Näkemyseroja.

Meillä oli kiva viikonloppu. Oltiin kotosalla ilman mitään ihmeellisempää ohjelmaa, mikä oli tosi kivaa (ollaan aika usein viikonloppuisin sukulaisissa tai sit meillä käy vieraita). Sain siivoiltua ja se oli rentouttavaa :) Kuurasin kodinhoitohuoneen (mm. pesin seiniä, koska siellä oli pieniä tahmaisia kädenjälkiä, oven jne) ja vähän järkkäilin siellä. Totesin, että on aika laittaa pois vanha rikkaimuri, kun siihen ei selvästikään tule uutta akkua hommattua (ja koska ei tiedetä, onko sen ainut ongelma toimimaton akku, vai ehkä myös joku muu). Samoin lähtöpassit sai vanha kokoontaitettava pyykkiteline. Sitäkin on hillottu pari vuotta ihan siltä varalta, että jos on tosi paljon pyykkiä, niin riittää paremmin ripustustila. Tuo kyseinen pyykkiteline ei pysy kunnolla auki (vaatii vähän ilmastointiteipin tukea), ja eipä ole tullut viime vuosina niin suurta pyykkimäärää pestyä, että olisi siihen tarvinnut turvautua. Pois siis. 

Olisin pessyt pyykkikoneen, mutta siellä pyöri pyykit. Illalla saunan jälken ajattelin ihan pikaisesti pyyhkäistä siitä pahimmat pölyt (meillä ainakin pyykkikone pölyyntyy tosi paljon) ja kuurata tiivisteet ja muut myöhemmin. Ihan sattumalta huomasin, että kannen ja koneen välinen tiiviste lähtee irti. Sen tiivisteen reunaan kertyy aina märkää pölyä, ja kuuraan sitä sitten hammasharjalla pois (vanhat hammasharjat on erinomainen puhdistusväline!). Nytpä sattui irtoamaan koko tiiviste. Se tosin vaikutti siltä, että ei olisi ehkä kuulunut irrota... Voitte kuvitella, miten ällöttävä se oli, kun sinne tiivisteen alle oli kertynyt likaa jo melkein yhdentoista vuoden ajan. Ei tehnyt mieli alkaa sitä saunapuhtaana putsailemaan, joten lähipäivinä on vedettävä kumihanskat käteen ja iskettävä siihen kiinni. Yök.

Yhden keittiön kaapin sain pestyä ja järjesteltyä. Oli se sen tarpeessakin. Ennen operaatiota näytti tältä:

 

Mukikaappi on siis kyseessä. Tuolla ylimmällä hyllyllä on jemmassa ei-käytössä olevia juttuja. Mun lapsuudessa saama astiasto, jotain Miehen muistoastioita ja hopeinen kakkulapio, jota tarvitaan vaan harvakseltaan. Kahdella keskimmäisellä hyllyllä on mukeja, niistä aktiivisesti käytetään oikeastaan vaan alemman hyllyn mukeja, mä en edes tuonne ylemmälle hyllylle yletä ilman tuolia. Siellä on myös pari munakuppia ja jonkun verran korkeita laseja, niitä käytetään päivittäin. Alimmalla hyllyllä on paikka konetiskiaineelle (tiskikone on tän kaapin alla, ja aine taas tietysti pitää säilyttää lapsilta ulottumattomissa), ja kaikenlaiselle pikkusälälle kuten saksille, tulitikuille, kakkukynttilöille, kauppalistalapuille, kynille ja lasten vesiväreille (tää on ihan loogista). Kuten kuvasta näkyy, alahylly oli päässyt aika tavalla villiintymään.

Mä olisin poistanut täältä 

• 6 häälahjaksi saatua rumaa mukia, joita ei olla melkein 11 vuoden avioliiton aikana käytetty kertaakaan (purettiin ne lahjapaketistakin vasta kun muutettiin tähän asuntoon)
• 6 muuten vaan rumaa mukia (ei kumpikaan juoda kuin harvoin teetä, kahvia ei ollenkaan. Kahvivieraita käy kyllä usein, mutta silti pärjättäis erinomaisesti paljon vähemmällä mukimäärällä)
• 2 snapsilasia (rumia, ei käytetä ikinä)
• 2 lasia (turhia, ei kuulu mihinkään sarjaan)
• hopeinen pizzaleikkuri (oikeasti! Täysin turha, vaikea pestä, leikkuuveitsi on kätevämpi)

MUTTA. Meillä on tuo Mies. Joka kommentoi mun poistoja seuraavasti

• mutta jos meille tulee niin monta kahvivierasta, että Teema-mukit ei riitä (niitä on toisessa kaapissa 6kpl), niin on kiva, että ei tarvi sekalaisista mukeista tarjota! (Yritin vedota siihen, että näitä ei ole 11 vuoden aikana tarvittu kertaakaan, ei mennyt läpi)
• mutta mähän käytän niitä! (No, se on kyllä totta. Ehkä ne mukit on rumia vaan mun mielestä. Itse asiassa ne taitaa kaikki olla jotain Miehen saamiakin.)
• mutta voihan olla, että joskus tulee sellainen tilanne, että tarvitaan snapsilaseja!
• joo, ei kai me noilla mitään tehdä
• okei, tota ei käytetä mihinkään. Myydään se pois.

Hohhoijaa. En tiedä. Mä haluaisin vähentää tavaraa, mutta Mies on täysin eri linjoilla. Mukit ja snapsilasit sai nyt sitten jäädä. Ei tää nyt niin olennainen asia mulle ollut, että olisin siitä alkanut perheriitaa vääntää. Kävi kyllä ennen kaapin siivousta mielessä, että jos vaan vaivihkaa poistaisin sieltä kamaa (koska tiesin, että Mies pitää tavaroista kiinni, ja koska tiesin myös, että luultavasti se ei edes muista niiden kamojen olemassaoloa, eikä osaa niitä kaivata). Mutta jotenkin se tuntuu musta epärehelliseltä, kun kyse on kuitenkin yhteisistä (tai tässä tapauksessa osin myös tavallaan Miehen omista) tavaroista. 

Saatiin sentään pois 2 isoa lasia ja se mokoma pizzaleikkuri, viime järjestelykierroksella Mies ei antanut luopua niistäkään. Voitto se on pienikin voitto :)

Järjestin mukit vähän toimivammin. Ylemmälle hyllylle päätyi harvemmin käytettäviä, mm. lasten maalaamat mukit, joita ei voi koneessa pestä ja korkeita Nalle Puh-laseja, jotka odottaa muksujen kasvamista, on nyt liian isoja pieniin käsiin. Alemmalle hyllylle laitoin enemmän käytössä olevia ja kaikki rumat, mitkä olisin halunnut poistaa. Jos niitä ei tule käytettyä, vaikka ovat käden ulottuvilla, niin ehkä mulla on seuraavalla järjestyskierroksella paremmat neuvotteluasemat :)

Alimmalta hyllyltä siirsin vaan kaiken sinne kuulumattoman (mm. kasan lasten kyniä, jotka oli ilmeisesti siirretty kaappiin jonkun lapsen ulottumattomiin) pois. Jonkin verran roinaa lähti roskiinkin. Tytöt testas kaikki kynät ja heitti toimimattomat roskiin. Mä olen nirso kuulakärkikynien kanssa, joten heittelen tuolta purkista pois sitä mukaa, kun käteen osuu sellaisia, joilla ei ole kiva kirjoittaa (useimmilla ei ole).

Nyt on kaappi siivottu ja ehkä vähän paremmassa järjestyksessä. Hyvä niin, vaikka olisinkin mielelläni poistanut sieltä enemmän tavaraa.