Seuraan useampaakin suomalaisten lähetystyöntekijöiden blogia. Ne ovat hurjan kiinnostavia! Myös yksi rakas ystäväni on opiskelemassa lähetystyöntekijäksi, ja näillä näkymin lähtee maailmalle n. vuoden päästä.
Loppuvuodesta ystäväni muutti Kansanlähetysopistolle, ja siinä samalla luopui tosi isosta osasta omaisuuttaan, mm. huonekaluista, astioista ym. Nyt sitten luin Hutusta asiaa -blogin Kepan pakkaamisesta Etiopiaan lähtöä varten. Jäin itse miettimään omaa suhdetta tavaroihin. Mitäs, jos mun pitäisi mahduttaa omaisuus kahteen matkalaukkuun? Tai meidän perheen omaisuus vaikka kahteen matkalaukkuun per nenä?
Toki lähetystyöhön lähtevillä on se mahdollisuus, että tavaraa voi kuljettaa rahtina kohdemaahan ja sieltä takaisin, ja tiedän, että varsinkin perheet usein toimivat näin. Samoin tavaraa voi jättää kotimaahan varastoon, mutta varmasti toiseen maahan muuttaminen, oli syy muuttoon mikä vaan, on aina myös karsimisen paikka.
Mä luulen, että jos me lähdettäis maailmalle, niin mun olis kyllä vaikea luopua tavaroista. Ei kaikista tavaroista tietenkään. Mutta kyllä mä helposti kiinnyn tavaroihin. Jos nyt kuvitellaan, että pitäisi lähteä parin matkalauku (per nenä) kanssa moneksi vuodeksi asumaan pois Suomesta, niin mitä lähtis mukaan, mitä pois, mitä varastoon?
Huonekaluista ainut, minkä ehdottomasti haluaisin säilyttää, on mun yo-lahjaksi vanhemmilta saatu kapiokirstu, joka on puusepän käsin tekemä, todella kaunis ja tietysti ennen kaikkea tunnearvo on suuri. Meidän huonekalut on suurimmaksi osaksi sieltä täältä sukulaisilta ja tutuilta käytettynä tulleita, niihin ei liity sen isompia tunteita. Käyttötavarat, kuten astiat yms voisi myös lahjoittaa pois, ainoina poikkeuksina niistä kummilusikat ja lasten kastelahjaksi saamat lastenastiastot. Kirjat tuottais mulle vaikeuksia. Niihin todella kiinnyn, ja tietysti oman kielistä kirjallisuutta olisi ihana voida lukea myös uudessa kotimaassa. Mutta toisaalta kirjat painavat melkoisesti... Luultavasti niistä aika paljon karsisin, jotain jättäisin Suomeen varastoon ja joitain kuljettaisin mukanani (plus tutut saisivat aina kylään tullessaan tuoda mukanaan kirjoja!). Vaatteita varmaan lähtisi mukaan aika paljon, mutta toki siinäkin pitäisi karsintaa tehdä (ja siinä isona tekijänä olisi se, minne päin maailmaa oltais muuttamassa).
Jos mietin, mitä tavaroita haluaisin ottaa mukaan, mitä antaa/myydä pois ja mitä jättää varastoon, niin jako on tunnemielessä aika selvä. Mukaan lähtisi jokapäiväisessä elämässä tarvittavia asioita (etupäässä vaatteita yms) ja joitain tärkeitä muistoja, kuten lasten vauvakuvia (digitaalisessa muodossa). Varastoon (tai jos olisimme muuttamassa pysyvästi, niin ehkä rahtina kohdemaahan) menisi etupäässä muistoja ja tunnekokemuksia: se kirstu, lapsuusmuistoja (omia, Miehen ja lasten), hääpuku, moneen kertaan luettuja rakkaita kirjoja yms. Arjessa tarvittavien tavaroiden, kuten huonekalujen, astioiden, polkupyörien ja sen sellaisten kohdalla pitäisi sitten katsoa, onko järkevämpää kuljettaa kampetta Suomesta vai hankkia ne paikan päältä. Mutta varastoisiko sellaisia täällä -se riippuisi varmaan aika pitkälti siitä, olisiko ulkomailla tarkoitus asua pitkä vai lyhyt aika, vai peräti pysyvästi. Silti, vaikka sanoinkin, että esimerkiksi huonekaluihin ei liity isoja tunnesiteitä, uskon, että mulle olisi vaikeaa niistä luopuminen. Sen lisäksi, että kiinnyn tavaroihin, olen myös luonteeltani sellainen, että mulle kaikenlaiset muutokset on raskaita ja stressaavia, hyvätkin muutokset. Ja suurimmasta osasta kiinteää omaisuutta luopuminen (tai varastoon pakkaaminen) olisi kyllä sellainen muutos, että kertarytinällä ottaisi koville.
No, onneksi (vai valitettavasti?) emme suunnittele muuttoa minnekään, tämä oli vain tällainen ajatusleikki.
Mä luulen, että jos me lähdettäis maailmalle, niin mun olis kyllä vaikea luopua tavaroista. Ei kaikista tavaroista tietenkään. Mutta kyllä mä helposti kiinnyn tavaroihin. Jos nyt kuvitellaan, että pitäisi lähteä parin matkalauku (per nenä) kanssa moneksi vuodeksi asumaan pois Suomesta, niin mitä lähtis mukaan, mitä pois, mitä varastoon?
Huonekaluista ainut, minkä ehdottomasti haluaisin säilyttää, on mun yo-lahjaksi vanhemmilta saatu kapiokirstu, joka on puusepän käsin tekemä, todella kaunis ja tietysti ennen kaikkea tunnearvo on suuri. Meidän huonekalut on suurimmaksi osaksi sieltä täältä sukulaisilta ja tutuilta käytettynä tulleita, niihin ei liity sen isompia tunteita. Käyttötavarat, kuten astiat yms voisi myös lahjoittaa pois, ainoina poikkeuksina niistä kummilusikat ja lasten kastelahjaksi saamat lastenastiastot. Kirjat tuottais mulle vaikeuksia. Niihin todella kiinnyn, ja tietysti oman kielistä kirjallisuutta olisi ihana voida lukea myös uudessa kotimaassa. Mutta toisaalta kirjat painavat melkoisesti... Luultavasti niistä aika paljon karsisin, jotain jättäisin Suomeen varastoon ja joitain kuljettaisin mukanani (plus tutut saisivat aina kylään tullessaan tuoda mukanaan kirjoja!). Vaatteita varmaan lähtisi mukaan aika paljon, mutta toki siinäkin pitäisi karsintaa tehdä (ja siinä isona tekijänä olisi se, minne päin maailmaa oltais muuttamassa).
Jos mietin, mitä tavaroita haluaisin ottaa mukaan, mitä antaa/myydä pois ja mitä jättää varastoon, niin jako on tunnemielessä aika selvä. Mukaan lähtisi jokapäiväisessä elämässä tarvittavia asioita (etupäässä vaatteita yms) ja joitain tärkeitä muistoja, kuten lasten vauvakuvia (digitaalisessa muodossa). Varastoon (tai jos olisimme muuttamassa pysyvästi, niin ehkä rahtina kohdemaahan) menisi etupäässä muistoja ja tunnekokemuksia: se kirstu, lapsuusmuistoja (omia, Miehen ja lasten), hääpuku, moneen kertaan luettuja rakkaita kirjoja yms. Arjessa tarvittavien tavaroiden, kuten huonekalujen, astioiden, polkupyörien ja sen sellaisten kohdalla pitäisi sitten katsoa, onko järkevämpää kuljettaa kampetta Suomesta vai hankkia ne paikan päältä. Mutta varastoisiko sellaisia täällä -se riippuisi varmaan aika pitkälti siitä, olisiko ulkomailla tarkoitus asua pitkä vai lyhyt aika, vai peräti pysyvästi. Silti, vaikka sanoinkin, että esimerkiksi huonekaluihin ei liity isoja tunnesiteitä, uskon, että mulle olisi vaikeaa niistä luopuminen. Sen lisäksi, että kiinnyn tavaroihin, olen myös luonteeltani sellainen, että mulle kaikenlaiset muutokset on raskaita ja stressaavia, hyvätkin muutokset. Ja suurimmasta osasta kiinteää omaisuutta luopuminen (tai varastoon pakkaaminen) olisi kyllä sellainen muutos, että kertarytinällä ottaisi koville.
No, onneksi (vai valitettavasti?) emme suunnittele muuttoa minnekään, tämä oli vain tällainen ajatusleikki.
Yksi ystävä on myös vähän samanlaisessa tilanteessa. Hän muutti miehensä kanssa useita vuosia sitten lähetystyöhön Englantiin, ja on nyt muuttamassa takaisin Suomeen. Perhe on kasvanut kahdella pienellä tytöllä, ja pian Suomeen muuttavalla perheellä ei ole täällä vielä mitään. Ei asuntoa, ei huonekaluja. Jonkun verran tavaraa tuovat mukanaan, sillä perheen isän on tarkoitus ajaa muuttokuorma Suomeen kun äiti lentää lasten kanssa. Mutta olen ymmärtänyt, että esimerkiksi huonekaluja ei ole kuormassa tulossa, eikä niitä autoon tietysti mahtuisikaan. Varmaan joutuvat nyt karsintaa tekemään aika paljon, varsinkin kun muutto on pysyvä, eikä mitään voi enää jättää varastoon Englantiin. Pitäisikin vähän kysellä ystävältä, millaiseen ratkaisuun ovat päässeet tavaroiden kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa toki ajatuksesi!