torstai 1. lokakuuta 2015

Muuttunut arki

Mä palasin elokuussa töihin 2,5 vuoden kotiäitielämän jälkeen. Samalla Isosisko aloitti koulun ja kaksi pienempää tietysti menivät päiväkotiin hoitoon. Kiirettä on pitänyt ja arki mullistunut, niin kuin voitte (myös blogin päivittymättömyydestä) arvata.

Nykyistä arkea ei oikein voi kehua toimivaksi, aika paljon on vielä arjen rutiineissa hakemista.

Samat kotityöt (no, ruokaan liittyviä hommia on vähän vähemmän) on tehtävä kuin aiemminkin, mutta vähemmässä ajassa. Ruokakaupassa ei enää ehdi käydä aamupäivisin. Iltapäivisin mukana on x kappaletta väsyneitä lapsia.

Monikin asia hakee vielä paikkaansa. Ainakin seuraavat:

- ruokakauppakäynnit. Aiemmin käytiin kahdesti viikossa, maanantaiaamuna (minä ja Poikanen, kun tytöt olivat eskarissa ja päiväkodissa) ja sitten loppuviikosta (tilanteesta riippuen joko Mies tai minä). Nyt käydään miten sattuu, milloin sattuu. Mä en millään haluaisi viedä lapsia päiväkodista tultua ruokakauppaan, joten yritetään järkätä kaupassakäynnit muihin sopiviin kohtiin. Lähikauppaan ei ole pitkä matka, joten sikäli ei ole ongelma vaikka illalla käydä. Mutta rutiinia nyt hakee.

- ruoka. Aiemmin syötiin, Miestä lukuunottamatta, melkein kaikki ruoat kotona. Ainoastaan lounaan tytöt söi muualla niinä päivinä kun olivat hoidossa. Nyt lounasta ja välipalaa ei syö kukaan kotona (mä tosin otan välipalan mukaan töihin). Ruoan, leivän, leivänpäällisten, maidon ja kaiken muun kulutus on muuttunut. Ruoanlaittoonkaan ei ole samalla lailla aikaa.

- siivous. Työpäivän jälkeen ei millään jaksaisi alkaa siivota, mutta toisaalta jos viikonloppuna on jotain menoa, niin pakko se vaan on. Jostain syystä lasten iltasiivouksistakin ollaan onnistuttu lipsumaan, vaikka nukkumaanmeno on päiväkotipäikkäreiden myötä vähän myöhäistynyt.

Muitakin asioita on, mutta noi nyt tulee päällimmäisinä mieleen. Osa varmaan alkaa itsestään pikkuhiljaa muotoutua rutiineiksi, osa pitää selvästi miettiä uudestaan.

Mutta kyllä se tästä, arkikin.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Voi haisu.

Siivosin viime viikolla siivouskomeron (ja muitakin kodinhoitohuoneen kaappeja, esikoisen avustuksella). Siivouskomerosta löytyi muutama pyykinpesuaineen näytepakkaus, useamman vuoden takaa. Päätin nyt käyttää ne pois.

Tänään kuivatin sisällä näytepakkauksen Arielilla pestyä pyykkiä. Se haisi aivan järkyttävästi! Jo kodinhoitohuoneen ovella lemusi joku mukaraikas tuoksu. Hyi yäk. No, mä olen pihi ihminen, joten käytän kyllä ne näytepakkaukset (koska meillä ei kukaan ole niin herkkä, etteikö kestäisi tuoksullisilla aineilla pestyä pyykkiä toisinaan), mutta tulipa taas kerran mieleen, että mä en kyllä yhtään ymmärrä tätä nykyajan hajustus-innostusta.

Minkä ihmeen takia kaiken pitää olla hajustettua? Mikä hirveä hajujen kakofonia ihmisen ympärillä leijuu? Miettikääpä, peset itsesi A:n tuoksuisella suihkusaippualla, hiukset B:n tuoksuisella shampoolla. Lotraat päällesi C:ltä tuoksuvaa dödöä, ehkä myös D:ltä tuoksuvaa hajuvettä. Niin ja vartalovoidettakin ehkä käytät, se tuoksuu E:ltä. Pukeudut vaatteisiin, jotka on pesty F:n tuoksuisella pesuaineella ja G:n tuoksuisella huuhteluaineella. Käytät ehkä H:n tuoksuista yleispuhdistusainetta, I:n tuoksuista tiskiainetta, J:n tuoksuista vessanpesuainetta, K:n tuoksuista wc-raikastinta, L:n tuoksuista huonetuoksua (vai mitä ne nyt on), poltat M:n tuoksuisia tuoksukynttilöitä, ja nykyäänhän on jopa hajustettuja terveyssiteitä ja roskapusseja (uskomatonta, mutta totta).

Mä en ole koskaan ollut kova läträämään haisevien aineiden kanssa, eikä meillä kotona esim. pyykki tuoksunut miltään muulta kuin puhtaalta pyykiltä. Pyykinpesuaineet olen aina hankkinut hajustamattomina, samoin erilaiset kodin pinnoille tarkoitetut pesuaineet. Wc-raikastimille tai huonetuoksuille en ole koskaan nähnyt tarvetta.

Opiskeluaikoina käytin satunnaisesti hajuvettä, ja silloin siirryin kokonaan käyttämään tuoksutonta dödöä (koska inhotti se ajatus, että käytän useampaa tuoksua yhtä aikaa). Esikoisen synnyttyä hajuveden käyttö jäi kokonaan, en pitänyt siitä ajatuksesta, että kaulaa vasten nuokkuva vauva joutuu haistelemaan jotain keinotekoisia hajuja. Enpä ole kokenut niitä hajusteita tarvitsevani myöhemminkään, ihan pari kertaa joihinkin juhliin (tyyliin häihin) olen saattanut laittaa tipan hajuvettä, jos olen sattunut muistamaan. Samoin kaikki rasvat ostan hajustamattomina (ihan jo siksikin, että Mies ei voi nukkua mun kanssa samassa sängyssä, jos olen rasvannut itseni jollain haisevalla rasvalla), tosin käytän kyllä lahjaksi saadut hajustetut käsirasvat ym. 

On mulla kyllä hajustettu suihkusaippua ja shampoo&hoitis. Tosin niissä on kaikissa niin mieto tuoksu (joku tyyliin "omena" tai "ruoho"), että en sitä iholta ja hiuksista enää pesun jälkeen erota, pullostakin vaan jos oikein haistelen. Joku aika sitten ostin alennuksesta karpalo&kinuski -tuoksuisen shampoon, mutta se oikeasti haisi kinuskilta, eikä se nyt varsinaisesti ole haju, jota hiuksiini kaipaan, joten vein sen mökille. 

Mä en ole hajusteille allerginen, enkä saa miedoista tuoksuista edes päänsärkyä (vahvoista kyllä), joten mua ei häiritse käyttää miedosti hajustettuja tuotteita, jos niitä vaikka lahjaksi saan. Eikä mua häiritse, jos joku nyt vähän on jotain hajuvettä sipaissut. Mutta tiedän, että on paljon niitä, jotka saa varsinkin yhtään kovemmista tuoksuista migreenin, ja sekin on yksi syy sille, etten itse käytä hajuvesiä sun muita (varsinkaan töissä, olen siis ammatiltani opettaja). Eniten mä kuitenkin hämmästelen sitä, että miksi jotkut haluaa haista? Siis ymmärrän toki, että haluaa haista vaikka hajuvedeltä, mutta onko jonkun mielestä pyykinpesuaineiden hajusteet oikeasti hyviä? Valaiskaa mua nyt tässä asiassa, kun mä en yhtään ymmärrä, miksi joku haluaa vaatteidensa ja kotinsa haisevan jollekin keinotekoiselle hajuaineelle?

Ei mulla tässä muuta, kunhan hämmästelen.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lahjapohdinnat jatkuu

Ja jos taannoisesta postauksesta jäi sellainen olo, että oon saanut vaan tyhmiä lahjoja (en ole! Olen saanut kivoja lahjoja!), niin tässäpä tällainen lista lista:

Kivoja lahjoja viime vuosilta
  • kun rakas ystävä luki mun karkkilistan ja osti ihan yllärinä joululahjaksi kaikkia, mitä listalta vaan löysi.
  • puutarhakeinu, jonka ostin hiljattain vanhemmilta, Miehen vanhemmilta ja mun mummolta 30-vuotislahjaksi saaduilla rahoilla (kolmekymppisistä on jo melkein pari vuotta, mutta se on pitkä juttu, miksi hankin keinun vasta nyt).
  • joka joulu anopilta ja apelta rasiallinen vihreitä kuulia. Yksi mun suosikki-jouluperinteistä.
  • äidin pari vuotta sitten mulle lahjoittama Blissin jalkarasva (Foot patrol), joka on ihan uskomaton tuote, ja jota oon joutunut ulkomailta sittemmin tilaamaan, koska en osaa enää elää ilman. Kertokaa, jos törmäätte tähän Suomessa (äiti muisteli, että olisi ehkä ostanut sen jostain apteekista).
  • Miehen muutama vuosi sitten mulle ostama kelloradio (entinen meni rikki). Oli osannut ajatella, että on mahdollisimman isot numerot, jotta mä puolisokea näen tiirata kellonajan pimeässä ilman silmälaseja.
  • kirja- ja lankakauppoihin saadut lahjakortit. Ne on mun paratiiseja (muiden käsityö- ja askartelukauppojen sekä karkkikauppojen ohella).
  • Miehen perheeltä 30-vuotislahjaksi saatu suursiivous. 
  • siskolta synttärilahjaksi saatu Pekka Simojoen Ylistys-levy. Paras levy pitkiin aikoihin! Mun sisko on muutenkin taitava lahjojenhankkija, ehkä siksi, että ollaan sen kanssa tosi samanlaisia :)
  • yhdeltä ystävältä saatu OMG-kynä (se oli vähän sellainen, että OMG mitä juttuja tällä voikaan kirjoittaa!)
Olishan noita muitakin, mutta nää tuli nyt tältä istumalta mieleen :)

Ja nyt keksin, mitä mulle kannattaisi ostaa lahjaksi: postimerkkejä! Mä olen kova lähettämään kortteja ja muutakin postia, mutta mulla on postimerkit aina loppu, ja nykyään huomaan, että korttien lähettely on jäänyt vähemmälle, kun sekin on käynyt niin kalliiksi. Joo postimerkit olis aika täydellinen lahjaidea mulle :)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Vaateasioiden pohdiskelua.

Arkijärki-blogin Jenni pohdiskeli, miten paljon aikaa kuluu vaatehuoltoon (sisältäen kaikki vaatteisiin littyvät toimet, myös niistä aikanaan eroon pääsemisen yms). Mä aloin tuossa tuokio sitten pyykkejä viikkaillessani miettiä samaa.

Meillä on viisihenkinen perhe, ja mä hoidan aikalailla kaikki vaateasiat. Pyykkihuollon olen ominut täysin itselleni (olen "hitusen" pedantti pyykin viikkaus- ja ripustusasioissa, eli Miestä ei voi tästä syyttää) ja siinä suhteessa Miehen osuudeksi riittää, kunhan tuo omat vaatteensa pyykkiin ja ilmoittaa ajoissa, jos tarvii jotain vaatetta tiettynä päivänä puhtaaksi. Joskus pyydän sitä ripustamaan pyykit, mutta harvoinpa. Vaatteita silitetään meillä hyvin harvoin, mutta se on myös mun homma.

Mä ostan omat ja lasten vaatteet, ja satunnaisesti Miehellekin (kun ei se itse saa aikaiseksi). Mies hankkii kyllä uusia vaatteita niin harvakseltaan, että hyvä jos kerran vuodessa käy ostoksilla. Mä myös hoidan vaatteiden poistamisen, Mies karsii kyllä omiaan, mutta lykkää karsittujen pinon mulle, kun mä tiedän, mitä sille tehdä.

Päivittäiseen vaatehommaan mulla kuluu puolisen tuntia päivässä. Pyykin lajitteluun, pesuun, ripustamiseen, viikkaamiseen ja kaappeihin viemiseen menee koneellista kohti n. 30-40min (olen useammankin kerran ihan katsonut kellosta, joten testattu on), ja vaatepyykkiä meillä tulee 3-4 koneellista viikossa, eli joka päivä ei tarvitse tätä hommaa hoitaa. Muutama minuutti päivästä kuluu lasten vaatteiden etsimiseen, lasten vaatteiden lattialta pyykkikoriin kuljetteluun yms. Eli jos 4 päivänä viikossa hoidan pyykkihommia, niin näistä päivittäisistä hommista tulee viikkotasolla kolmisen tuntia.

Poistettavia (lasten pieneksi käyneitä, rikkinäisiä tai omia muuten vaan poistettavia) vaatteita napsin pois puhtaiden pyykkien seasta sitä mukaa kun sellaisia eteen tulee. Mulla on jokaisen lapsen pieneksi käyneille vaatteille oma paikka, joten kun vien vaatteita kaappeihin, laitan vaan pieneksi käyneet vaatteet sinne. Sitten kun sitä vaatetta on kertynyt tarpeeksi, laitan jatkosijoitukseen. Isosiskon vaatteet menee varastoon Pipanaista odottamaan, Pipanaisen vaatteista (hyvin pieni) osa Poikasta odottamaan ja loput mun siskontytölle, Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Samoin rikkinäisille vaatteille on oma paikkansa (ja täytyy myöntää, että usein ne saa tovin siellä odotella ennen kuin saan aikaiseksi korjata) ja omasta ja Miehen kaapista kiertoon lähteville myös (ne vien sitten UFF:in laatikkoon kun on kassillinen kertynyt). Osan mun ja Miehen vaatteista jatkokäytän käsitöiden materiaalina.

Vaatteiden poistamiseen ei siis kulu juurikaan aikaa, kun poistan ne pikkuhiljaa pyykistä tullessa ja suurimmaksi osaksi niiden kierrätyskin sujuu muiden puuhien ohella, kun mennään serkuilla kyläilemään niin viedään pussi mukanamme, tai kauppareissulla jätetään pussi keräyslaatikkoon. Asiakseen ei siis tarvitse mitään tehdä.

Oman vaatekaapin käyn läpi kahdesti vuodessa. Yleensä siihen menee tunnista kahteen tuntiin, riippuen kuinka perusteellinen olen. Lasten vaatekaapit käyn läpi kolmesti vuodessa, mutta niihin ei mene tuntiakaan per lapsi, kun tosiaan poistelen pieneksi käyneitä pitkin matkaa, ja niiden kohdalla ei tarvitse miettiä, tuleeko jotain vaatetta käytettyä. Lähinnä siis poistan muutamia pieneksi käyneitä ja isoin aika menee siihen, kun kaivelen laatikoista seuraavaa kokoa tilalle. Lasketaan vaatekaappien läpikäynneille 15 tuntia vuositasolla.

Ulkovaatteiden läpikäyminen keväällä ja syksyllä on isompi urakka. Siihen tuhrautuu pari tuntia kerrallaan. Pois menevien vaatteiden laitto pesuun ja aikanaan pakkaaminen joko varastoon tai laitto kierrätyskasseihin, tulevien vaatteiden etsintä ja sovittelu lasten päälle. Pari tuntia nyt vähintään, ellei enemmänkin. Vuositasolla tähän voisi laskea vaikka 6 tuntia.

Ja sitten tietysti niitä vaatteita pitää ostaa. Mä pyrin hankkimaan lasten vaatteet edullisesti, joko käytettynä tai sitten tarjouksista. Eli alennusmyyntiaikoina kiertelen etsimässä jo seuraavan kokoisia vaatteita, ja saatan muutenkin sopivan tilaisuuden tullen käydä tsekkaamassa alennusrekit. Mutta ei noille kuitenkaan tarvitse ostaa vaatetta edes joka kuukausi, lähinnä isommin silloin kun ulkovaatekausi vaihtuu ja tarvitsee jotain tiettyä. Sisävaatteita hommataan pitkin matkaa sitä mukaa kun jostain halvalla esiin tulee. Menisköhän joku reilu kymmenen tuntia vuodessa (jos ei laske automatkoja kauppaan, koska yleensä hoidetaan nämä asiat ruokakauppareissuilla lähikaupungissa).

Itselleni ostan myös vaatteet mieluiten alennuksesta. Ehkä muutaman kerran vuodessa käyn tutkimassa vaatekauppojen tarjontaa (ei sieltä aina löydy mitään), ja joskus tilaan netistä. Eipä siihenkään hirveästi aikaa vuositasolla kulu. Alle kymmenen tuntia vuodessa.

Summa summarum, päivittäiseen vaatehuoltoon menee viikossa kolmisen tuntia. Jos lasken noi mun arviot yhteen, niin mulla kuluu vaatejuttuihin vuodessa 197 tuntia, varmasti tosiasiassa vähän enemmän, kun kuitenkin satunnaisesti juhliin joitain vaatteita silitän, ja paljon tulee tehtyä sellaista pientä, mitä ei ajattelekaan. (Tässä ei nyt ole laskettu mukaan sitä aikaa, mitä mulla menee vaatteiden tekemiseen, kun harrastan monenlaisia käsitöitä, ja esim. neulon paljon -se on hidasta! Mutta se onkin vähän eri asia)

197 tuntia on toisaalta paljon (yli 8 vuorokautta!), mutta toisaalta ei mun mielestä hirveän paljon kuitenkaan (keskimäärin reilu puoli puoli tuntia päivässä, alle 4 tuntia viiikossa) viisihenkisen perheen vaatehuoltoon. Vaatehuoltoon liittyvät asiat on kuitenkin mulle kotitöistä mieluisia, joten en koe sitä mitenkään rasittavana. (vertailun vuoksi pitäisi joskus laskea, paljonko kuluu aikaa siivoamiseen...)

Mutta se tästä pohtimisesta ja laskeskelusta jäi nyt kumminkin käteen, että ehkä voisi jatkossa miettiä, saako omat käytännön vielä sujuvammiksi. Kyllähän näihinkin kotitöihin käytetty aika on jostain muusta pois.

Miten muilla? Meneekö vaateasioihin paljon aikaa, ja tuntuuko se rasittavalta?

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lahjapohdintoja

Olen jostain syystä viime aikoina pohtinut lahja-asioita. Nyt onkin ehkä korrekti aika niistä puhua, kun joulu, synttärit ja äitienpäivä ei ole lähitulevaisuudessa eikä -menneisyydessä. ;)

Mies aina valittaa mulle, että oon hankala lahjottava. Itse olen ollut vakaasti eri mieltä, varsinkin kun Mies ei hanki mulle yleensä mitään synttäri- tai äitienpäivälahjaa, jouluksi ostaa muutaman paketin. Eli ihan joka välissä sen ei tarvi olla lahjoja ostelemassa.

Mutta kun äitikin on alkanut olla sitä mieltä, että mulle on vaikea keksiä lahjaa, niin kaipa se on niin. Ja onkin. En mä oikein itsekään tiedä, mitä mä ostaisin itselleni lahjaksi, jos pitäisi jotain ostaa.

Musta on kyllä kiva saada lahjoja. Tykkään kovasti lahjojen antamisesta (ja lahjon ahkerasti ystäviä ja sukulaisia), joten kyllä välillä on kiva olla saamapuolellakin. Ja ihan aidosti ja oikeasti olen otettu siitä, että mulle on lahjoja haluttu antaa, kyllä se aina mukavalta tuntuu. Mutta mä huomaan kyllä usein jouluisin, kun paketit on avattu, miettiväni, että mihin mä nämäkin tavarat nyt oikein laitan. Että ilmankin pärjäisi.

Mä en halua talouteen ylimääräistä tavaraa. En juurikaan polta kynttilöitä, olen tarkka vaatteistani (äiti on kyllä rohkea ja ostaa mulle vaatteita, yleensä onnistuen), en pidä esillä koriste-esineitä, en käytä kuin paria tiettyä korua. Herkkuja kyllä syön, mutta toivoisin, että niitä ei meille hirveästi siunaantuisi, kun ei ne nyt kumminkaan ole sen enempää mulle kuin Miehellekään tarpeellista popsia. Poikkeuksena tähän herkkuasiaan täytyy kyllä sanoa, että jo vuosikaudet olen saanut jouluna anopilta ja apelta vihreitä kuulia, ja olisin pettynyt, jos perinne katkeaisi. Se rasiallinen vihreitä kuulia kuuluu mun jouluun, ja niitä en osta kaupasta. 

Perinteisesti mulle on kannattanut hankkia kirjoja ja lankaa (ja Mies on hoksannut täydellisen lahjan reseptin ja ostaa mulle lahjakortteja kirja- ja lankakauppoihin). Nyt kun poistin hyllystä yli 80 kirjaa, äiti kauhistui, että eikö mulle voi enää kirjojakaan ostaa :) Lanka- ja käsityötarvikevarastoakin yritän kovasti saada pienennettyä.

En mä tiedä, mitä mä sitten haluaisin lahjaksi. Ehkä omaa aikaa, tai yhteistä aikaa Miehen kanssa. Pari vuotta sitten täytin 30, ja silloin pyysin ja sain Miehen vanhemmilta ja siskoilta synttärilahjaksi suursiivouksen. Se oli ihana lahja. (sivuhuomautus: alun perin pyysin Mieheltä, että se tai joku muu pesisi meillä lattiat ja ikkunat. Mies yllättäen delegoi sen äidilleen, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu). Että joo, ehkä siivousta tai lastenvahtipalveluja.

Mä olen myös huono satsaamaan itseeni (esim. oon käynyt kampaajalla viimeksi 11 vuotta sitten, koska mä en vaan raski tuhlata rahaa hiuksiin. Kosmetologilla kävin joskus lukiolaisena, kun äiti maksoi) ja omaan aikaan (sitten lasten syntymän olen käynyt elokuvissa vaan lasten kanssa pari kertaa. Leffaliputkin muka maksaa liikaa, kun elokuvat kumminkin tulee aikanaan telkkarista...). Että toki joku sellainen juttu, mitä en kumminkaan itse raskisi ostaa (siis vaikka ei olisi varsinaisesti kallis, vaan että mä en vaan raski laittaa rahaa siihen) olis varmaan nappi valinta.

Aikakauslehtiä (ihan kaikenlaisia, käsityölehtiä, naistenlehtiä, perhelehtiä, tiedelehtiä, sisustuslehtiä...) luen aina kun vaan käsiini jostain saan, ja onkin kiva, kun joskus oon saanut pienen lehtitilauspätkän lahjaksi. Lehdet on vieläpä siitä hyviä, että niitä ei oleteta säilyttävän hamaan hautaan saakka... Käsityöihmisenä osaan arvostaa muiden itse tekemiä lahjoja, ne on aina kivoja.

Ja kyllä ne kirjat ja lanka on vieläkin hyviä. Pitääkin muistaa mainita Miehelle, että multa puuttuu kaksi viimeisintä osaa Mma Ramotswe -sarjasta ;)

Oikeasti, kaikesta tästä valittamisesta huolimatta, mä olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein. Sen takia mäkin yritän muistaa edes kortilla mahdollisimman monen ystävän syntymäpäivän (on mulla niitä lahjottavia ystäviäkin yli 10, plus tietysti sisarukset, Miehen sisarukset yms päälle), koska se on mun tapa kertoa, että olet mulle tärkeä. Ja samoin mä koen sen, jos joku antaa mulle lahjan. Että mä olen sille toiselle tärkeä. Eikä sillä ole niin väliä, mitä sieltä paketista sitten löytyy. Tavaran saa aina kiertoon (itse en pahastu, jos mun antamat lahjat päätyy uudelle omistajalle) ja herkut syötyä, ja jäljelle jää mukava tunne siitä, että olin jollekin tärkeä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Toukokuun summa

Toukokuu oli ja meni. Toukokuussa meiltä lähti tosi paljon tavaraa. Tai no, mähän merkkaan lähteneisiin kaikki poistetut, vaikka ne eivät olisi varsinaisesti talosta ulos lähteneet. Mutta kiitos liinavaatekaapin siivouksen ja kirjahyllyjen siivouksen ja siirron, sain poistettua tosi paljon tavaraa. Laskin, että kirjoja on poistin hyllystä huhti-toukokuussa yhteensä yli 80 kpl. Mahtavan hyvin mulle, kun olen sellainen kirja-hamsteri :) Toukokuussaei tullut ihan kauheasti tavaraa ja tulleet tavarat olivat kaikki todella tarpeeseen tulevia, pari pressua, lasten juhlavaatteita yms.

Ruokabudjetti ei mennyt ihan niin kuin piti, vaan toukokuun loppusummaksi jäi 539€. Paljon selittää se, että meillä kävi tosi paljon vieraita. Yövieraita oli yhteensä 9 kappaletta, joista pisimpään viisihenkinen perhe kolme yötä. Päiväkahvi- ja ruokavieraita näiden yövieraiden lisäksi oli myös aika runsaasti, mikä on siis musta vaan yksinomaan ihanaa! Paukkukoon vaan budjetin rajat, jos se johtuu vieraista :)

No joo, kyllähän mä yritän joka tapauksessa budjetissa pysyä, ja vähän harmittaa ylitys. Eikä pidä pelkästään vieraita syyttää, Mies kävi kerran tai pari kaupassa ja senhän nyt sitten tietää, että se tuo sieltä vaikka mitä. Mutta pitää tässä kuussa yrittää tsempata (ei kyllä tule onnistumaan, on tulossa Isosiskon synttärijuhlat ja juhannus -juhannusta vietetään mökillä, me ostetaan puolet 9-12 hengen ruoista).

Yritän saada aikaiseksi lähipäivinä kerrottua enemmän kirjahyllyistä ja vastattua yhteen haasteseen.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Rentoutumista vaatekaapin siivouksella

Viikonloppuna omaa aikaa viettäessä siivosin myös vaatekaappini. Pitkään oli jo tehnyt mieli, mutta nyt vasta tuntui järkevältä ottaa kesävaatteet esiin (ja nyt vasta siihen oli aikaa).

Mulla alkaa kahden ja puolen kotiäitivuoden jälkeen elokuussa taas työt. Kotona olen pukeutunut mitä karmeimpiin rytkyihin, isolta osin siksi, että en ole jaksanut ajatella, miltä näytän (kokeilkaapas muutkin elämää superhuonon nukkujan kanssa!), ja jotenkin on vaan tehnyt mieli pukeutua niihin rytkyihin, joissa ei mitkään tahrat mitään haittaa.

Mutta nyt kun mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti työelämää, ja kun kesäkin on tulossa, on tehnyt myös mieli päästä niistä kauheimmista rytkyistä eroon. Edelleen mä tykkään kotona käyttää sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse tippaakaan varoa lasten kanssa puuhaillessa. Töissä tykkään pukeutua pikkuisen siistimmin. Mutta tosiaan ne kaikista kulahtaneimmat kamppeet sai nyt mennä, kaappiin jäi ihan riittävästi kotivaatetta silti.

Kaksi täpötäyttä roskapussillista lähti vaatetta. Roskiin, keräykseen, uutta omistajaa odottamaan tai omaan uusiokäyttö-laatikkoon. Joukossa mm. toppeja, jotka olen ostanut yli 7 vuotta sitten Isosiskoa odottaessa raskaustopeiksi (ts. normaalisti mulle kokoa liian isoja), voinette arvata miltä näyttää 7 vuotta ahkerasti käytetty ja tsiljoonasti pesty toppi... En vaan ole raskinut heittää niitä menemään, kun eivät ole olleet rikki (ja hei, H&M:n halpislaatua, eikä mene seitsemän vuoden aktiivikäytössä rikki!), hirveän nukkaisia ja kulahtaneita toki, mutta kukapa sitä mun puseron alla katselee... Samoin oli muutama muu suunnilleen samassa jamassa oleva pusero (koska, kukapa sitä kotona katselee...).

Mun on aina ollut vaikea heittää ehjää vaatetta pois, vaikka olisi kuinka värit menneet ja kamalan nukkainen. Aina tuntuu, että jos on kuitenkin käyttökelpoinen ja ehjä, niin vaatteet pois heittäminen on jotenkin hienostelua, vaikka siitä olisikin värit haalistuneet tunnistamattomiksi. Olen niitä käyttänyt sitten mm. yövaatteina, mutta rajansa silläkin, kuinka monta kulahtanutta vaatetta ihminen yövaatteinaan tarvitsee. Nyt karaisin itseni ja heitin pahimmat pois, koska olen myös huomannut, että karmean kulahtaneisiin vaatteisiin pukeutuminen syö itsetuntoa. Näteissä tai vähintään ei-täysin-kulahtaneissa vaatteissa tuntee itsensä nätimmäksi :)

Sitten oli myös muutama vaate, jotka oli mulle joko liian isoja tai liian pieniä. Mun paino ei ole radikaalisti heitellyt, mutta toki se, että seitsemän vuoden sisällä olen kolmesti ollut raskaana (raskauskilot) ja imettänyt (isompi rintsikkakoko) on aiheuttanut sen, että välillä olen ollut vähän isompi, välillä pienempi. Sen takia joitain väärän kokoisia vaatteita on jäänyt kaappiin pyörimään, on tuntunut hölmöltä laittaa niitä pois, jos vaikka puolen vuoden päästä ne onkin sopivia (ja jos kyse on kuitenkin vaatteesta, jota mieluusti käyttäisin). Raskauksien ja varmaan myös iän myötä myös vartalon muoto on muuttunut, ja jotkut vaatteet eivät enää istu, vaikka periaatteessa sopivan kokoisia olisivatkin. Nyt arvelin, että olen sen kokoinen, että lähivuosina ei isompia muutoksia ole luvassa (ellei sitten tule neljäs vauva), joten väärän kokoiset vaatteet saivat mennä.

Ihan pari vaatetta oli sitten myös sellaisia, joista en vaan enää tykännyt. Heipat niille.

Jouduin myös (kuten joka kerta vaatekaappia siivotessa) myöntämään, että mulla on paljon vaatteita. Olen aina yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että mulla ei ole vaatteita kovin paljon, koska mulla ei ole niille paljon säilytystilaa (jaetaan Miehen kanssa kaksi tavallisen kokoista vaatekaappia, hyllykaappi ja tankokaappi, kristillisesti tasan ja lisäksi pari juhlamekkoa on toisessa kaapissa). Mutta voin kertoa, että yllättävän paljon ihminen saa tavaraa ihan näppärästi mahtumaan kolmelle hyllylle ja tankokaapin puolikkaaseen :) Ajattelen, että ehkä se ei kuitenkaan haittaa, ei vaan pidä ostaa lisää (paitsi niiden kulahtaneiden poisheitettyjen toppien tilalle pitää ostaa). Mun osuus vaatekaapeista on kyllä täysi, mutta ei täyteen ahdettu. Toisin sanoen, vaatteet löytyy helposti ja on helppo pitää suorissa siisteissä pinoissa, mikä on mun mielestä toimivan vaatekaapin ehdoton edellytys. Tuntuisi hölmöltä poistaa jotain (kivoja vaatteita) vaan lisää tilaa saadakseen, mieluummin otan lisää tilaa pikkuhiljaa luonnollisen poistuman kautta (vaikka täytyy myöntää, että mä käytän vaatteet niin kertakaikkisen loppuun, että luonnollisessa poistumassa kestää).

Tykkään kyllä vaatekaapin siivouksesta. Tällä kertaa koko sisävaatevaraston läpikäyntiin meni kaksi tuntia. Ja siis kävin läpi ihan joka ikisen omistamani sisävaatteen, myös yläkaapissa jemmassa olevat kerran vuodessa käytettävät "remppavaatteet", ja kaikki alusvaatteet ja sukatkin. Joka ainut otettiin pois kaapista ja käytiin läpi. Muutamia vaatteita myös sovitin, muistaakseni jotain 5-10kpl. Sovitin siis sellaiset, joista en ollut varma, istuuko/ovatko sopivan kokoisia. Rentouttava kaksituntinen oli.

Kavereita huvitti, kun kerroin, että omalla ajalla lepäsin siivoamalla vaatekaapin ja ottamalla kesämekot esiin :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Vinkki vanhemmille

Lapset ovat mummilassa ja mä tietysti hyödynsin muksujen poissaolon siivoamalla lastenhuoneen kaapit ja hyllyt. Se homma on paras tehdä lasten poissa ollessa, jos aikoo yhtään roskaa tai paperinpalaa heittää roskiin, saati sitten jos meinaa siinä sivussa poistaa jopa joitain leluja... :)

Tällä kertaa tosin aloittelin hommaa jo viikolla. Tytöt tiskasivat kaikki leikkiastiat ja muutenkin vähän auttelivat. Lastenhuoneen hyllyjen ja kaappien perusteellinen siivous on kuitenkin sellainen juttu, jonka mielelläni teen yksin, paitsi tavaran poistamisen takia, myös siksi, että yksin tehdessä varmimmin kaikki lelut löytävät paikalleen. Meillä siis lapset siivoavat iltaisin jokseenkin itsenäisesti, ja senhän tietää, että pikku hiljaa enemmän ja enemmän tavaraa päätyy vääriin koreihin (vaikka toki jokaisella lelulla meillä on oma paikkansa ja tytöt kyllä jo tietävät ne paikat ihan hyvin).

Joka tapauksessa, nyt on mulla hyvä mieli, roskiin lähti kaksi kassillista lähinnä roskaa (Pipanainen jemmaa ihan ihmeellisiä roskia aarteinaan), yhden kassillisen poistin myös leluja. Sitten yksi vinkki muille vanhemmilla, joiden jälkikasvu ei antaisi yhtään ainutta lelua poistaa ikinä koskaan: antakaa "poistettavat" lelut ulkoleikkeihin.

Meiltä lähti jo viikolla ulkoleluiksi jonkun verran leikkiastioita (niitä kun oli sisällä vähän turhankin paljon) ja kasa muovisia mäkkäri- ym. leluja. Pehmeille leluille tämä vinkki ei ihan niin hyvin toimi, mutta kovat lelut usein poistan antamalla ne ulkoleluiksi, varsinkin juuri tuollaiset lelut, joille ei välttämättä löydy uutta käyttäjää. Harvemmin mikään lelu ulkokäytössä säiden armoilla vuotta pidempään kestää, ja rikkinäiset on sitten helppo heittää menemään. Samaisesta syystä meillä ei koskaan ole ulkoleluja liikaa, sää tekee tehtävänsä ja ns. oikeita ulkoleluja (siis ämpäreitä, lapioita jne) joudutaan melkein joka kevät ostamaan muutama uusi. Meillä on siis iso osa ulkoleluista käytössä ympäri vuoden.

Nyt tytöt ovat muutaman päivän innoissaan rakennelleet hiekkalaatikolla koteja joillekin kummallisille olioille, jotka saatiin kevättalvella hampurilaisaterioiden kylkiäisenä. Lelut tuntuu ulkona ihan uusilta, ja ennustan, että ensi kevääseen mennessä ne on päätyneet roskiin :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ikkunaremontti

Meillä oli tänään ikkunaremonttipäivä.

En olisi ikinä uskonut, että se on niin nopea ja helppo homma.


Puoli kahdeksalta tuli remppamiehet (2kpl) hommiin. Olin just saanut itselleni ja lapsille vaatteet päälle, ja aloin siinä sitten kiireellä laitella sänkyjä siihen malliin, että pääsevät hommiin. Lapset onneksi katsoivat telkkaria ja pysyivät siis aloillaan, kun miehet aloittivat kantamalla kaikki ikkunat sisään oikeisiin huoneisiin.

Mun serkku tuli (onneksi!!) meille avuksi. Se olikin hyvä, koska tosiaan sisällä joka huoneessa oli ikkuna odottamassa, ei todellakaan olis voinut lasten (tai varsinkaan Poikasen) kanssa olla sisätiloissa. Joten aamupäivä vietettiin pihalla, onneksi oli nätti ilma. Serkku vahti lapsia ja mä sit tein sisällä ruokaa.

Hullun nopeasti se ikkunoiden vaihto kävi. Kaksi tuntia meni siihen, että otettiin vanhat ikkunat pois ja laitettiin uudet paikalleen. Enemmän aikaa meni sitten tiivistämiseen, listoitukseen ja jälkien siivoukseen niin sisältä kuin ulkoakin. Mutta kaiken kaikkiaan kuudessa tunnissa koko homma oli paketissa, ja miehet sentään pitivät jonkinlaiset ruokatauonkin.

Haettiin Isosisko eskarista kävellen (ja oli niin lämmin, että pitkähihaisessa puserossa tuli melkein kuuma!) ja kun tultiin kotiin, miehet jo olivat lähtöpuuhissa. Yllättävän vähän jäi sotkua siivottavaksi. Olin suojannut kirjahyllyt ym. lakanoilla, jotka tietysti meni pesuun. Lattian imuroin (vaikka ei paljon ollutkaan sotkua) ja moppasin, sen verran tuntui pölyiseltä. Tosiaan remppamiehet itse lakaisivat lattian ennen lähtöä -sen verran perusteellisesti, että ottivat meidän lattiaharjan ja rikkalapion mukaansa. En tiiä, pitäiskö mun kehdata huomenna soittaa, että kaivataan meidän harjaa, vai meenkö vaan suosiolla ostamaan uuden...

Ihana serkku vielä viihdytti lapsia niin, että sain tosiaan rauhassa lattiankin mopattua. Illalla vielä vähän järjestelin tavaroita paikalleen ym pientä. Jotain jäi vähän huomiselle.

Lapsetkin olivat niin väsyneitä (Pipanainen puuhakkaasta päivästä, Poikanen varmaan myös siksi, että sen päiväunet jäi kymmenen minuutin rattaissa torkkumiseen), että kaksi nuorinta oli unessa jo puoli kahdeksalta. Äitikin on väsynyt, ja menee tästä kohta nukkumaan.

Mut kyllä on hienot uudet ikkunat. Tykkään!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Oodi pakastimelle

Mulla on monta kaveria, joiden perheen ruokailujen ydin on muutaman viikon ruokalista. Siis niin kuin kouluissa, vaikka 5 viikon ruokalista, joka pyörii aina alusta uudestaan. Ruokalistasysteemiä on moni mulle kehunut, helpottaa kuulemma ruokien suunnittelua ja kaupassa käymistä, eikä tule heräteostoksia.

Uskon, että monessa perheessä ruokalista toimii. Vaan ei toimi meillä. Mä en mitenkään voi tietää useampaa viikkoa etukäteen, mikä on kaupassa alennuksessa, millainen ruokahalu lapsilla on tai minkä verran mulla on ruoanlaittoon aikaa minäkin päivänä. Kaikki nämä seikat vaikuttaa siihen, mitä meillä syödään, ja meidän systeemi on hioutunut meidän perheelle sopivaksi niin, että ruokaa ei juurikaan heitetä roskiin (paitsi lasten lautasilta, kun ne eivät syökään) ja yritetään selvitä kohtalaisella rahasummalla ruokalaskusta.

Meidän ruokahuollon ydin on pakastin. Meillä on (yhdessä makuuhuoneessa, koska muualle ei mahdu) iso arkkupakastin ja lisäksi jääkaapin yhteydessä pieni kaappipakastin (jääkaappi onkin sitten vähän turhan pieni viidelle hengelle). Aiemmin, kun Mies vielä hoiti pääasiallisesti ruokakauppareissut, me suunniteltiin yleensä ruokalista viikoksi kerrallaan. Nykyään mä hoidan sekä ruokakaupassa käynnin että ruoanlaiton (paitsi viikonloppuisin Mies kokkaa), ja suunnitelma on vähän väljempi.

Homma toimii niin, että mennään ruokakauppaan. Mulla on lista, jota noudatan jokseenkin orjallisesti muiden, paitsi ruoka-ruokien suhteen. Ruokien kohdalla lukee yleensä listassa vaan ruokaa?? Liha-kala-kana -hyllyllä sitten tutkin ensin, onko jotain alennuksessa. Meidän kaupassa on usein edullisesti lohta, jauhelihaa ja erilaisia kanoja. Niitä sitten ostan jonkun verran, vähän riippuen pakastimen tilasta. Jotain normaalihintaistakin saatan ostaa, jos pään sisällä olevan ruokalistan mukaan sille olisi tarvetta (ts. jos vaikka lapset toivoo nakkikastiketta ja nakkeja ei satu olemaan pakastimessa). 

Yleensä jostain ale-ruoasta teen heti samaksi päiväksi ruoan, lopuista joko teen valmiita ruokia jääkaappin/pakastimeen tai sitten pakastan sellaisenaan. Esimerkiksi lohta saatetaan ostaa parin kilon file, josta tehdään ensin yksi ruoka tuoreeltaan ja loput pakastetaan joko uunikala-palana tai keittoon/kiusaukseen sopivina kuutioina. Tarjousjauhelihan saatan paistaa ja pakastaa, jos en ehdi tehdä valmiiksi ruoaksi.

Viikon ruokalistan suunnittelen osin ruokakaupassa, osin kotona pakastinta tutkiessa. Tosin se myös elää aika tavalla, koska lasten ruokahalu on melko hankalasti meillä ennakoitavissa, ja joskus jotain ruokaa jääkin yllättävän paljon yli. Minä ja Poikanen (osin myös Pipanainen) syödään arkena lounaaksi yleensä edellispäivän jämät, mutta jos mä keitän ison kattilallisen vaikka keittoa, niin siitä kyllä syödään useampi kerta koko perhe. 

Mutta tosiaan yleensä me syödään "jotain pakastimesta", mikä voi tarkoittaa joko jotain valmiiksi sinne pakastettua ruokaa tai sitä, että pakastimesta sulatetaan jotain, mikä laitetaan ruoaksi.

Paitsi kaupan alejuttujen säilömiseen, meillä pakastin on olennaisen tärkeä ruokahuollon suhteen muutenkin. Mä teen usein isoja määriä ruokaa pakastimeen, esim. mureketta/lindströminpihvejä/lihapullia harvoin teen alle kilosta jauhelihaa. Samoin kaalilaatikkoa, karjalanpaistia, porkkanaraastetta ainakin tulee tehtyä aina kerralla niin paljon, että pakastimeen menee ainakin kahden syöntikerran annos. Silloin harvoin kun pitsaa leivotaan, tehdään yleensä 4-5 pellillistä. Myös leivonnaisia meillä on aina pakastimessa, pullaa nyt vähintään, useimmiten myös karjalanpiirakoita, jotain piirakkaa tai kakkua yms.

Kesällä ja syksyllä pakastimeen laitetaan marjoja (mansikka, mustikka, puolukka, vattu), mehuja (pienen jääkaapin takia pakastan myös kaikki mehut ja hillot), omenaa sekä hillona että lohkoina, raparperia, sieniä (suolasieniä ja kantarelleja yms., suppikset ja mustatorvisienet kuivaan), hirvenlihaa, hilloja (mustikka, mansikka, raparperi, omena, viinimarja, karviainen), purjosipulia, punajuuria (lindströminpihvejä varten valmiiksi keitettynä ja raastettuna) ja muuta mitä nyt sadonkorjuuseen kuuluu. Syksyisin pakastimet on molemmat aina ääriään myöten täynnä, enkä voi pullaa leipoa normaalitahtiin, ja kaupan ale-antimiakaan ei voi sinne kauheasti jemmata.

Lisäksi tietysti pakastimesta löytyy aina hätävara esim. leipää ja useimmiten myös jotain valmisruokaa (lue: ranskanperunoita ja kalapuikkoja). Niin ja peruna-sipulisekoitusta, ja jotain pakastekasviksia (pikkuporkkanat, parsakaali). Myös torttutaikinaa mulla on aina pakastimessa, muuten en nykyään käytä valmistaikinoita enkä valmisleivonnaisiakaan (joskus kyllä paistan kaupan karjalanpiirakoita), omistakin tuppaa välillä olemaan ylitarjontaa.

Meillä on pakastimien täytössä systeemi, jotta tiedän melko tarkalleen, missä mitäkin tuotetta on. Siirrän isommasta pakastimesta pienempään kerralla aina niin paljon kuin pienempään mahtuu. Pikkupakastimessa ylin laatikko on sienille, marjoille, hilloille ja mehuille. Keskimmäinen laatikko on iso, siellä on ruokaa. Alimmassa laatikossa on leivonnaisia ja puolikkaita pusseja (jos esim. peruna-sipulisekoituksesta jää osa pussista käyttämättä). 

Tosiaan iso pakastin on se, mihin varsinaisesti säilön isommat erät ja sieltä siirrän aina pienempään, jotta ei tarvi isoa pakastinta joka päivä aukoa. Isoon pakastimeen pakastan tietyt tavarat tiettyyn kohtaan pakastinta, joten vaikka se on iso ja syvä, löydän sieltä kohtalaisen helpolla etsimäni. Vaikka pakko on myöntää, että joskus pakastimen sulatuksen yhteydessä löytyy yllätyksiä, kuten vaikka pari purkillista edellisvuotista mansikkaa. Tosi harvoin on kuitenkaan mitään mennyt pakastimessa huonoksi, mieleen ei tule viime vuosilta kuin pari pakettia jäätelöä (ostettiin kerran vieraita varten, jäi syömättä. Me ei juurikaan syödä jäätelöä, hyvä jos pari pakettia vuodessa).

En tiedä, miten me selvittäis ilman pakastinta. Ruokahuollon suhteen toki selvittäis, olisi vaan kalliimpaa ja hankalampaa, mutta marjat, mehut, hillot ja hirvenliha on kyllä sellaisia, joita varten pakastin on ihan ehdoton. Aivan loistokeksintö siis!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hedelmäkorin kohtalo

Ostin joskus vuosia (ainakin 7-8 vuotta sitten) Tiimarin poistopisteeltä eurolla tai kahdella kaksi leipäkoria. Toinen tosi pieni, toinen pikkuisen isompi. Molemmat aika rumia, mutta halpoja olivat ja tarpeeseen tulivat.

Pari vuotta sitten hankin kunnon leipälaatikon. Isompi leipäkoreista päätyi hedelmäkoriksi, pienempi kaappiin lähinnä tarjoilukäyttöön.

Maanantaina ostin päärynöitä. Kotona huomasin, että päärynät haisee tosi paljon kellarille/homeelle. Ne olivat kyllä ihan kovia vielä, eikä pinnassakaan näkynyt mitään. Ihmeteltiin Miehen kanssa, että mikä ihme ja kumma keittiössä on, kun haisee kamalasti homeelle, ja tietysti ehdittiin jo ajatella, että seinät. Mutta ne olikin päärynät.

Päärynöistä jäi rottinkiseen koriin haju, eikä se poistunut monen päivän tuulettamisella. Kori on muutenkin jo vähän ottanut osumaa, joten sen kohtalo on nyt päätyä pihalle. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi jotain, ja sen jälkeen se luultavasti joutaakin jo kokonaan pois. Korin hinnan huomioon ottaen sanoisin, että hyvin täytti tehtävänsä.

Nyt me vaan ollaan hedelmiensäilytysastiaa vailla.

torstai 14. toukokuuta 2015

Liinavaatekomeron siivous

Siivosin parisen viikkoa meidän liinavaatekomeron. Talon pohjapiirustuksissa kyseinen nurkka kulkee nimellä "vaatehuone", mutta mun järkeen ei käy kutsua huoneeksi koppia, jonka pinta-ala on alle neliömetrin, ja jonne mahtuu parin hyllyn lisäksi vaihtoehtoisesti yksi ihminen tai kaksi varapatjaa (tai 4-5 lasta, koska lapset rakastaa ahtautta).

"Vaatehuone" on siis meillä liinavaatekomerona, koska liinavaatteille ei ole muuta järkevää paikkaa. Komerossa on edellisten asukkaiden jäljiltä kaksi hyllyä. Valitettavasti ne hyllyt on Lundian kirjahyllyistä rakenneltu, eli ovat 30cm syviä. Lakanoista ei saa nättejä pinoja, koska ne tulee vähän hyllystä ulos. Muutenkin ärsyttää ne hyllyt, syvemmät hyllyt tuollaisessa käytössä olisivat vaan niin paljon kätevämmät. Mutta tässä on niin tuhat ja tsiljoona tärkeämpääkin remppakohdetta, että tuon annetaan olla, se on ruma, mutta toimii riittävän hyvin.

Komerossa on säilössä pyyhkeet, lakanat, varapeitot ja -tyynyt, kaksi varapatjaa (jotka pitää ottaa komerosta pois, jotta pääsee sitä järjestämään, eli ei kauhean kätevä järjestely), äitiyspakkauslaatikossa vauvantavaroita, lasten juhlavaatteita, pari verhoa, urheilukasseja, laatikollinen Poikaselle tulossa olevia vaatteita ja muutama lasten isompi lelu jemmassa. Eli kyllä se tosi paljon nielee tavaraa.

Mikään kauhea sotku komerossa ei ollut, vaikka olinkin vähän huolimaton ollut sen järjestyksenpidon kanssa. Kävin kuitenkin koko komeron kunnolla läpi, tyhjensin kaikki tavarat sieltä pois, kävin tavarat läpi ja laitoin paikalleen. Järjestys on jo vuosien saatossa hioutunut toimivaksi, joten organisointiin ei ollut tarvetta, mutta tavaraa lähti kyllä pois aika lailla.

Meillä on lakanoita vähän turhankin paljon. 12 vuotta sitten, kun oltiin kihloissa, Mies sai joululahjaksi vissiin 5 paria pussilakanoita, lisäksi saatiin yksi pari häälahjaksi ja myöhemmin ollaan saatu myös. Kaikista lukemattomista lakanoista suurin osa on mun mielestä rumia. Ollaan kyllä lakanoita tässä vuosien varrella laitettu myös esim. mökille, mutta on niitä silti ihan reippaasti, ja viimeiset 11 vuotta enimmäkseen rumissa lakanoissa nukkuneena (olkoonkin, että ei ne lakanat mua mitenkään häiritse) päätin, että yhtään lisää rumia lakanoita meille ei tule!

Siispä poistoon lähti (Miehen luvalla)
  • 3 pussilakanaa (käyttämättömiä)
  • aluslakana (parisängyn, eli meille turha. Oli paketissaan ja markkahintainen hintalappu päällä. Miten se on meille päätynyt, ja miksi sitä on näin pitkään säilötty?)
  • 13 tyynyliinaa (6 kellastunutta/värinsä menettänyttä, 4 ihan uutta ja 3 väärän kokoista)
  • vauvan peitto (tosin tämä on vielä meillä, ja saatan ottaa sen sittenkin itselleni askartelumateriaaliksi)
  • 2 vauvan lakanaa ja tyynyliinaa (niitäkin meillä on yli tarpeen)
  • 4 paneeliverhoa (ostin joskus Hemtexin alennusmyynnistä ennen muuttoa, eivätkä ne olleetkaan kivoja tähän kotiin. Nyt totesin, että ei niistä taida sen kivempia jemmassa tulla, eli pois vaan)
6 vanhaa (mun lapsuudenkodista meille kulkeutunutta) verhoa koki myös poistotuomion, olivat niin kulahtaneita ja osa myös tahriintuneita, ettei niitä enää voi ikkunaan ripustaa. Mutta ajattelin tehdä niistä lapsille ulos kesämajan, kunhan kesäisiin ilmoihin päästään, joten ne uusiokäytetään nyt sitten kesällä pihalla :)

Edelleen meillä on muutama pari pussilakanoita liikaa. Mutta mua ei rassaa säilytellä niitä, ja nyt alkaa myös avioliiton alkuajoilla käyttöön otetut lakanat olla haalistuneita, joten eiköhän parin vuoden sisällä ala tapahtua luonnollista poistumaa. Lapsista kaksi nukkuu vielä normaalia pienemmällä peitolla, mutta niiden siirtyminen normaalikokoiseen peittoon lähivuosina lisää sekin pussilakanoiden tarvetta.

Olipa kiva saada tuo iso komero kuntoon, ja ennen kaikkea saada sieltä turhaa tavaraa pois! 

Ai niin, Mies antoi luvan laittaa rumista mukeista neljä mökille. VOITTO! :D

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Huhtikuu.

Huhtikuu takana, toukokuu aluillaan. Vappu tuli vietettyä. Kahdesta sadasta munkista riitti viitisenkymmentä pakastimeen asti, suurin osa syötiin ja muutaman pussin annoin vieraille kotiin viemisiksi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kiva vappu.

Huhtikuussa tavaraa tuli ja meni aika paljon. Tarkasti lukumäärällistä kirjaa en pidä, mutta kyllä sitä tavaraa kuitenkin onneksi enemmän meni kuin tuli. Kevät ja ulkovaaterumba on tietysti otollista aikaa tavaran liikkumiselle. 

Lasten kanssa käytiin leluostoksille. Lupasin jo joskus syksyllä, että kun Pipanaisen synttärit (marraskuussa) on ohi, niin saa jättää osan synttärilahjarahoista rahapussiin ja käydään leluostoksilla. No ensin ne synttärilahjaksi saadut jutut oli uusia, sitten tuli joulu ja uusia tavaroita, eikä ollut järkevää siinä vaiheessa käydä enää mitään ostamassa. Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, saatiin aikaan. Tytöt siis ostivat omilla rahoillaan yhden lelun kumpikin ja mä ostin Poikaselle pihakäyttöön yhden auton (meillä onkin piha-autoista pulaa, ja Poikanen käy aina kähveltämässä autoja naapurin hiekkikseltä). 

Toukokuun tavaraliikenne alkoi lupaavasti, kun siivosin eilen liinavaatekomeron. Siitä enemmän jossain vaiheessa.

Ruokarahabudjetti meni aika hyvin. Tosiaan meillähän on ruokaan budjetoitu 500€/kk. Kokonaisuudessaan tämän kuukauden ruokakauppalasku oli 628€, mutta siitä vappujuhlien osuus oli n. 150€ (ei ole ihan tarkka lukema, kun osa esim. salaattitarpeista jäikin yli). Joka tapauksessa, jos (ja kun) vappujuhlien kulut laskee summasta pois, niin huhtikuun ruokakuluiksi jää n. 480€ eli hyvin pysyttiin siinä mielessä budjetissa.

Huhtikuu ei ollut vappuruokaostoksia lukuun ottamatta mitenkään erityinen. Oltiin pariin otteeseen reissussa, mutta meillä oli myös yövieraita ja ruokavieraita muutenkin aika normaali määrä. Toukokuu onkin nyt astetta jännempi, kun Mies lähtee neljäksi viikoksi työreissuun kuun puolivälissä. Saa nähdä, miten se vaikuttaa meidän ruokakauppalaskuun. Toisaalta meille on tulossa toukokuussa vieraita, esim. mun siskon perhe tulee neljäksi päiväksi. 

torstai 30. huhtikuuta 2015

Kaksi kuukautta aioin, minuutin toteutin.

Meillä on huomenna vappujuhlat. Meillä on Miehen kanssa ollut tapana viettää vappua grillaillen, ja vuodesta 2010 (eli ekasta vapusta, kun asuttiin nykyisessä kodissa) lähtien ollaan pidetty ihan kunnon juhlat. Vieraiden määrä on vähän vaihdellut, ja tänä vuonna on tulossa juhlimaan 15 aikuista ja muutama lapsi. Plus tietysti meidän oma perhe.

Oma luku sinänsä on ruokapuoli. Meillä on siis aina tarjottu kunnon ruoka ja nimenomaan jotain (meidän pienenpuoleisella grillillä) grillattua. Ja tietysti munkkeja ja simaa, onhan vappu. Parinkymmenen ihmisen ruokkiminen, ruokien tunkeminen meidän viisihenkiselle perheellekin pienehköön jääkaappiin, ruokien valmistaminen ja yli sadan munkin paistaminen lasten pyöriessä jaloissa ym. valmistelut ansaitsisivat oman postauksen. 

Tänään ja eilen on kuitenkin ollut siivoilun vuoro. Kun tulee noinkin paljon väkeä, ja kun sää ei varsinaisesti suosi ulkoilmajuhlia (eipä ole tainnut oikein suosia minään vuonna. Viime vuonna ainakin satoi räntää), täytyy saada koko talo siihen kuntoon, ettei itseä nolota. Siis tiedättekö, jos tulee pari vierasta, niin jos joku huone nyt jää vähän sekaiseksi, niin sitten laitetaan vaan ovi kiinni.

Ei onnistu nyt. Lastenhuoneessa nyt saa olla sellainen sekamelska, mitä lapset ehtii huomenna aamupäivän aikana saada aikaan. Mutta muuten yritettiin miettiä, että olisi esim. mahdollisimman paljon paikkoja, joissa syödä. Siispä eilen tyhjensin kokonaan Isosiskon tulevan koulupöydän, jota mä toistaiseksi käytän ompelupöytänäni. 

Ompelupöydällä piti majaa yhtä ja toista tarpeellista (esim. neulatyyny, sakset, muistilehtiö jne), keskeneräisiä töitä, sinne kuulumatonta tavaraa (tytöt kantaa sinne aina kaikki rikki menneet lelut ym korjattavaksi, ja itsekin tulen laskeneeksi käsistä jotain tavaroita siihen pöydänkulmalle) ja sitten muutama "korjaan tän jossain vaiheessa"-juttu.

Yhdestä mun tunikasta irtosi nappi pari kuukautta sitten. Tunika on siitä lähtien odottanut ompelupöydän tuolin selkämyksellä, että saisin aikaiseksi ommella sen napin. Nyt kun tunika oli pakko saada siitä tuolin päältä jonnekin, otin ja ompelin sen napin. Kesti ehkä minuutin. MIKSI oi miksi mulla kesti useampi kuukausi saada aikaan yhden minuutin homma?

Tällaista sattuu muutenkin. Joku pieni homma, jonka tekemiseen ei mene kuin minuutti pari, odottaa tekemistä pitkään. Tai joku tavara, jonka voisi laittaa heti paikalleen, odottaakin pöydän kulmalla viikon tai kaksi. 

Olen joskus kuullut ohjeen, että jos asian hoitamiseen menee alle kolme minuuttia, tee se heti. Se on mun mielestä hyvä ohje, mutta lapsiperheessä melko mahdoton noudatettava. Koska usein on sellaisia tilanteita, että ei vaan voi tehdä edes minuutin kestävää hommaa just sillä hetkellä. Kohta ehkä voi, jos muistaa. Usein myös niitä parin minuutin hommia on monta yhtä aikaa, varsinkin, jos useammalla lapsella on jotain, johon äitiä tarvitaan.

Mutta silti. Miten mä saisin itseni hoitamaan ne pikkujutut mahdollisimman nopeasti? Että ei menisi kuin päivä tai pari asian valmiiksi saamiseen? Olen kyllä kokeillut kaikenlaisia listoja ja rästihommakellonaikoja, mutta aina mä jossain vaiheessa lipsahdan samaan ja pikkujutut jää roikkumaan.

Käykö muille samoin? Miten tästä pahasta tavasta pääsisi eroon?

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Omia ja muiden (linkki)vinkkejä.

Jokunen aika sitten jaoin Pinterestistä löytämiäni hassuja neuvoja organisoinnista. Nyt olisi jaossa muutama hyödyllinen linkkivinkki erityisesti pienten lasten vanhemmille.

26 Useful Dollar-Store Finds Every Parent Should Know About tarjoilee vinkkejä mm. lasten tavaroiden organisointiin. Osa näistä oli ihan hyviä. 

Kukapa vanhempi ei olisi tuskaillut tahranpoiston tai lasten rikkomien tavaroiden kanssa? 28 Ways To Fix Stuff Your Kids Ruined tarjoilee vinkkejä (tai siis linkkivinkkejä) niin tahranpoistoon kuin tavaroiden korjaukseenkin. En jaksanut käydä noita kaikkia linkkejä läpi, mutta varmasti ainakin osa ihan kokeilemisen arvoisia. Mua kahden pienen tytön äitinä eniten ilahdutti vinkki, miten saada barbin hiukset taas sileiksi. 

Omina tahranpoistovinkkeinä voisin muuten mainita, että kuulakärkikynä lähtee useimmilta kovilta pinnoilta tosi helposti, kun suihkutat siihen reippaasti hiuslakkaa (tietysti pitää olla sellainen pinta, että kestää hiuslakan). Pipanainen parivuotiaana piirsi itsensä kokoisen koiran punaisella kuulakärkikynällä lastenhuoneen valkoiseen puupaneeliin. Suihkutin reippaasti hiuslakkaa, ja väri suorastaan valui pois. Ei tarvinnut kuin rätillä pyyhkiä. Tosin meidän lattian muovimattoon sama kikka ei toimi. 

Toinen hyvä vinkki (mitä päästiin taas pari viikkoa sitten testaamaan käytännössä) on se, että permanenttitussi lähtee näppärästi kovilta pinnoilta (paitsi jos on kovin huokoinen ja imee värin) käsidesillä. Mä olen pyyhkinyt niin, että olen laittanut käsidesiä vanulappuun ja sillä pyyhkinyt, ja on tosiaan esim. seinistä, ovista, lattioista, pöydästä jne lähtenyt tosi helposti. Tietysti, jos kotoa löytyy vahvaa alkoholia, niin sillähän se lähtee. Mutta meidän taloudessa vahvin etanolipitoinen tuote taitaa olla tuo käsidesi :) 

Joku kuivausrummun omistaja voisi ilahtua tästä pyykkivinkistä. Mä en ole kokenut sukkien lajittelua ym vaivalloisena, mutta en tykkää pesupusseista erityisemmin (eikä ole kuivausrumpua, joten ne sukat joutuisi kuitenkin sieltä narulle ripustamaan), joten meille tää ei tule käyttöön.

Ja sitten vielä yksi ihan yleinen vinkki kenelle tahansa tavaroitaan läpikäyvälle: lista kysymyksistä, joita voit miettiä, kun pohdit, säästätkö jonkun tavaran vai et.  Noi oli mun mielestä oikeasti aika hyvät kysymykset, jotka kyllä paljastaa, kannattaako tavaraa säästää vai ei :)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rikki mikä rikki.

Mainitsinkin jo aiemmin, että meille on tulossa ikkunaremontti. Päätettiin, että kun mun työhönpaluu lähestyy, niin voidaan laittaa säästötili sileäksi ja vaihdattaa ikkunat. Toki tilille jää sen verran, että jos joku kodinkone hajoaa, niin ei olla pulassa.

Ikkunaremppapaperit allekirjoitettiin reilu kuukausi sitten. Sen jälkeen kodinkonerintamalla on tapahtunut seuraavaa:

  • digiboksi hajosi. Tai se toimii kyllä, mutta ohjelmia ei voi tallentaa, tallennettuja ohjelmia voi katsoa vain toisinaan, käynnistymisessä kestää n. 5-7min, noin joka toisella käynnistymisellä boksi pakottaa hakemaan kanavat uudestaan, ja toisinaan se ei anna vaihtaa kanavaa. Digiboksilla onkin viime viikot katsottu oikeastaan vain kakkosta, sillä olisi perin ankeaa, jos kävisi niin, että Pikku Kakkonen jäisi näkemättä. Se on koko perheen mielestä tärkein telkkariohjelma.
  • telkkari hajosi. Tai no, sekin toimii kyllä, mutta sen saa sammutettua vain kiskomalla virtajohdon irti. Muitakin jännittäviä ominaisuuksia ilmenee toisinaan.
  • pesukone päästää lingotessaan vettä lattialle. Tämä ei ole uusi ominaisuus, ja toistaiseksi vettä on tullut varsin pieniä määriä. Mutta vahdittava sitä on!
  • viime viikolla huomasin, että uuniin pitää laittaa enemmän lämpöä kuin ohjeessa. Se on siis alkanut paistaa huomattavan huonosti ja hitaasti. Toimii kuitenkin muuten vielä.

Tänään Mies ja kälyn mies kävivät ostamassa meille uuden telkkarin ja digiboksin. Hyvä. Ärsyttää varsinkin se digiboksin kanssa ränkkääminen. Nyt kyllä toivoisin, ettei mitään hajoaisi, ainakaan ennen kuin oon töissä tai Mies saa ekstrarahansa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Tiedotusasiaa

Blogilistan olemassaolo lakkaa 1.6. Blogilista sivuilla asiasta on tällainen tiedote:

TIEDOTE: Blogilista.fi-palvelu lopettaa toimintansa maanantaina 1.6.2015. Tämän jälkeen palveluun ei ole enää pääsyä.
Blogilista.fi listaa suomalaisia blogeja RSS-syötteiden avulla. Yksittäiset blogit ja niiden kirjoitukset sijaitsevat käyttäjien hallinnoimilla blogialustoilla (esim. Blogger, Wordpress jne.). Blogilista.fi:n lakkauttaminen ei siten vaikuta yksittäisten blogien olemassaoloon.
Kiitos kaikille käyttäjille kuluneista vuosista ja antoisia bloggaushetkiä!
Blogilistan ylläpito 
Nyt kipin kapin ne muutamat teistä, jotka seurailee tätä blogia juurikin Blogilista kautta, vaihtakaapa seuraamistapaa. Tätä blogia voit seurata näppärästi liittymällä blogin lukijaksi, Facebook-sivun kautta (linkitän sinne uusimmat päivitykset) tai Bloglovinin kautta. Linkeistä pääset suoraan sivulle, josta voit valita seuraavasi blogia :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Minne tavara menee, kun se menee pois?

Meidän ystäväporukan facebook-ryhmässä käytiin keskustelua siitä, mihin kukakin laittaa pois menevät tavarat: myykö kirpparilla, antaako pois, viekö kierrätykseen.

Mä aloin siinä keskustelun jälkeen miettiä, että pitäisköhän varata kirppispöytä, saisinko tarpeeksi tavaraa kasaan (ei sitä myytävää niin kauheasti kerry lastenvaatteita lukuunottamatta, ja ne lahjoitan aina lasten serkuille). Mä oon kerran myynyt kirpparilla, ja se oli ihan kivaa.

Mut sit aloin miettiä
tarkemmin. Se kerta, kun myin kirpparilla, oli kun odotin Isosiskoa. Asuttiin silloin tuolla lähikaupungissa ja meidän kodin lähellä oli iso kirppari. Oli helppo viedä tavarat sinne ja käydä joka päivä töiden jälkeen siistimässä pöytää. Jäin muistaakseni ihan kivasti voitolle.

Nyt lähin itsepalvelukirppari on edelleen siellä lähikaupungissa. Eihän se matka ole suuntaansa kuin 20min autolla, mutta menee siinä jo sitten 40min yhteensä ajomatkoihin. Mies tulee sen verran myöhään töistä, että mun pitäis käydä pöytää järkkäämässä vähintäänkin Poikasen (tai vaihtoehtoisesti kaikkien lasten) kanssa. Aika hermoja repivä jo ajatuskin... Kyllä sitä pöytää kuitenkin pitäisi päivittäin tai vähintään joka toinen päivä käydä järkkäämässä. Käyn kaupungissa muuten kerran tai pari kuussa, vähän turhauttaisi lähteä jossain kirpparilla ramppaamaan päivittäin. Sit kun tavaroiden laputtamiseen menee aika paljon aikaa ja kirppispöytä maksaa kuitenkin 31€/vko, niin aika hyvin pitäis saada tavaraa kaupaksi, että olis sen vaivan arvoinen.

Mutta mihin meidän poistuvat tavarat sitten menee?

Lastenvaatteet tosiaan annan pois. Isosiskon vaatteet tietysti menee odottamaan Pipanaista (ja joitain Pipanaisen vaatteita odottamaan Poikasta). Pipanaisen vaatteet annan mun siskontytölle ja Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Aikuisten vaatteet on useimmiten aika huonokuntoisia siinä vaiheessa kun ne poistetaan. Joitain vain vähän käytettyjä myyn paikallisessa faceryhmässä, joitain säästän uusiokäyttöön ja teen niistä uusia vaatteita tai jotain muuta. Ne, mitä ei kannata myydä tai mitkä ei käy nopeasti kaupaksi, vien vaatekeräykseen. Sama kengissä. Tosin tietysti käyttökelvottomat vaatteet ja kengät heitän roskiin (ainakaan meillä päin ei ole mitään järkevää kierrätysmahdollisuutta).

Tavarat enimmäkseen annan pois. Paikallinen facebook-ryhmä on tässäkin kätevä, ilmaiseksi kun antaa, niin melkein mille vaan löytyy ottaja. Useimmiten mun ei tarvi edes vielä tavaraa minnekään, kun tuleva omistaja hakee sen kotiovelta. Tietysti se vaiva pitää nähdä, että ottaa tavarasta kuvan ja laittaa nettiin, mutta ei se musta iso homma ole. Iso osa poistetuista tavaroista lähtee meiltä myös mun anopin matkaan, se vie ne hyväntekeväisyyskirpparille. Mä pääsen siis oikeasti tosi helpolla tässä asiassa. Joitain vähän arvokkaampia tavaroita myyn taas siellä paikallisessa faceryhmässä.

Kirjoja menee myös jonkin verran lähipiiriin tai mökkikirjastoon. Niistäkin osa toki facebookissa tai muuten lahjoitettavaksi. 

Roskiin menee oikeastaan vaan sellaiset tavarat, jotka on oikeasti rikki, ja joita ei voi tai ei kannata korjata. Ja siis tietenkään en heitä roskiin-roskiin mitään, mitä voisi kierrättää, vaan se hoidetaan asianmukaisesti :)

Täytyy vielä hehkuttaa tuota paikallista facebook-ryhmää. Se on ihan älyttömän kätevä tapa päästä itselle turhasta tavarasta eroon! Ilmaiselle tavaralle löytyy yleensä aina ottaja, ja mä oon iloinnut varsinkin siitä, miten ollaan päästy hankalista tavaroista eroon. Me siivottiin syksyllä autotalli ja sieltä lähti ihan ihme rojua, mm. kamala ruostunut vessan peilikaappi, hirmu ruma ja iso ruskea peltinen lääkekaappi ja ties mitä. Laitoin niistä siihen ryhmään kuvat ja ilmoitukset et saa ilmaiseksi hakea ja parissa päivässä oltiin päästy kaikista eroon. Eikä mitään tarvinnut viedä kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Samoin viime syksynä kaveri siivosi asuntoa, jonka oli antanut vuokralle, ja vuokralainen oli jättänyt sinne pesukoneen. Kaveri toi sen meidän autotalliin (itse asuu siis toisella puolella Suomea) ja luvattiin viedä se kierrätykseen, jos ei kukaan sitä ota. Laitoin faceryhmään, että annetaan pesukone, eikä tiedetä toimiiko kunnolla. Meni neljässä minuutissa kaupaksi. Samoin meidän varmaan ainakin 15 vuotta vanha pakastin meni hetkessä. Ihan hullun paljon helpompaa kuin alkaa nostelemaan niitä autoon ja viedä kodinkonekierrätykseen (vaikka sekin on meiltä alle kilometrin päässä). Ja tietysti tulee itsellekin hyvä mieli, kun tietää, että mun turhasta rojusta on jollekin toiselle iso ilo :)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Eteistä siivoiltu

Toissa viikolla siivosin eteisen hyllyt. Ensin kaivelin kaapeista ja varastosta kaikki ehkä mahdollisesti jollekin lapsista sopivat kevätulkovaatteet. Lapset sovitteli ja tein vaatteista kasoja (käyttöön, liian pienet ja annetaan pois, liian pienet ja laitetaan odottamaan seuraavaa, liian suuret ja laitetaan odottamaan). Vaatepyörittelyn jälkeen järjestin eteisen hyllyt uusiksi. Harmi, kun en ottanut ennen-kuvaa, niin olisitte saaneet käsityksen siitä, miltä näytti, kun olin jo muutaman viikon sullonut kamppeet sinne miten sattuu, koska kohtahan mä sen siivoan

Meillä eteisen hyllyjen järjestys ja logiikka elää aika lailla. Viimeisimmäksi kokeilin viime talven ajan sellaista järjestystä, että mulla, Miehellä ja Poikasella oli asusteille oma laatikko, ja tyttöjen kamat oli sekaisin (koska käyttävät saman kokoisia ja osittain myös samoja), mutta vaatteiden mukaan lajiteltuna. Yhdessä laatikossa oli käsiin ja jalkoihin menevät vaatteet (siis villasukat, lapaset, rukkaset ym) ja toisessa päähän ja kaulaan menevät (pipot, huivit, kaulurit). Ei se kauhean toimiva ollut sekään, kokeillaan nyt taas toisenlaista systeemiä. Noiden pahvilaatikoiden tilalle haluaisin uudet, keskenään samanlaiset, mutta toisaalta turha ostaa uutta kun kotoa löytyi jo ennestään riittävä määrä laatikoita (noi vaaleat jäi muuten hoitopöydän poistumisen myötä tyhjäksi, ne oli aiemmin sen hyllyillä Poikasen vaatelaatikoina)

Tältä eteisessä näyttää nyt:


Vasemmassa yläkaapissa on kohta käyttöön tulevia -siis sellaisia, mitkä on nyt vielä liian isot, mutta saattavat kesän mittaan tulla sopiviksi. Siniraitaisissa laatikoissa on toisessa aikuisten ulkovaatteita (lähinnä molempien tuulipuvun housut ja Miehen verkkarit), toisessa mun asusteita. Lapsille on kullekin oma hylly. Pinossa on jokaiselle verkkarit kesää odottamassa, sadevaatteet ja varaulkovaatteet (jokaisella on siis kaksi ulkopukua välikauteen), asusteille on jokaisella oma laatikko. Tytöt ylettävät itse hyllyillensä, Poikasen ei vielä tarvitsekaan. Miehen asusteille on noi kaksi ylimmäistä laatikkoa. Alin laatikko on rikki, se on siis vaan kulissia. Tai no, on nuo ylemmätkin laatikot rikki, mutta niitä nyt voi vielä jotenkin käyttää.

Oikeanpuoleisessa yläkaapissa on isossa laatikossa kesäsäilössä rukkasia ja talvipipoja. Siellä säilytetään myös isoja kestokasseja (niitä sellaisia, mitä ruokakaupoissa nykyään myydään). Hattuhyllyllä on koreissa mm. sontikat, kauppakassit, lasten heijastinliivit, kuulosuojaimet, aurinkolasit, heijastimia... Naulakossa roikkuu (vielä kuvan ottamisen aikaan) mun talvitakki ja kassi. Miehen talvitakit on henkareilla. Aikuisten talvitakit tosin siirsin just kesäsäilöön. Naulakon alaosassa on auto-dvd-soitin ja muutama Miehen työvaate näyttää myös pyörivän. Tuolla perällä on keskuspölynimurin luukku, joten siihen eteen ei voi kauheasti jemmata tavaraa, jotta pääsee imuroimaan.

Näiden säilytystilojen lisäksi meillä on tuulikaapissa kaappi (näyttää, kuin olisi kaksi, mutta toinen on huijausta -sen sisällä on sähkökaappi), jossa säilytetään lähinnä paria sellaista takkia, joita en raski laittaa varastoon säilöön (esim. Miehellä on musta villakangastakki, jota se käyttää oikeastaan vain hautajaisissa ja muissa juhlissa) ja kasaa kenkiä. Siellä on siis kaikki mun korkokengät, muunkin perheen juhlakengät ja sit aina sesongin mukaan kaikkien kaikki kengät -paitsi sellaiset, joita käytetään joka päivä, ne pyörii tuulikaapin lattialla. Ja jonkin verran myös lasten kasvua odottavia kenkiä. Laitan siitä jotain kuvaa, kun on kenkäshown aika. Se voisi koittaa lähiaikoina, sillä nyt päätin laittaa talvikengät pois käytöstä (Isosisko piti vielä viikonloppuna talvikenkiä, kun oli kylmä). Tuulikaapissa on myös pari naulakkoa, joissa on mun ja lasten päivittäisessä käytössä olevat ulkovaatteet. Ulkoeteisessä meillä on vielä kenkäteline, mutta siinä säilytetään vaan saappaita.

Ilahduttavaa tämän kevään ulkovaatehommassa oli se, että yhdellekään lapsista ei tarvinnut ostaa mitään muuta kuin lenkkarit. Pipanaiselle olisi ollut nekin Isosiskon jäämistönä, mutta kun meillä lapset käyttää lenkkareita melkeinpä ainoina kenkinään koko ajan keväästä syksyyn (kesällä ovat paljon paljain jaloin, ja kukaan ei ole vielä tähän mennessä tykännyt sandaaleista), niin en halua ainoiksi kengiksi toisen linttaan astumia. Joten Isosiskon kengät jää nyt sitten Pipanaiselle varalenkkareiksi. Mutta tosiaan lenkkareita lukuunottamatta kenellekään ei tarvinnut ostaan vaatteen vaatetta, kaikki oli valmiina, useimmat käytettynä saatuja tai lainaksi saatuja. Tämän vuoden kevätpukeutuminen tuli paljon halvemmaksi, kuin osasin odottaa :)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vaatehimo

Olin tänään sisarusteni kanssa lounaalla toisen pikkusiskoni 30-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ollaan päätetty ottaa tavaksi käydä neljästään syömässä aina kun joku täyttää pyöreitä (eli parin vuoden välein, koska kun viimeinen täyttää 30, ei olekaan enää pitkään mun neljäkymppisiin). Tavataanhan me toki paljon muutenkin, mutta harvemmin niin, että oltais vaan me neljä, kaikki koolla ilman puolisoita ja lapsia.

Jätin autoni kauppakeskuksen parkkihalliin, mun oli tarkoituksena käydä samalla katsomassa, josko löytäisin Isosiskolle sisähousuja (tänään viimeksi tuli itku, kun lapsella ei ole yhtään kelvollisia housuja, toisin sanoen violetteja, punaisia tai mustia collegehousuja). No en löytänyt. Löysin itselleni farkut.

Farkut on ollu ostoslistalla jo pitkään, ja itse asiassa haluaisin löytää vielä toiset. Nämä on nyt enemmän sellaiset kevät/kesä -farkut, toisin sanoen niihin on turha ahtaa välihousuja alle. Mä oon superkova palelemaan, ja suunnilleen syyskuusta toukokuuhun on ehdottomasti oltava housujen alla paksut sukkikset tai pitkikset (mut vähänkö mun talvifarkut näyttää hölmön lököttäviltä keväisin). Tykkään töissä käyttää farkkuja, joten niitä saisi mielellään olla muutamat sitten syksyllä, kun työt taas jatkuu.

Joka tapauksessa, farkut löytyi, edullisesti ja hintaansa nähden oikeinkin kivat. Varmasti käytän puhki. Farkut oli muuten eka vaateostos mulle itselleni tänä vuonna. Hintaa jäi alennusten jälkeen 14€ (joo tiedän, tuolla hinnalla ei saa eettisesti tuotettua vaatetta. Puolustaudun sillä, että farkkupula oli akuutti, eikä rahaa ole. Huono tekosyy). 

Mutta huomasin yllättäen, että mun tekis tosi kovasti mieli päästä kunnolla shoppailemaan. Tiedättekö, että voisi kierrellä kaikessa rauhassa katselemassa kauppoja ja ostaa normaalihintaisia vaatteita. Nykyään ostoksilla käyminen on sellaista, että kauhealla kiireellä tunnissa (tai alle) pitäisi yrittää löytää jotain ostoslistalla olevaa, ja mielellään vähintään puoli-ilmaiseksi. Ei siis mitenkään erityisen kivaa tai nautinnollista. 

Ei mun yleensä tee mieli huvikseen shoppailemaan. Me asutaan pikkukylällä, missä ei edes ole muuta kuin ruokakauppa. Lähimmässä kaupungissa on H&M, Seppälä, Lindex ja KappAhl. Ehkä se johtui tuosta, kun kävin vähän isommassa kaupungissa, jossa kauppakeskuksessa on sellaisetkin "eksoottiset" (hah hah) ketjut kuin Esprit, Vero Moda, Cubus, Gina Tricot jne, että alkoi tehdä mieli käydä vähän hypistelemässä. Näin viikko ennen kotihoidontuen maksupäivää tosin tili on niin tyhjä, että piti valita, haluanko ostaa vaatteita vai tankata auton. Koska halusin päästä myös kotiin, valitsin rahojeni käyttökohteeksi bensan :)

(jos ihan totta puhutaan, niin olisin mä saanut auton tankattua, vaikka olisinkin jonkun toisenkin halpisvaatteen ostanut. Mutta kyllä tieto siitä, että rahat on melkein loppu ja ensi viikollakin pitäisi ruokaa ostaa teki ihan hyvää ostohimolle)

Jännä tunne pitkästä pitkästä aikaa tällainen vaatehimo. Ehkä mä sitten, kun olen taas töissä ja saan palkkaa, laitan Miehen ja lapset jonnekin ja meen shoppailemaan ajan kanssa. Ostan itselleni pari kivaa työvaatetta ja vaikka jonkun ihan tuiki tarpeettoman, ihan vaan siksi että se on niin ihana, ja että mulla on mahdollisuus ostaa se. Pitäähän ihmisellä haaveita olla ;)


perjantai 17. huhtikuuta 2015

"Kohtahan mä sen siivoan..."

Mulla on meneillään tämä hitaasti mutta varmasti etenevä kaappiensiivousprojekti. Siihen liittyen olen huomannut itselläni vähän typerän toimintatavan. Työnnän nimittäin siivoamattomiin kaappeihin tavaraa ihan miten sattuu, koska "kohtahan mä sen joka tapauksessa siivoan kunnolla". 

Ongelma ei koske kaikkia kaappeja, esim. keittiön kaapit ja vaatekaapit pysyy kyllä ihan järjestyksessä. Mutta kirjahyllyyn tökin kirjoja miten sattuu, ja just äsken vein pyyhkeitä liinavaatekomeroon (joka on ihan kauheassa kaaoksessa, siitä joskus myöhemmin) ja heitin yhden pyyhkeen väärään pinoon, kun sen sai yhdellä kädellä siihen nopeammin, ja koska "kohtahan mä siivoan tän oikein kunnolla".

Samaa tapahtuu meillä muutenkin. Siivouspäivää edeltävänä päivänä olen tosi laiska vaatimaan lapsilta tai itseltänikään kunnon iltasiivousta, joten siivouspäivänä onkin yleensä ekstrasotku kohdattavana. Vasta siivottuihin tai ylipäätään sellaisiin kaappeihin, jotka ei varsinaisesti odota siivousta, laitan kyllä tavarat paikalleen. Samoin iltasiivous ja yleinen järjestely hoituu (poikkeuspäiviä lukuunottamatta) ihan hyvin, paitsi siivouspäivää ennen. Eli vaan silloin, kun varsinainen siivous/järjestely on tulossa, iskee laiskuus pitää paikat järjestyksessä.

Aika hölmöä, myönnän. Mutta väitän, että ilmiö on yleisempikin. Epäjärjestys synnyttää epäjärjestystä.

Oletteko huomanneet kodissanne samaa ilmiötä? Joko komeroiden tai ihan yleisen järjestyksen osalta?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Budjetti

Useammassakin blogissa on viime aikoina mietitty raha-asioita. Täytyy myöntää, että ne on meilläkin ollu viime aikoina tapetilla, lähinnä siis mietitty, että mihin kaikkeen meidän rahat riittää...

Meillähän on viisihenkinen perhe. Mies käy töissä, mä olen vielä elokuuhun asti hoitovapaalla työstäni opettajana. Lapset ovat 6-, 4- ja 2-vuotiaat. Ollaan oltu naimisissa kohta 11 vuotta (ja siis asuttu yhdessä se sama), ja melkein koko ajan on ollut käytössä vaan yhden ihmisen tulot. Ensin mä opiskelin, sitten alkoi tulla lapsia. Välissä mä olen ollut töissä ja Mies kotona lasten kanssa. Kahden ihmisen tulolla ollaan eletty ennen lasten saamista kolme muutaman kuukauden pätkää ja lasten saamisen jälkeen vuosi. Sen vuoden aikana saatiin ihan kivasti rahaa säästöön, jotta olen voinut olla nyt nuorimmaisen syntymän jälkeen taas kotona.

Meillä on nyt mun kotonaoloaikana ollut se periaate, että säästöjä ei haluta käyttää normaaliin elämiseen, vaan ne on varattu yllättäviin menoihin (jos vaikka tulee isompi autoremontti, joku kodinkone hajoaa tms) ja niillä ollaan voitu käydä pariin otteeseen laivalla. Nyt kun työhön paluu lähestyy, päätettiin laittaa säästötili sileäksi (melkein, kyllä sinne sen verran jää, että saadaan uusi pesukone, jos nykyinen hajoaa tms) ja meille on tulossa parin viikon päästä ikkunaremontti. Sitten voidaankin alkaa säästää seuraavaan remonttiin, meidän kylppärikin kun on melkoinen aikapommi...

Mutta niin, säästöjä ei haluta käyttää arkielämään, mutta toisaalta nyt kotihoidontukiaikana ei ole myöskään ollut tavoitteena saada rahaa säästöön. Eli budjetti on laadittu sen mukaan, että kaikki mikä tulee saa myös mennä. 

Meidän yhteenlasketut nettotulot (Miehen palkka + mun kotihoidontuki + lapsilisät) on yhteensä 2400€ kuukaudessa. Nykyään meidän tulot on pienemmät kuin viimeksi mun ollessa kotihoidontuella, koska Miehen palkka on pudonnut aika roimasti (sillä kuului aiemmin työhön paljon reissuja, joista maksettiin erikseen. Nyt kun reissuja ei ole, ei tule rahaakaan). Aiemmin saatiin rahaa säästöön, nyt ollaan elelty kädestä suuhun. Vähän nolottaa myöntää, että noin isosta summasta ei jää säästettäväksi (muuta kuin paria seuraavaa kuukautta varten). Mutta kiinteät kulut tietysti tekee aika paljon, me ollaan mun työhön menon jälkeen (siis Pipanaisen ja Poikasen välissä) kasvatettu asuntolainan maksuerää, jouduttu ostamaan toinen auto ym. Kiinteät menot ovat siis kasvaneet.

Pakolliset menot, eli asuntolaina, sähkölasku (talo lämpiää osittain sähköllä, osittain puulla), vesi- ja jätemaksut ja vakuutukset ottaa yhteensä 1120€. Puhelinlaskuihin ja nettiin menee nykyään suunnilleen 80€ kuussa. 

Bensaan menee paljon rahaa, kun Mies kulkee autolla reilun 60km työmatkan, ja me usein viikonloppuisin myös sukuloidaan. Esim. mun vanhemmille on matkaa parisen sataa kilometriä, mun siskolle jonkun verran pidemmälti. Ja toki munkin ajamisista tulee jonkin verran, vaikka ajelen lähinnä lyhyitä lastenkuljetusmatkoja. Bensaan menee suunnilleen 400€/kk. 

Ruokaan on varattu 500€ ja lisäksi Miehen työruokailuihin olen budjetoinut satasen kuussa (joskus menee yli, joskus alle). Arkena Mies tosiaan syö lounaan töissä, Isosisko eskarissa ja Pipanainen toisinaan hoidossa. Muut ateriat syödään kaikki kotona, eli ruokabudjetti on tehty sen mukaan.

Näin ollen kaikkeen muuhun (siis ihan kaikki muu ostettava, paitsi ruoka ja bensa) jää kuukaudessa 200€ suurin piirtein. Se on osoittautunut ihan riittäväksi summaksi, koska eipä sitä niin kauheasti tarvi rahaa ruuan, bensan ja asumisen lisäksi. Lapsille pitää joskus ostaa vaatteita ja kenkiä, ja toki aikuisillekin, mutta vähemmän, koska me ei kasveta :) Sitten on tietysti kaikenlaista pientä, esim. nyt keväällä pitäisi hankkia puutarhamultaa. Kyllä ne rahat tuppaa aina menemään. Jossain kuussa jää yli satanen tai pari, mutta ne saattaa seuraavassa kuussa hyvinkin mennä johonkin muuhun. Esim. aiemmin ostetun lipaston olin ajatellut maksaa säästötililtä, mutta ei tarvinnutkaan. Samoin autojen huollot vie helposti parin kuukauden "ylimääräiset".

On kyllä ollut kiva, että vaikka rahaa ei säästöön jää, niin on kuitenkin sen verran pelivaraa, että jos vaikka ruokabudjetti menee yli, niin se ei kauheasti haittaa. Musta on ollut ihan hyvä, että tulee miettineeksi, mitä oikeasti tarvii, kun rahaa ei ole kovin paljon. Jos tää nykyinen rahatilanne olisi pysyvä, niin saattaisi vähän ahdistaa just se, että ei saa rahaa säästöön. Tai ehkä sitä sitten tekisi budjetin niin, että ainakin se pari sataa saatais kuussa talteen. 

Ihan hyvin ollaan kotihoidontukiaika pärjätty, mutta mukavalta tuntuu myös se, että voidaan alkaa siihen kylppäriremonttiin säästää sitten kun meen taas töihin. Tosin sitten alkaa mennä lasten hoitomaksuihin rahaa 600€/kk, se nostaakin meidän menoja aika lailla. Mutta elokuussa koittavaan ekaan palkkapäivään saakka mennään vielä tällä budjetilla :)