tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kirjoja, kirjoja

Istuin "kirjastohuoneen" lattialla ja katselin kirjahyllyä. Meillä on pienin (eli tosi pieni) makkari kirjastohuoneena. Ehjistä seinistä toisen täyttää kolme kirjahyllyä, toisella on kaksi kirjahyllyä ja kaappi. 

Laskin kirjoja, jotka voisin oikeastaan poistaa hyllystä. Tai lukea kerran vielä ja sitten poistaa. Kahden hyllyn kohdalla olin päässyt neljäänkymmeneen, sitten lopetin laskemisen.

Miksi en poista niitä nyt heti? 

Siksi, että täysi (siis kirjoja täysi, ei romua tai koriste-esineitä täysi) kirjahylly on mun mielestä yksinkertaisesti kaunis. Seinällinen täysiä kirjahyllyjä on ehkä kaunein sisustuselementti, mitä tiedän. Tai ainakin sieltä kauneimpien kärkipäästä. Jos poistaisin nyt tuolta kirjoja, niin tyhjä tila mitä todennäköisimmin täyttyisi jollain (vähemmän nätillä). Jos poistaisin kokonaisen hyllyn, seinä näyttäisi tyhmältä.

Toinen ja isompi syy on se, että meidän täytyy muutaman vuoden päästä luovuttaa kirjastohuone Pipanaisen omaksi huoneeksi. Siinä vaiheessa kirjahyllyistä siirretään olkkariin 2-3, mutta yhteen kirjahyllyistä tulee myös telkkarille paikka. Toivon, että saatais yksi hylly mahtumaan makkariin, jotta siellä voisi säilyttää esim. kansioita ja muita rumempia juttuja. Joka tapauksessa viidestä kirjahyllystä tulee 1-2 lähtemään kokonaan pois (plus telkkarin viemä tila), joten aika paljon on sitten tehtävä karsintaa. Ei tunnu järkevältä karsia nyt, kun en tiedä, minkälainen tila on sitten käytettävissä. Ja tosiaan, jos nyt karsisin, hyllyt täyttyisivät jollain (tai näyttäisivät tyhmältä tyhjinä), ja sitten pitäisi taas tehdä uusi karsinta. Mieluummin annan niiden nyt olla täysinä ja nätimpinä (totta puhuen, kiitos lasten, kirjahyllyt ovat nätimpiäkin päiviä nähneet) ja teen päässäni listaa kirjoista, jotka saa lähtötuomion sitten kun on sen aika. Ja alan pikku hiljaa lueskella niitä, mitkä haluan lukea vielä kerran.

Olen ajatellut, että sen verran voisin tehdä, että järjestäisin kirjahyllyä uudelleen niin, että pois lähtevät kirjat olisivat samassa hyllyssä. Helpottaisi sitten ajallaan sitä pois heittämistä, kun olisi valmiiksi mietitty ja kasattu samaan paikkaan lähtötuomion saaneet opukset.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pieniä onnistumisia

Kyllä tulee ihmiselle pienistä asioista hyvä mieli.

Sain tällä viikolla parina iltana pikkukakkosaikaan vähän puuhasteltua keittiön kaappien parissa. Karsittavaa niissä ei ole ollut, mutta onpahan pesukierros edistynyt vähäsen. Vaikka niitä kaappeja ei päivittäin sisäpuolelta ihaile, niin on se vaan kiva tunne, kun saa pölyt pois, ja tietää, että ihan hetkeen ei tarvi samaa tehdä :)

Olin lasten kanssa mun siskon luona viikonlopun. Vein siskontytölle kaksi jättikassillista vaatteita, aika lailla koko Pipanaisen 104-senttisen vaatevaraston (myös kenkiä ja ulkovaatteita), Pipanainen kun siirtyi kokoa isompaan. Oli kiva päästä niistä eroon. Tuli hyvä mieli, kun ne säkit ei enää pyöri meidän nurkissa. Mä annan aina kaikki lastenvaatteet pois. Vaikka nytkin kyllä kävi mielessä, kun sitä kasaa katselin, että saishan noista kirpparilla rahaa (joka tulisi tarpeeseen), mutta toisaalta tiedän, että tarpeeseen menee seuraavillakin käyttäjillä, joten mielellään sitä antaa pois. 

Laskin maaliskuun ruokamenot. Tavoite olisi, että meidän viisihenkiseltä perheeltä menisi max. 500€/kk ruokaan. Se summa on budjetista ruoalle varattu, ja on kiva, kun ei tarvi olla kamalan tarkkana kaupassa, vaan voi ostaa esim. hedelmiä. Samoin olen ruokabudjetissa jo valmiiksi ottanut huomioon sen, että meillä käy usein vieraita. Tässä kuussa ruokaan oli mennyt 472€. Mahtavaa! Kahtena viikonloppuna oltiin muiden ruoissa, ja tässä kuussa ei ollut mitään isompia ekstramenoja, kuten kenenkään synttäreitä tai muita juhlia, tavallista enemmän ruokavieraita tms. Se selittää budjetin alituksen (pakko myöntää, että usein menee vähän yli budjetin, ainakin jos on just jotkut juhlat tms). Mutta siis hyvä mieli tuli siitäkin. 

Nyt kun sain ne vaatekassit pois nurkista, niin ensi viikolla olisi tavoitteena saada Isosiskon huone (jossa neiti ei siis nuku, vaan siellä on isojen lasten lelujen lisäksi pakastin, koulupöytä, joka on mun ompelupöytänä, ja kaikenlaista sekalaista) siivottua. Se kun on taas jotenkin päässyt ihmeellisen sekasorron valtaan...

edit. Korjasin tuon ruokalaskun vastaamaan todellista kuukausikulutusta, jos joku ruokamenoista kuukausittain kirjaa pitävä haluaa vertailla. Mulla on siis meneillään myös viikkoseuranta, joten sen takia siellä oli aiemmin vähän pienempi lukema -viikkoseurannassa kun maaliskuun viimeiset päivät kuuluivat jo huhtikuun viikkoon. Mutta korjasin sen nyt todelliseksi kuukausikulutukseksi, on ehkä selkeämpi niin :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Näkemyseroja.

Meillä oli kiva viikonloppu. Oltiin kotosalla ilman mitään ihmeellisempää ohjelmaa, mikä oli tosi kivaa (ollaan aika usein viikonloppuisin sukulaisissa tai sit meillä käy vieraita). Sain siivoiltua ja se oli rentouttavaa :) Kuurasin kodinhoitohuoneen (mm. pesin seiniä, koska siellä oli pieniä tahmaisia kädenjälkiä, oven jne) ja vähän järkkäilin siellä. Totesin, että on aika laittaa pois vanha rikkaimuri, kun siihen ei selvästikään tule uutta akkua hommattua (ja koska ei tiedetä, onko sen ainut ongelma toimimaton akku, vai ehkä myös joku muu). Samoin lähtöpassit sai vanha kokoontaitettava pyykkiteline. Sitäkin on hillottu pari vuotta ihan siltä varalta, että jos on tosi paljon pyykkiä, niin riittää paremmin ripustustila. Tuo kyseinen pyykkiteline ei pysy kunnolla auki (vaatii vähän ilmastointiteipin tukea), ja eipä ole tullut viime vuosina niin suurta pyykkimäärää pestyä, että olisi siihen tarvinnut turvautua. Pois siis. 

Olisin pessyt pyykkikoneen, mutta siellä pyöri pyykit. Illalla saunan jälken ajattelin ihan pikaisesti pyyhkäistä siitä pahimmat pölyt (meillä ainakin pyykkikone pölyyntyy tosi paljon) ja kuurata tiivisteet ja muut myöhemmin. Ihan sattumalta huomasin, että kannen ja koneen välinen tiiviste lähtee irti. Sen tiivisteen reunaan kertyy aina märkää pölyä, ja kuuraan sitä sitten hammasharjalla pois (vanhat hammasharjat on erinomainen puhdistusväline!). Nytpä sattui irtoamaan koko tiiviste. Se tosin vaikutti siltä, että ei olisi ehkä kuulunut irrota... Voitte kuvitella, miten ällöttävä se oli, kun sinne tiivisteen alle oli kertynyt likaa jo melkein yhdentoista vuoden ajan. Ei tehnyt mieli alkaa sitä saunapuhtaana putsailemaan, joten lähipäivinä on vedettävä kumihanskat käteen ja iskettävä siihen kiinni. Yök.

Yhden keittiön kaapin sain pestyä ja järjesteltyä. Oli se sen tarpeessakin. Ennen operaatiota näytti tältä:

 
Mukikaappi on siis kyseessä. Tuolla ylimmällä hyllyllä on jemmassa ei-käytössä olevia juttuja. Mun lapsuudessa saama astiasto, jotain Miehen muistoastioita ja hopeinen kakkulapio, jota tarvitaan vaan harvakseltaan. Kahdella keskimmäisellä hyllyllä on mukeja, niistä aktiivisesti käytetään oikeastaan vaan alemman hyllyn mukeja, mä en edes tuonne ylemmälle hyllylle yletä ilman tuolia. Siellä on myös pari munakuppia ja jonkun verran korkeita laseja, niitä käytetään päivittäin. Alimmalla hyllyllä on paikka konetiskiaineelle (tiskikone on tän kaapin alla, ja aine taas tietysti pitää säilyttää lapsilta ulottumattomissa), ja kaikenlaiselle pikkusälälle kuten saksille, tulitikuille, kakkukynttilöille, kauppalistalapuille, kynille ja lasten vesiväreille (tää on ihan loogista). Kuten kuvasta näkyy, alahylly oli päässyt aika tavalla villiintymään.

Mä olisin poistanut täältä 
  • 6 häälahjaksi saatua rumaa mukia, joita ei olla melkein 11 vuoden avioliiton aikana käytetty kertaakaan (purettiin ne lahjapaketistakin vasta kun muutettiin tähän asuntoon)
  • 6 muuten vaan rumaa mukia (ei kumpikaan juoda kuin harvoin teetä, kahvia ei ollenkaan. Kahvivieraita käy kyllä usein, mutta silti pärjättäis erinomaisesti paljon vähemmällä mukimäärällä)
  • 2 snapsilasia (rumia, ei käytetä ikinä)
  • 2 lasia (turhia, ei kuulu mihinkään sarjaan)
  • hopeinen pizzaleikkuri (oikeasti! Täysin turha, vaikea pestä, leikkuuveitsi on kätevämpi)

MUTTA. Meillä on tuo Mies. Joka kommentoi mun poistoja seuraavasti
  • mutta jos meille tulee niin monta kahvivierasta, että Teema-mukit ei riitä (niitä on toisessa kaapissa 6kpl), niin on kiva, että ei tarvi sekalaisista mukeista tarjota! (Yritin vedota siihen, että näitä ei ole 11 vuoden aikana tarvittu kertaakaan, ei mennyt läpi)
  • mutta mähän käytän niitä! (No, se on kyllä totta. Ehkä ne mukit on rumia vaan mun mielestä. Itse asiassa ne taitaa kaikki olla jotain Miehen saamiakin.)
  • mutta voihan olla, että joskus tulee sellainen tilanne, että tarvitaan snapsilaseja!
  • joo, ei kai me noilla mitään tehdä
  • okei, tota ei käytetä mihinkään. Myydään se pois.

Hohhoijaa. En tiedä. Mä haluaisin vähentää tavaraa, mutta Mies on täysin eri linjoilla. Mukit ja snapsilasit sai nyt sitten jäädä. Ei tää nyt niin olennainen asia mulle ollut, että olisin siitä alkanut perheriitaa vääntää. Kävi kyllä ennen kaapin siivousta mielessä, että jos vaan vaivihkaa poistaisin sieltä kamaa (koska tiesin, että Mies pitää tavaroista kiinni, ja koska tiesin myös, että luultavasti se ei edes muista niiden kamojen olemassaoloa, eikä osaa niitä kaivata). Mutta jotenkin se tuntuu musta epärehelliseltä, kun kyse on kuitenkin yhteisistä (tai tässä tapauksessa osin myös tavallaan Miehen omista) tavaroista. 

Saatiin sentään pois 2 isoa lasia ja se mokoma pizzaleikkuri, viime järjestelykierroksella Mies ei antanut luopua niistäkään. Voitto se on pienikin voitto :)



Järjestin mukit vähän toimivammin. Ylemmälle hyllylle päätyi harvemmin käytettäviä, mm. lasten maalaamat mukit, joita ei voi koneessa pestä ja korkeita Nalle Puh-laseja, jotka odottaa muksujen kasvamista, on nyt liian isoja pieniin käsiin. Alemmalle hyllylle laitoin enemmän käytössä olevia ja kaikki rumat, mitkä olisin halunnut poistaa. Jos niitä ei tule käytettyä, vaikka ovat käden ulottuvilla, niin ehkä mulla on seuraavalla järjestyskierroksella paremmat neuvotteluasemat :)

Alimmalta hyllyltä siirsin vaan kaiken sinne kuulumattoman (mm. kasan lasten kyniä, jotka oli ilmeisesti siirretty kaappiin jonkun lapsen ulottumattomiin) pois. Jonkin verran roinaa lähti roskiinkin. Tytöt testas kaikki kynät ja heitti toimimattomat roskiin. Mä olen nirso kuulakärkikynien kanssa, joten heittelen tuolta purkista pois sitä mukaa, kun käteen osuu sellaisia, joilla ei ole kiva kirjoittaa (useimmilla ei ole).

Nyt on kaappi siivottu ja ehkä vähän paremmassa järjestyksessä. Hyvä niin, vaikka olisinkin mielelläni poistanut sieltä enemmän tavaraa.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tavaraan kiintynyt

Seuraan useampaakin suomalaisten lähetystyöntekijöiden blogia. Ne ovat hurjan kiinnostavia! Myös yksi rakas ystäväni on opiskelemassa lähetystyöntekijäksi, ja näillä näkymin lähtee maailmalle n. vuoden päästä.

Loppuvuodesta ystäväni muutti Kansanlähetysopistolle, ja siinä samalla luopui tosi isosta osasta omaisuuttaan, mm. huonekaluista, astioista ym. Nyt sitten luin Hutusta asiaa -blogin Kepan pakkaamisesta Etiopiaan lähtöä varten. Jäin itse miettimään omaa suhdetta tavaroihin. Mitäs, jos mun pitäisi mahduttaa omaisuus kahteen matkalaukkuun? Tai meidän perheen omaisuus vaikka kahteen matkalaukkuun per nenä?

Toki lähetystyöhön lähtevillä on se mahdollisuus, että tavaraa voi kuljettaa rahtina kohdemaahan ja sieltä takaisin, ja tiedän, että varsinkin perheet usein toimivat näin. Samoin tavaraa voi jättää kotimaahan varastoon, mutta varmasti toiseen maahan muuttaminen, oli syy muuttoon mikä vaan, on aina myös karsimisen paikka.

Mä luulen, että jos me lähdettäis maailmalle, niin mun olis kyllä vaikea luopua tavaroista. Ei kaikista tavaroista tietenkään. Mutta kyllä mä helposti kiinnyn tavaroihin. Jos nyt kuvitellaan, että pitäisi lähteä parin matkalauku (per nenä) kanssa moneksi vuodeksi asumaan pois Suomesta, niin mitä lähtis mukaan, mitä pois, mitä varastoon?

Huonekaluista ainut, minkä ehdottomasti haluaisin säilyttää, on mun yo-lahjaksi vanhemmilta saatu kapiokirstu, joka on puusepän käsin tekemä, todella kaunis ja tietysti ennen kaikkea tunnearvo on suuri. Meidän huonekalut on suurimmaksi osaksi sieltä täältä sukulaisilta ja tutuilta käytettynä tulleita, niihin ei liity sen isompia tunteita. Käyttötavarat, kuten astiat yms voisi myös lahjoittaa pois, ainoina poikkeuksina niistä kummilusikat ja lasten kastelahjaksi saamat lastenastiastot. Kirjat tuottais mulle vaikeuksia. Niihin todella kiinnyn, ja tietysti oman kielistä kirjallisuutta olisi ihana voida lukea myös uudessa kotimaassa. Mutta toisaalta kirjat painavat melkoisesti... Luultavasti niistä aika paljon karsisin, jotain jättäisin Suomeen varastoon ja joitain kuljettaisin mukanani (plus tutut saisivat aina kylään tullessaan tuoda mukanaan kirjoja!). Vaatteita varmaan lähtisi mukaan aika paljon, mutta toki siinäkin pitäisi karsintaa tehdä (ja siinä isona tekijänä olisi se, minne päin maailmaa oltais muuttamassa).

Jos mietin, mitä tavaroita haluaisin ottaa mukaan, mitä antaa/myydä pois ja mitä jättää varastoon, niin jako on tunnemielessä aika selvä. Mukaan lähtisi jokapäiväisessä elämässä tarvittavia asioita (etupäässä vaatteita yms) ja joitain tärkeitä muistoja, kuten lasten vauvakuvia (digitaalisessa muodossa). Varastoon (tai jos olisimme muuttamassa pysyvästi, niin ehkä rahtina kohdemaahan) menisi etupäässä muistoja ja tunnekokemuksia: se kirstu, lapsuusmuistoja (omia, Miehen ja lasten), hääpuku, moneen kertaan luettuja rakkaita kirjoja yms. Arjessa tarvittavien tavaroiden, kuten huonekalujen, astioiden, polkupyörien ja sen sellaisten kohdalla pitäisi sitten katsoa, onko järkevämpää kuljettaa kampetta Suomesta vai hankkia ne paikan päältä. Mutta varastoisiko sellaisia täällä -se riippuisi varmaan aika pitkälti siitä, olisiko ulkomailla tarkoitus asua pitkä vai lyhyt aika, vai peräti pysyvästi. Silti, vaikka sanoinkin, että esimerkiksi huonekaluihin ei liity isoja tunnesiteitä, uskon, että mulle olisi vaikeaa niistä luopuminen. Sen lisäksi, että kiinnyn tavaroihin, olen myös luonteeltani sellainen, että mulle kaikenlaiset muutokset on raskaita ja stressaavia, hyvätkin muutokset. Ja suurimmasta osasta kiinteää omaisuutta luopuminen (tai varastoon pakkaaminen) olisi kyllä sellainen muutos, että kertarytinällä ottaisi koville.

No, onneksi (vai valitettavasti?) emme suunnittele muuttoa minnekään, tämä oli vain tällainen ajatusleikki.

Yksi ystävä on myös vähän samanlaisessa tilanteessa. Hän muutti miehensä kanssa useita vuosia sitten lähetystyöhön Englantiin, ja on nyt muuttamassa takaisin Suomeen. Perhe on kasvanut kahdella pienellä tytöllä, ja pian Suomeen muuttavalla perheellä ei ole täällä vielä mitään. Ei asuntoa, ei huonekaluja. Jonkun verran tavaraa tuovat mukanaan, sillä perheen isän on tarkoitus ajaa muuttokuorma Suomeen kun äiti lentää lasten kanssa. Mutta olen ymmärtänyt, että esimerkiksi huonekaluja ei ole kuormassa tulossa, eikä niitä autoon tietysti mahtuisikaan. Varmaan joutuvat nyt karsintaa tekemään aika paljon, varsinkin kun muutto on pysyvä, eikä mitään voi enää jättää varastoon Englantiin. Pitäisikin vähän kysellä ystävältä, millaiseen ratkaisuun ovat päässeet tavaroiden kanssa :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pieniä siivouksia

On tää lapsiperhearki vaan tämmöistä hektistä. Kovasti kutkuttaisi järjestellä kaappeja ym., mutta ihan peruskotitöissä, ruoanlaitossa, tiskeissä, pyykeissä ja siivoiluissa menee päivittäin jo ihan reippaasti aikaa, ja se muu aika on lähtökohtaisesti musta tärkeämpää käyttää lapsiin kuin keittiön kaappeihin. Joten isommat projektit odottakoon sopivaa hetkeä.

Jotain pientä olen muiden puuhien ohessa saanut järjesteltyä. Eilen hain lehtikorista lukemista ja päätin samalla käydä sen läpi. Meillä on olkkarissa sellainen kokoontaitettava lehtikori, jossa ei varsinaisesti säilytetä ihan pian luettavia lehtiä (niille on paikka keittiössä, koska siellä useimmiten tulee lehtiä luettua), vaan tuo olkkarin kori on enemmänkin jemma. Saan joskus äidiltä tai anopilta kasan naistenlehtiä, lykkään ne koriin ja otan sieltä yksi tai kaksi kerrallaan siihen keittiön pinoon (johon menee myös postin tuomat lehdet, mutta niitä ei paljon ole). Nyt huomasin lukeneeni korista kaikki omat lehdet, mutta silti siellä tuntui olevan sisältöä. 

Lehtikorissa piti majaa 4 Miehen lehteä (jotka kiikutin keittiöön Miehen pinoon, koska tästä isommasta korista se ei taatusti niitä koskaan huomaa), pari puhelinluetteloa ja muutama sekalainen selvästi paperinkeräykseen kuuluva lehti/mainos, jotka joutivatkin sinne keräykseen, pari luettua mutta säästettävää lehteä (joku talolehti ja puutarhalehti, joissa oli sellaista asiaa, että niille on lähiaikoina käyttöä), pari useamman vuoden vanhaa sanomalehteä (arvelin, että niissä voisi olla juttu vaikka jostain tutusta, jonka takia olisivat jääneet pyörimään koriin, mutta ei ollut. Siispä keräykseen nekin) ja kompostin ja lastenvaunujen käyttöohjeet.

Käyttöohjeiden paikka on meillä kirjahyllyssä, jossa niille on varattu yksi lehtikotelo. Kun palautin kompostin ja vaunujen käyttöohjeet paikalleen, kävin samalla käyttöohjepinkan läpi. Muutamia sieltäkin sai poistaa. Siitä voi toki olla montaa mieltä, kannattaako käyttöohjeita ylipäätään säästää, kun kaikki on netissä, mutta mä tykkään, että ongelman tullen ohje on helposti saatavilla (ilman googlailuja) ja mukana kuljetettavassa muodossa (emme siis omista esim. tablettia vielä, vaan ison pöytäkoneen, joka on ja pysyy paikallaan. Sitä ei kiikutella oikuttelevan pyykkikoneen luo). Taas yksi ratkaisu, jonka koen meidän arkea helpottavaksi :)

Lehtikorin pohjalla oli varmaan vuoden pölyt. Koska en viitsinyt sitä varten siirtää pyykkitelinettä, kaivella imurinletkua kaapista ja alkaa sen kanssa säätämään, kiikutin tyhjän lehtikorin kodinhoitohuoneeseen odottelemaan imurointipäivää (se on siis kankainen, eli helpoin puhdistaa imuroimalla). Sitten voisinkin täyttää sen taas lehdillä -mulla on projektina myös lukea kaikki säästämäni vauvalehdet (useammalta vuodelta) ja antaa ne sitten pois. Turhaan niitäkin olen jemmaillut, kun ei niitä niin usein luettua tule kuitenkaan.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Pari linkkivinkkiä

Haluan jakaa pari linkkivinkkiä. Ensimmäisen takaa löytyy mielenkiintoista luettavaa, toinen on pikainen tavaratesti :)

Maailman kuvalehden juttu vaatteiden ja vaatetuksen tulevaisuudesta. Oli mun mielestä ihan kiinnostava juttu. Vaateasiat usein muakin mietityttää, ja tässä oli jänniä juttuja nimenomaan siitä, millaisia vaatteet voisivat tulevaisuudessa olla.

Onko kotonasi liikaa tavaraa-testi. Itse sain testistä kolme pistettä. Ne tulivat kohdista 1. (meillä on pari sellaista tarjoilukulhoa, joita käytetään kerran tai korkeintaan pari kertaa vuodessa -esim. yksi, jota käytetään vain jouluisin. En silti aio luopua niistä, kun kerran kaappiin hyvin mahtuvat), 3. (johtuu lähinnä siitä, ettei lastenhuoneessa ole tarpeeksi korkeita/isoja hyllyjä esim. parkkitalolle. Vaikka on niillä kyllä lelujakin liikaa) ja 16. (eteiselle pitäisi kyllä tehdä jotain. Mutta en aio tehdä ennen kuin on aika siirtyä keväisempiin vaatteisiin. Sitten tutkitaan taas tilannetta enemmän). Tosin itse arvioisin tuosta testistä, että jos paljon pisteitä tulee, niin on aikamoisen paha tilanne. :)


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Käyttöä odottamaan

Mä tuon taannoisen vessan kaappien siivouksen jälkeen aloin oikein miettiä, että miksi mä oikeastaan jemmaan noita purnukoita. Tai en muuten jemmaa, mutta esim. shampoota ja hoitoainetta mulla on aina (vaikka edellinen purkki olisi vasta avattu) uudet odottamassa, ja muitakin tuotteita ostan uudet kaappiin, kun puteli on puolivälissä. Eihän siitä haittaa ole, ei ne ehdi mennä miksikään, ja tilaa niiden säilytykseen on. Mutta toisaalta ei erityistä hyötyäkään. Mulla on kuitenkin meikinpoistoaineita, dödöjä ja hammastahnoja aina molemmissa sekä vessassa että kylppärissä, joten jos toisesta loppuu niin sen kun hakee toisesta.

Hetken mietittyäni tajusin syyn. Aiemmin meillä Mies hoiti kaikki ruokakauppareissut, koska kohtuu lähellä sen työpaikkaa oli Prisma, ja sit mun ei tarvinnut lasten kanssa vaivautua ruokaostoksille. Mä kävin ruokakaupassa ehkä kerran kuussa, enkä tykkää asiakseen yhtä juttua mennä ostamaan, joten oli järkevää, et silloin kun kävin, ostin jemmaan siteitä, shampoota yms, mitä arvelin et Mies ei osaa oikean merkkistä ostaa. Se helpotti arkea, varsinkin kun esim. mun käyttämää shampoota ja meikinpoistoainetta ei meidän kylän kaupasta saanut, joten olisi pitänyt sitten sen perässä asiakseen ajella kaupunkiin saakka.

Nykyään mä hoidan kaikki kauppareissut. Miehen työpaikka vaihtui, sillä on tosi pitkät päivät, ja mun on jokseenkin vaivatonta käydä tossa kylällä kaupassa Poikasen kanssa sitten kun ollaan viety tytöt hoitoon ja eskariin. Käydään säännöllisesti 2 krt viikossa kaupassa, ja meillä menee itseasiassa paljon vähemmän rahaakin kuin Miehellä, joten homma toimii. Kaupungissa tulee käytyä harvakseltaan, mutta kumminkin toisinaan. Ja nyt se niiden shampoiden sun muiden jemmaan hankkiminen on vähän turhaa.

Muitakin vastaavia tapoja on. Meillä oli Miehen kanssa aiemmin samanlainen jemmameininki ruokien kanssa. Siis että uusi tuote oli odottamassa jo turhankin aikaisin. Ei meillä mennyt ruokaa sen takia pilalle, mutta onhan se kivempi, että jääkaappi ei ole turhaan täysi ja ruokansa voi syödä vähän tuoreempana. Mä olen isohkosta perheestä, joten arvelen, että ainakin mun kohdalla se tapa oli lapsuudenkodin peruja. Isossa perheessä tavaraa kuluu sitä tahtia, että on ihan perusteltua, että jääkaapissa on aina avaamaton juusto tai margariini tai mikä nyt milloinkin oli kyseessä. 

Meillä on nykyäänkin melko pieni jääkaappi viiden hengen perheessä, joten ihan hyvä, että ollaan päästy turhasta jääkaappitavaran etukäteen ostelusta eroon. Ollaan Miehen kanssa havaittu, että jos maito/kurkku/juusto/muu loppuu, niin ilmankin pärjää vallan mainiosti päivän tai pari. Ja itse asiassa harvemmin ne pääsee edes loppumaan, kun kuitenkin käydään kahdesti viikossa kaupassa. Väljempää jääkaappia on helpompi käyttää.

Samoin mulla oli vielä pari vuotta sitten ihan hirmu paljon alusvaatteita. Mä asuin lukion jälkeen kaksi vuotta niin, että mulla ei ollut pesukonetta, vaan vein pyykit aina vanhemmille pestäväksi. Siitä jäi tapa, että alusvaatteita ja sukkia pitää olla vähintään parin kolmen viikon tarpeiksi. Nykyään niin iso määrä ei ole tarpeellinen, ja eipä ole tarvinnut muutamaan vuoteen alusvaatteita tai sukkia ostaa sen hoksattuani.

Näitä on varmaan muitakin, joskus järkeviä olleita tapoja, jotka on nykyisessä elämäntilanteessa turhia. Kirjoista en edes aloita...

ps. Vessan kaapeista on käytetty loppuun jo aikuisten hammastahna, lasten hammastahna, shampoo, hoitoaine ja käsirasva. Eli ei ne mun jemmat sentään kaikki ihan turhia ole :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Epäminimalisti

Unohduin pari iltaa sitten selailemaan minimalismia käsitteleviä blogeja. Ne on kiinnostavia, minimalismi elämäntapana on kiinnostava ja kiehtova, mutta vaikka mä puolittain leikittelen sillä ajatuksella, että omistaisin tosi tosi vähän tavaraa, niin kuitenkin musta on huojentavaa, että se voi olla vaan ajatusleikki. Mä en ole yhtään minimalisti.

Mä tykkään tavarasta. Tänään kotona-blogissa kommentoinkin vähän meidän astioista. Mulle on tärkeää kattaa pöytä niin, että ruoat ovat sopivan kokoisissa astioissa (ts. astia on jokseenkin täysi, mutta ei niin kukkuroillaan, että siitä on vaikea ottaa). Mä haluan voida leipoa ison, pienen tai keskikokoisen kakun, joten mulla on kolme kakkuvuokaa. Mä luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja vaikka olen kirjaston uskollinen vakioasiakas, niin mulle on tärkeää myös se, että suosikit löytyy omasta hyllystä. Itse asiassa aika moni kirja meillä on kirjaston poistomyynnistä hankittu (esim. mulla on monta Agatha Christien kirjaa, joita meidän kylän kirjastossa ei ole), joten mun mielestä on tietysti ihan puppua se, että kirjoja ei tarvitsisi omistaa, koska ne löytyy kirjastosta. Ei löydy kaikkia!

Mä koen arkeani helpottavaksi asiaksi sen, että mulla on erikseen työ- ja kotivaatteet. Kotivaatteilla voi painaa pihalla lasten kanssa, leikkiä lattialla, maalata vesiväreillä, ja ne kestää kurat, eritteet, tussit sun muut. Ja vaikka työvaatteet ei mulla mitään erityisen muodollisia ole, niin sentään siistejä, eikä pussita polvista :) Sama lastenvaatteissa, en halua, että joudutaan varjelemaan mitään vaatteita sen takia, että ne ei saisi kastua/likaantua tms, joten ulkovaatteitakin on kaikilla lähtökohtaisesti tuplat (paitsi kenkiä ei ole). Mä harrastan jos jonkinlaisia käsitöitä, joten käsityötarvikkeita on kertynyt. Musta tuntuisi hölmöltä heittää niitä pois, koska seuraavan inspiraation tullen joutuisin taas hankkimaan lisää. Jne jne.

Mutta tietysti rajansa kaikella. Mulle on tosi tärkeää myös se, että arki on helppoa ja toimivaa. Mä haluan, että meidän kaapit on järjestyksessä, väljästi ja toimivasti täytetty, ja että talouden jokaisella tavaralla on oma paikka (olkoonkin, että ne harvemmin on läheskään kaikki omalla paikallaan...). Mä en halua säilytellä turhaa tavaraa, ja siitä syntyy toisinaan Miehen kanssa keskusteluja, koska me ollaan usein eri mieltä siitä, mikä tavara on turha ja mikä ei. Aviollisen sovun nimissä meidän kaapeissa on myös jonkin verran tavaraa, jonka mä koen turhaksi (mutta ihan yhtä lailla ne on Miehenkin kaapit ja Miehen tavarat, ei mulla ole mitään yksinoikeutta keittiöön, kirjahyllyyn tms).

Mä en omalla kohdallani näe tavoitteena tai arvona tavaran määrän vähentämistä pelkän vähentämisen vuoksi, vaikka ymmärrän hyvin, että joku voi saada iloa ihan silkasta vähentämisestä. Tavaran määrää tärkeämpää mulle on se, että arki rullaa, siivoaminen on helppoa, tavarat löytyy ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa täällä vallitsee myös nykyistä parempi järjestys (ainakin lasten kohdalla elän vielä toivossa). Kaikkeen tähän me tunnutaan tarvitsevan melko paljon tavaraa.

Silti on myös totta, että vähennettävääkin olisi. Mulla on ollut ajatuksena, että yrittäisin saada kaikki kaapit käytyä ajatuksella läpi ennen kuin palaan töihin. Että sitten tarvitsisi oikeastaan vaan sellaista ylläpitosiivousta.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kynttilähyllyn siivous

Siivosin lauantaina yhden meidän talouden häpeäpilkuista: kynttilähyllyn.

Me ei juurikaan polteta kynttilöitä. Lähinnä joulun alla muutaman kerran ja sähkökatkojen aikaan. Ulkona poltetaan syksyllä ja alkutalvesta paljon lyhtykynttilöitä ja ulkotulia. Mä en erityisesti kaipaa kynttilöiden luomaa tunnelmaa, pikemminkin mua häiritsee se, kun niitä ei saa jättää palamaan tyhjään huoneeseen, ja pitää muistaa sammuttaa, vahtia ettei lapset sytytä itseään tuleen yms. 

Meille oli kertynyt melkoinen määrä kynttilöitä, ja niitä ei vaan ole tullut heitettyä pois, kun olen ajatellut, että kyllä ne aikanaan poltettua tulee (milloinkohan muka? Olenko kuvitellut, että musta tulee eläkkeellä kynttiläihminen?). Ja kun kynttilät ovat olleet siivosti hiljakseen omalla paikallaan, niin ovat saaneet siellä olla, kun tässä on ollut tärkeämpiäkin siivouskohteita jonoksi asti.

Nyt viikonloppuna anoppi halusi viedä meidän tytöt kynttiläkauppaan, ja sain siitä inspiraation käydä kynttilähyllyn kimppuun. Meillä on kynttilöille varattu pelikaapin (harrastetaan miehen kanssa lautapelejä, ja satunnaisesti myös isoja palapelejä, joten niitä on kertynyt melkein kaapillinen) alahylly. Tältä se näytti ennen siivousoperaatiota:


Ei tuota voi missään tapauksessa siistiksi sanoa. Niin täyteen sullottu, että sieltä on vaikea löytää mitään. Tuo kaappi on joku vanha arkistokaappi, eli se ei ole kovin syvä (peruskansion syvyinen) eikä myöskään kovin leveä. Yhdelle hyllylle ei siis mahdu kovin paljon tavaraa (tai no, mahtuu kun tuolla lailla tungetaan).

Aloin siis raivaamaan. Mun raivaus-/järjestelymetodi on seuraavanlainen: Ensin päätetään, mikä tila on kohteena oleville tavaroille varattu. Tässä tapauksessa totesin, että kaapin alahylly on edelleen sopiva paikka meidän kynttiläjemmalle. Päätin myös, että varsinaisesti kynttilöiden pitää mahtua tuohon pieneen ruskeaa pahvilaatikkoon, sen viereen hyllylle sijoitetaan sitten pari isompaa tuikkualustaa, joita ei ole järkevää tunkea laatikkoon.


Seuraava askel on tyhjentää varattu tila, ja mikäli tilaan kuuluvia tavaroita on muualla, hakea ne samaan läjään. Eli kaikki kyseiseen tilaan kuuluvat tavarat on samassa kasassa. Tässä on nyt eteisen lattialle kasattuna koko kynttiläjemma. Kuvasta puuttuu kaksi vähän poltettua pöytäkynttilää, jotka löysin kodinhoitohuoneesta. Kuten näkyy, kynttilöitä on siunaantunut, eivätkä ne itsekseen vähene. Vanhimmat noista muistan ostaneeni vielä kun asuin kotona, eli n. 13 vuotta sitten. Kerta kaikkiaan, jos ei ole kolmessatoista vuodessa poltettu, niin ehkä ne joutaa jo mennä! Olen jo monta vuotta ajatellut, että kunhan lapset kasvavat, niin sitten meillä poltetaan taas kynttilöitä. Ehkä, mutta siihen menee vielä useampi vuosi. Olin myös säästellyt kasan kynttilänpätkiä, koska kuvittelin tekeväni niistä sytykeruusuja tai valavani uusia kynttilöitä. Pari vuotta olen siinä kuvitelmassa elänyt, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että tuskinpa mulla on niiden tekoon sen enempää aikaa ja intoa tulevaisuudessakaan, joten kynttilänpätkät myös pois. Yhden ainoan pätkän säästin, koska kynttilää tarvitaan myös kirjansidonnassa. Sen siirsin askartelulaatikkoon.

Kun tavarat on kasassa, alkaa varsinainen karsiminen. Eli sitten pitää päättää, mikä saa jäädä ja mikä saa lähteä. Mun nähdäkseni tähän on kaksi hyvää tapaa. Joko aloittaa tyhjän tilan täyttämisen niillä tavaroilla, jotka ovat suosikkeja/tarpeellisimpia/muusta syystä ehdottomasti säästettäviä. Viimeistään kun tila on täysi (mutta väljästi ja toimivaksi täytetty, ei sullottu!), loput joutaa pois. 

Tai sitten voi tehdä niin, että käy läjään kiinni tavara kerrallaan ja miettii, säästetäänkö tavara vai ei. Jos ekan kierroksen jälkeen säästettäviä tavaroita on vielä liikaa, niin sitten niistä karsitaan vielä. Tavaroista voi aluksi tehdä vaikka kaksi kasaa, säästettävät ja ei-säästettävät (kolmannen kasan, jos on tavaroita, joiden paikka on muualla). Säästettävät sijoittelee paikalleen niin, että niille varattu kaappi/hylly/muu tila on toimiva ja väljästi täytetty. Jos tavaraa on liikaa, siitä on karsittava vielä. Ei-säästettävät lajittelee edelleen sen mukaan, mitä niille tapahtuu, esim. roskiin, kierrätykseen, kirpputorille, jollekin tutulle annettavaksi... Ja sitten ne pitää tietysti myös hoitaa eteenpäin, ettei läjät jää nurkkiin pyörimään! :)

Mä käytin tällä kertaa tätä tapaa. Joitain selvästi säästettäviä kynttilöitä oli: lasten kastekynttilät, tuikut (joita poltetaan toisinaan), lyhtykynttilät (niitä me poltetaan ulkona aika paljon), muutama lasten itse tekemä mehiläisvahakynttilä sekä ihan pari pöytä- ja kruunukynttilää. Samoin kynttilänjaloista ja tuikkuastioista säästin vain suosikit, sellaiset, joita oikeasti ollaan viimeisen vuoden sisällä käytetty.


Siinä on jäljelle jäänyt kasa. Onhan noita vieläkin meille ainakin vuoden (tai ehkä jopa kahden) tarpeiksi, mutta ei sentään sen pidemmäksi aikaa. Kynttilänjalkoja säästin kaksi paria, pöytäkynttilän alusia samoin kaksi ja lisäksi yhden pienen metallitarjottimen, yhden ison tuikkualustan, yhden suosikkituikkulyhdyn (sellainen takan mallinen rakkaalta ystävältä saatu) ja tuon karmean kullatun ruusuhökötyksen, koska mies ei anna heittää sitä pois.



Näin paljon lähti pois: vajaa laatikollinen antiikkikynttilöitä, kassillinen kynttilänpätkiä/osittain poltettuja, toinen kassillinen itse tehtyjä mehiläisvahakynttilöitä (vähän särki sydäntä antaa lasten ja itseni tekemät kynttilät pois, mutta turhaan ne tuolla kaapissakaan lojuu), muita polttamattomia kynttilöitä ja tuikkukuppeja, iso koristelautanen ja kolme Iittalan tai Partyliten tuikkuastiaa (ikinä olla käytetty). Noi Iittalan ja Partyliten tuikkukupit laitoin myyntiin paikalliseen fb-ryhmään, muut anoppi, joka on kova polttamaan kynttilöitä, otti itselleen. Kiva, että sain ne eteenpäin ihmiselle, jolla on kynttilöille käyttöä (ja joka osaa arvostaa lasten tekemiä kiemuraisia kynttilöitä), eikä tarvinnut heittää roskiin tai nähdä vaivaa niiden poistumisen eteen!


Tässä lopputulos. Kynttilät mahtuivat pieneen pahvilaatikkoon ja laatikon viereen jäi hyvin tilaa noille muutamalle säästetylle tuikkujutulle (ette muuten usko, miten inhoan tuota kullattua kapinetta!).

Mites muut? Pursuileeko kynttiläjemma vai oletteko kovia kynttilänpolttajia?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

 Julkaistu alun perin mun toisen blogin puolella 8.3.2015

Meillä oli vuoden verran makkarin nurkassa hoitopöytä, jota ei käytetty. Tai siis, ei käytetty enää hoitopöytänä. Poikasen vaatteet oli sen hyllyillä säilössä, ja sen takia hoitopöytä sai olla paikallaan. Poikasen vaatteille olisi kyllä saanut raivattua tilaa Isosiskon tulevan huoneen vaatekaappiin, mutta ei tuntunut järkevältä, että vaatteet on toisella puolella taloa kuin missä lasta yleensä puetaan jne.

Vuoden verran siis aiottiin ostaa hoitopöydän tilalle lipasto. Ei vaan sopivan näköistä ja hintaista osunut eteen (en tosin ole koko vuotta aktiivisesti etsinyt, mutta aina silloin tällöin) ja mä en suostu ostamaan kompromissiostoksia (siis sellaisia "ihan ok"), varsinkaan tällaisissa isommissa jutuissa kuten huonekalut. Joten vaikka hoitopöytä on iso ja ruma ja epäkäytännöllinenkin nyt, kun sitä ei enää hoitopöytänä tarvitse, niin se sai olla.

 Hoitopöytä ahdettuna mun yöpöydän ja seinän väliin. Huomatkaa, että eräät saamattomat eivät saaneet vuoden aikana aikaiseksi poistaa seinältä naamajulistetta -jota sitäkään kukaan ei katsellut ikiaikoihin.

Lipaston hankintaa hankaloitti sekin, että sille oli paikka valmiina, ja sekä leveydelle että korkeudelle oli selvät raamit (seinä-ovi ja lattia-valokatkaisija), toisaalta en halunnut ihan pientä laatikostoa siihen paikalle, vaan lipaston. Suurin osa lipastoista tuntui olevan liian korkeita tai liian leveitä. Syksyllä käytiin kerran Ikeassa ja oltais ostettu sieltä lipasto (vaikka se olikin vain piirun parempi kuin "ihan ok"), mutta ne oli lopussa. Onneksi oli! Pari viikkoa sitten sain taas inspiksen vilkaista huonekalukauppojen nettisivuja sopivan lipaston toivossa, ja kas vain, Se Oikea löytyi! Edullinen, nätti, oikean värinen, oikean kokoinen, just sellainen kun oltiin Miehen kanssa suunniteltu (meidän sisustamista hidastaa huomattavasti myös se, että molemmilla on aika tarkka näkemys siitä, mitä haetaan, eikä ne näkemykset aina ole kovin lähellä toisiaan).

(täytyy välihuomautuksena sanoa, että kyllä kivoja ja sopivan kokoisia lipastoja olisi löytynyt aiemminkin, mutta hinta tuli esteeksi)

Melkein kaksi viikkoa, kiukkuinen sähköposti Sotkan asiakaspalveluun (jota voin vain kehua!), kiukkuinen puhelu Matkahuollon sedältä, vähän nolo olo, kun kiukkusin (vaikka aiheesta, ja vaikka olinkin oikeassa), hermoja ja Miehen ranteita raastava kasaustuokio (meidän kasausmetodi on seuraava: minä olen aivot ja Mies lihasvoima. Toimii hyvin, hermoja raastoi lähinnä lapset), jonka aikana Poikanen melkein sai itsensä hengiltä kaatumalla pää puolen senttimetrin päässä esiin törröttävästä pitkästä ruuvista, jnejne.

Nyt lipasto on valmis. Se on paikallaan. Se on täytetty Poikasen vaatteilla. Se on just sellainen kun haluttiinkin.

Just hyvä. Kaapista löytyi sopiva kori lipaston päälle, jotta siinä voi säilyttää Poikasen yöpukua ja vähän käytettyjä vaatteita.

ps. Mietittiin hoitopöydän kohtaloa, se kun on vanha ja alkaa olla aika laho. Mies vei sen kuitenkin autotalliin, kun "ei sitä tiedä, jos tässä vielä yksi iltatähti saatais..." :)

On putelia, on purnukkaa

Julkaistu alun perin toisen blogini puolella 1.3.2015

Mulla on tapana käydä jokainen talouden kaappi kerran vuodessa läpi. Pestä hyllyt, käydä tavarat läpi jne. Tietysti joitain kaappeja tulee käytyä useamminkin, varsinkin lasten vaatekaapit elää koko ajan. Samoin ruokakaappi ja jääkaappi vaatii useamman pesun vuodessa. Mutta muuten suunnilleen kerta vuoteen on rytmi.

Tälle viikonlopulle olin suunnitellut, että voisin siivota vessan ja kylppärin kaapit ja hyllyt. Sain olla vuorokauden ihan itsekseni kotona, enkä halunnut mihinkään kovin isoon projektiin ryhtyä (vaikka toisaalta, nythän siihen olisi ollut aikaa ja rauha tehdä), koska oli paljon muutakin puuhaa, mm. tenttiin lukemista ja tuiki tärkeää elokuvien katselua :)

Hauska yhteensattuma oli, kun aamulla blogeja selaillessa huomasin, että Pientä elämää-blogissa oltiin oltu vähän samoissa puuhissa. Päätin minäkin laskea vessassa ja kylppärissä majailevat pullot, putelit, purnukat ja muut sellaiset.

Olihan niitä. Teki mieli laittaa kuva, mutta enpä kehtaa nyt kuitenkaan. Mutta kerrotaan, että meidän viisihenkisen perheen vessan ja kylppärin kaapeissa majailee nyt siivouksen jälkeen (kolme putelia sai siivouksessa kyytiä, ei sen enempää) 114 pulloa, purkkia tai muuta sellaista. Tuossa lukemassa on ihan kaikki. Shampoot, hoitoaineet, saippuat, meikinpoistoaineet, huulirasvat (niitä ei löytynyt kuin 6, mikä on aika hyvin viisihenkisessä perheessä), kynsilakat, erilaiset rasvat, piilarinesteet, dödöt, meikit, hiuslakka... Siis ihan kaikki.

Tiedän, että tuo ei ole paha määrä viisihenkiselle perheelle. Monella yksinkin asuvalla on varmaan enemmänkin, jos on vaikka kynsilakkoja kokoelma tai paljon meikkejä. Mutta kyllä mä aloin miettiä, että ihanko todella me tarvitaan tuollaista määrää putelia ja purnukkaa.

Vähän selittää tietysti se, että joitain on tuplakappaleita. Mulla on sekä vessassa että kylppärissä meikinpoistoaine, hammastahna, kasvojenpesuaine ja dödö. Samoin Miehellä on sekä vessassa että kylppärissä sen tarvimat jutut. Joitain juttuja olen ostanut jemmaan. Me käytetään ohuena kosteusvoiteena vain ja ainoastaan Dermosilin hajusteetonta kosteusvoidetta, joten kun jonkun kanssa kimpassa tulee tilaisuus tilata, niin tilaan sieltä samalla vähintään kaksi kappaletta. Samoin mulla on aina shampoota ja hoitoainetta odottamassa uudet pullot, vaikka edelliset olis vasta avattu. Ne kuluu sen verran sukkelaan, että ei ehdi mennä miksikään.

Jotain juttuja ollaan saatu. Mulla taisi olla peräti 4 käsirasvatuubia odottelemassa (tosin ihan pieniä kaikki), yhtä lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Lahjarasvoilla olen viimeiset 2 vuotta ainakin rasvannut käteni. Lasten shampoita tai suihkusaippuoita löyty 5 avaamatonta ja 2 avattua, enkä muista, että oltais ikinä ostettu yhtään itse (eihän lapset edes tarvi sellaisia! Huvikseen käyttävät joskus suihkusaippuaa, ja shampoolla pestään silloin tällöin hiukset, ehkä kerran viikossa). Jotain vauvaöljyä yms on tullut näytepakkauksina, ja tuolla ne vielä pyörii.

Joistain jutuista myös vähän hämmennyin. Miksi mä olen ostanut kahta erilaista saippuaa täyttöpullot, ja vielä käyttänyt molemmista puolet? Muistelen, että Pipanainen toivoi vaaleanpunaista käsisaippuaa, ja mä ostin siksi toisen. Kaipa se piti heti saada käyttöön, ja nyt on kaksi puolikasta täyttöpulloa (no, nekin tulee pian käytettyä). Miksi ihmeessä Miehellä on suihkuhyllykössä kolme avattua suihkusaippuaa? Muuten se on kyllä tosi minimalistinen aineidensa suhteen.

Joka tapauksessa siitä tuli hyvä mieli, että vaikka pulloja ja purkkeja on paljon, niin pois heitettävää ei tosiaan ollut kuin 3 kappaletta. Eli nurkissa ei pyörinyt vanhaksi menneitä tai muuten epäilyttäviä tuotteita, kaikelle on käyttöä (jossain vaiheessa). Ja ainakaan ei tarvi ihan hetkeen ostaa shampoita, suihkusaippuoita tai käsirasvoja :)

Kiinnostaisi kyllä tietää teidän muiden lukemat? Kuka uskaltaa laskea vessan ja kylppärin purnukkasaldon?

Tervetuloa!

Tervetuloa lukemaan uutta blogiani!

Täällä ruudun takana kotia, arkea ja ehkä muutakin elämää järjestelee kolmekymppinen kolmen pienen lapsen äiti. Lapset ovat 6v, 4v ja 2v, joten touhua meillä riittää. Olen aina tykännyt järjestelemisestä ja organisoinnista, siivoamisesta en niinkään. Lapsena mulla oli koulupöydän laatikot ja vaatekaappi järjestyksessä, koulupöydän päällinen sen sijaan kaaoksessa. 

Nykyään osaan jo arvostaa siisteyttäkin, varsinkin kun se on lapsiperheessä niin katoavaa ja kovan työn takana. Olen vielä muutaman kuukauden kotiäitinä, joten taloustöistä päävastuu meidän perheessä on mulla. Kaikki meidän kolme lasta ovat olleet parivuotiaiksi asti huonoja nukkujia, ja nyt kun viimeinenkin on alkanut nukkua vähän paremmin, olen havahtunut siihen, että mulla on ekaa kertaa melkein seitsemään vuoteen sellainen tilanne, että arjen pyörittäminen tuntuu melko vaivattomalta. Kun ei ole koko ajan väsymyksen äärirajoilla ja nuorinkin on jo parivuotias ja puuhailee ihan mukavasti omiaan, jää äidille aikaa alkaa järjestellä kaappeja :)

Viime aikoina onkin paljon mietityttänyt erilaiset kodin siisteyteen, kaappien järjestykseen, tavaran määrään ja arjen hallintaan liittyvät jutut. Sanoisin, että meillä on enimmäkseen perussiistiä, toisinaan melkoinen kaaos, kaapit kohtalaisessa järjestyksessä, tavaraa runsaasti mutta hallittava määrä ja arkikin hallinnassa, mutta aina voi pyrkiä parempaan. Ja mikäpä sen parempi aika laittaa elämä järjestykseen kuin nyt, ennen kun kesän loputtua palaan taas työelämään ja arki muuttuu hektisemmäksi.

Tervetuloa siis lukemaan mun ajatuksia ja seurailemaan meidän puuhia! Blogin löydät myös Blogilistalta, Bloglovinista ja Facebookista.