta kuten olen aiemminkin kertonut, meillä on Miehen kanssa näistä tavaran poistamisista aika paljon näkemyseroja. Tämä keittokirja-asia on yksi niistä näkemyseroista. 

Keittokirjahyllyn sisällön voisi luokitella suunnilleen seuraavasti:
- Miehen metsästys-, kalastus- ja muita kirjoja. Ihan reseptikirjoja sekä yleisempiä ruokakirjoja aiheista. Osaa Mies käyttää joskus, osaa ei. 12 kappaletta, joista suurin osa saatu lahjaksi.
- Yleiskeittokirjoja 5 kpl. Näistä kolmea käytän (mm. yläasteen kotitalouden oppikirjaa...) ja neljättäkin muistan joskus tarvinneeni.
- Johonkin aiheeseen liittyviä keittokirjoja 6 kpl (esim. Neuvostoliiton kansalliset keittiöt (!!) ja 500 salaattia) sekä 10 osan keittokirjasarja, joka oli joskus vuosikymmen sitten myynnissä osa kerrallaan eurolla tai kahdella S-marketissa. Useimpia ei ole käytetty.
- Leivontakirjoja 11 kpl. Useimpia käytän toisinaan. Joukossa on kyllä pari hutia.
- Muut ruokakirjat 5 kpl. 

Miehen henkilökohtaisiin kirjoihin en tietenkään koske. Rohkenin kuitenkin ehdottaa joitain poistoja. Haluaisin poistaaa:
- Ehkä yhden noista yleiskeittokirjoista, koska se on ihan turha. Muut neljä ovat sellaisia, että ainakin joskus on käyttöä. 
- 10 osan keittokirjasarjan, jota ei ole koskaan käytetty, ja jonka reseptit ovat enimmäkseen aika erikoisia.
- Osan noista keittokirjoista, koska niitä ei ihan oikeasti meillä käytetä. Tai ainakaan ole tähän mennessä käytetty.
- Leivontakirjat pitäisi käydä läpi, tai siis ne leivontakirjat, joista en heti suorilta tiedä, että käytän. Varmasti pari voisi pistää kiertoon.
- Muut ruokakirjat samoin voisi käydä läpi. Osa niistä on lahjaksi saatu ja voisi laittaa pois.

Leivontakirjoille saan tehdä mitä lystää. Muiden osalta neuvottelut ovat kesken.

Anekdoottina kerrottakoon keskustelunpätkä:
Minä: "Mä mietin, että tuolta kirjahyllystä voisi kyllä poistaa jotain noita keittokirjoja, mistä ei ole edes koskaan tehty mitään..."
Mies: "Mut osa niistä on matkamuistoja!"
Minä: "Ööö, mikä?"
Mies: "No ainakin se Italia-keittokirja, eikö se ole Roomasta tuotu..."
Minä: "Ei. Se on ostettu Prisman tai Sittarin alennusmyynnistä. Se on suomeksi."

Italia-keittokirja jää. Tällä hetkellä mun tähtäimessä on eniten tuo kymmenosainen sarja, jota rehellisesti sanottuna inhoan.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vinkki siivousmotivaation lisäämiseen.

Eilen kävi seuraavaa: Lapset leikkivät piilosta. Isosisko oli kodinhoitohuoneessa rakennellut piilon avaamalla siivouskomeron oven ja menemällä sen taakse. Yhtäkkiä alkoi kuulua kamalaa kolinaa.

Lapsi oli ottanut siivouskaapin ylähyllystä kiinni ja koko hylly tuli rytinällä alas. Se on tietysti se hylly, missä meillä säilytetään kaikki mahdolliset aineet pieniltä lapsilta suojassa. Meidän siivouskaappi on tosi huono, tai siis hyllyt pysyy tosi huonosti paikallaan, että uskon kyllä, kun Isosisko sanoi, ettei se ollut roikkunut hyllyssä vaan ihan vaan ottanut hyllyn reunasta kiinni.

Samalla vaivalla siivosin sitten koko siivouskomeron. Onneksi mikään puteli ei ollut mennyt rikki, vaan ihan riitti pyyhkiä hylly ja nostella aineet paikalleen. Muukin komero tuli tosiaan siinä siivottua. Helppo nakki oli, siivouskomero pysyy meillä tosi hyvin järjestyksessä. Se on yksi niitä komeroita, jotka olen saanut tosi hyvin järjestykseen (riittävä määrä tilaa tavaramäärään nähden) ja jota kukaan muu kuin minä ei juurikaan käytä (eli sotke).

Yllätyksenä löysin pussin sitruunahappoa. Olin juuri ajatellut, että sitä pitäisi ostaa. Saman tien hoitui sitten pesukoneenkin putsaus. 

Että vinkkinä muillekin: jos pitää saada kaappi siivottua, kannattaa antaa jonkun tyhjentää se ensin. Jos kaapissa on särkyvää tavaraa (esim. isoäidin perintöposliinit), niin joku hellävaraisempi tyhjennysmetodi toiminee paremmin. :D

perjantai 17. helmikuuta 2017

Luettu: Loistava järjestys

Alkuviikosta kirjastosta tarttui mukaan Mira Ahjoniemen Loistava järjestys. En sitä mitenkään etsinyt, mutta tietysti otin matkaani, kun osui eteen. Lukaisin kirjan samana iltana (siinä meni reilu tunti, ei siis kovin paksu tai vaikeatajuinen opus).

Mitä pidin? Pidin ja en pitänyt. Kirja oli ihan leppoisa luettava ja oli siinä asiaakin. Tykkäsin tosi paljon sisällyksen jaottelusta (omat tavarat, muiden tavarat, yhteiset tavarat ja sitten vähän yleisiä osuuksia). Kirjan alussa ja lopussa olleista yleisemmistä osioista pidin eniten, niissä oli mun mielestä ihan fiksua asiaa helposti esiin tuotuna. Tosin en mä edelleenkään (niin kuin en KonMarin jälkeenkään) ihan allekirjoittaisi sitä, että tavaran vähentäminen ja järjestäminen välttämättä tuo onnea ja autuutta (tai jos tätä kirjaa on uskominen: aikaa, rahaa, lepoa, ystäviä, elämäniloa ja energiaa), mutta kyllähän se elämää helpottaa, kun koti ei ole kaaoksessa. 

Mutta sitten ne tavara-osiot. Ne ei kyllä osuneet muhun juurikaan. Mä ylipäätään ärsyynnyn tosi helposti siitä, jos esitetään "oikeana" tapana jotain, mikä nyt jollain varmaan toimii, mutta toisilla ei. Niinpä luin näitäkin aika kiukustuneena. Että pitäisi puolisoilla olla omat vaatekaapit -ai miksi? Kyllä meillä toimii ihan hyvin se, että jaetaan keskenämme yksi hylly- ja yksi vaatekaappi. Ei ole ongelma. Ai että pitäisi VAATEKAAPISSA olla paikka meikeille ja kosmetiikalle. MITÄ??? Miksi ihmeessä mä jemmaisin meikkejä vaatekaapin puolikkaassani, kun mä meikkaan aina, siis AINA, vessassa, toisessa päässä taloa?? "Tyhjät pakasterasiat voi säilyttää pakastimessa" No ei muuten voi! Kyllä meillä on pakastin täynnä ruokaa! Ja niin edelleen ja niin edelleen...

No oli sielläkin hyviä oivalluksia välissä. Ihan tosi paljonkin. Että parisuhteessa pitää sen siistimmänkin opetella vähän joustamaan ja että ihmisellä pitäisi olla vaan sen verran tavaraa, mistä jaksaa pitää huolta. Teini-ikäisen huone saakin näyttää teini-ikäisen huoneelta. Ja ei mua noi karsimis- ja säilytysvinkitkään sinällään ärsyttäneet, varmasti joku saa niistä ideoita ja kirjailijalla itsellään ne varmaan toimivat. Mutta ärsytti se tapa ilmaista, ihan kuin tässä nyt kerrottaisi jotain totuuksia. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

No suosittelisinko lukemaan? Kyllä. Suosittelisin tätä kirjaa etenkin niille, jotka ovat ihan pulassa tavaroidensa kanssa, eivätkä ole erityisemmin karsimista/järjestelemistä harrastaneet. Tämä voisi olla hyvä lahjaidea vaikka omilleen muuttavalle nuorelle. Tai jollekin uusavuttomalle. Tai vaikka mun miehelle (paitsi oli vähän liian naisellinen kyllä ulkoasultaan ja kuvitukseltaan), ylipäätään sellaiselle ihmiselle, jonka mielestä kaikki karsimispuuha on kauhean vaivalloista/turhaa/hankalaa.

Itselleni tämä oli kiva välipala ja mukavasti inspiroiva hetki, vaikka en koe, että olisin varsinaisesti mitään uutta tästä oppinut.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun vaateraportti

Kas niin hujahti ohi tammikuu ja mitä tapahtui vaaterintamalla?

Ostin untuvatakin ja puseron. Takki olikin puutelistalla. Tilasin itse asiassa netistä (alennuksen alennuksesta) kaksi takkia siinä toivossa, että jompi kumpi olisi sopiva. Toinen oli livenä ruma, vaikka se olisi kyllä ollut taatusti lämmin ja myös sopivan kokoinen. Palautukseen. Toinen oli sellainen, kuin toivoinkin. 

Sovitin takkia useamman kerran, hypin ja pompin se päällä (tuli kuuma), venyttelin käsiäni ja vaikka mitä. Hyvältä tuntui. Vähän mietin, kun takki tuntui aika ohkaiselta, mutta toisaalta untuvatakit usein on ohuita ja silti lämpimiä, ja tuotteen kuvauksessa kyllä mainostettiin sitä superlämpimäksi. Olin tyytyväinen, kun löysin aivan loistavalta vaikuttavan takin ja tosi edullisesti (48€ alennusten jälkeen, lähtöhinta oli 100€). 

Toisella käyttökerralla totesin, että hihat on liian lyhyet. En tajua. Mä ihan todella takkia sovittaessa nostelin käsiäni ja ihan hyvältä ne hihat tuntui. Mutta olin niin hölmö, että en kokeillut takkia päälle lapaset kädessä. Takin hihansuissa on ohuet kuminauhat, ja kun on lapaset kädessä, niin jotenkin ne kuminauhat hilautuu ylöspäin, jos kädet ojentaa eteenpäin. Ei paljon, mutta just sen kriittisen pari senttiä. Eikä takki ollut myöskään niin lämmin kuin kuvittelin ja olisin halunnut, mutta toisaalta, enemmän varmaan nykyään Etelä-Suomen talvessa on tarvetta ohkaiselle talvitakille kuin superpaksulle.

Että täydellinen takki ei sitten ollutkaan ihan täydellinen. Mutta kyllä se ihan kelpo on, ja joka tapauksessa tuhannesti parempi kuin edellinen 8 vuotta sitten ostettu ja puhki kulutettu. Varmasti tulee käytettyä, ainakin siihen asti, kunnes täydellinen takki tulee eteen (ehkä seuraavan 8 vuoden päästä? Jos tulee aiemmin, ja jos on ihan varmasti täydellinen, niin ostan kyllä. Vaikka tulisi ensi viikolla. Että mä inhoan ulkovaatteiden ja kenkien ostamista!)

Entä se pusero sitten? Mulla on jatkuva lupa ostaa työvaatetta. Inhoan sitä, kun pitäisi pakon edessä ostaa joku vaate, joten mieluummin ennakoin. Tää pusero nyt oli sellainen, että jos olisin ostolakossa, niin olisin voinut jättää ostamatta (ts. ei ollut pakko hankkia uutta puseroa), mutta onneksi en ole :D 

Pusero tuli tilattua siinä takin ohella, alennuksen alennuksesta, ja hintaa jäi muistaakseni 27€ (tarkka luku on tiedostossa, joka on läppärillä, joka on Miehen mukana työreissussa). Alkuperäinen hinta taisi olla 50€ tienoilla. Pusero on ihana, sopiva ja kaikin puolin kelpo. Ainoastaan harmittaa se, että menin vahingossa ohuen puseron jo rikkomaan. Se jäi kiinni yhden korin reunaan, ja kiskaisin ajattelematta sen vaan irti sen sijaan, että olisin varovasti irrottanut. No parsimaanhan sen sitten joutui, mutta onneksi haitta ei ollut kovin iso. Tämän tulen varmasti käyttämään ihan loppuun asti. 

En ole vaatekaappia sen kummemmin vielä tänä vuonna käynyt läpi, joten poisto-osastolla on vaan 5 alushousut. Kolmet niistä oli niin hirveän huonot päällä, että poistin ihan siitä syystä. Kyllä ei ole mitään järkeä käyttää alushousuja, jotka tuntuu pahalta koko ajan. Kahdet hajosivat käsiin. Ennustan, että tänä vuonna pitää hankkia muutamat alushousut lisää.

Että näin tammikuussa. Mitähän helmikuu tuo tullessaan?