lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lahjapohdinnat jatkuu

Ja jos taannoisesta postauksesta jäi sellainen olo, että oon saanut vaan tyhmiä lahjoja (en ole! Olen saanut kivoja lahjoja!), niin tässäpä tällainen lista lista:

Kivoja lahjoja viime vuosilta
  • kun rakas ystävä luki mun karkkilistan ja osti ihan yllärinä joululahjaksi kaikkia, mitä listalta vaan löysi.
  • puutarhakeinu, jonka ostin hiljattain vanhemmilta, Miehen vanhemmilta ja mun mummolta 30-vuotislahjaksi saaduilla rahoilla (kolmekymppisistä on jo melkein pari vuotta, mutta se on pitkä juttu, miksi hankin keinun vasta nyt).
  • joka joulu anopilta ja apelta rasiallinen vihreitä kuulia. Yksi mun suosikki-jouluperinteistä.
  • äidin pari vuotta sitten mulle lahjoittama Blissin jalkarasva (Foot patrol), joka on ihan uskomaton tuote, ja jota oon joutunut ulkomailta sittemmin tilaamaan, koska en osaa enää elää ilman. Kertokaa, jos törmäätte tähän Suomessa (äiti muisteli, että olisi ehkä ostanut sen jostain apteekista).
  • Miehen muutama vuosi sitten mulle ostama kelloradio (entinen meni rikki). Oli osannut ajatella, että on mahdollisimman isot numerot, jotta mä puolisokea näen tiirata kellonajan pimeässä ilman silmälaseja.
  • kirja- ja lankakauppoihin saadut lahjakortit. Ne on mun paratiiseja (muiden käsityö- ja askartelukauppojen sekä karkkikauppojen ohella).
  • Miehen perheeltä 30-vuotislahjaksi saatu suursiivous. 
  • siskolta synttärilahjaksi saatu Pekka Simojoen Ylistys-levy. Paras levy pitkiin aikoihin! Mun sisko on muutenkin taitava lahjojenhankkija, ehkä siksi, että ollaan sen kanssa tosi samanlaisia :)
  • yhdeltä ystävältä saatu OMG-kynä (se oli vähän sellainen, että OMG mitä juttuja tällä voikaan kirjoittaa!)
Olishan noita muitakin, mutta nää tuli nyt tältä istumalta mieleen :)

Ja nyt keksin, mitä mulle kannattaisi ostaa lahjaksi: postimerkkejä! Mä olen kova lähettämään kortteja ja muutakin postia, mutta mulla on postimerkit aina loppu, ja nykyään huomaan, että korttien lähettely on jäänyt vähemmälle, kun sekin on käynyt niin kalliiksi. Joo postimerkit olis aika täydellinen lahjaidea mulle :)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Vaateasioiden pohdiskelua.

Arkijärki-blogin Jenni pohdiskeli, miten paljon aikaa kuluu vaatehuoltoon (sisältäen kaikki vaatteisiin littyvät toimet, myös niistä aikanaan eroon pääsemisen yms). Mä aloin tuossa tuokio sitten pyykkejä viikkaillessani miettiä samaa.

Meillä on viisihenkinen perhe, ja mä hoidan aikalailla kaikki vaateasiat. Pyykkihuollon olen ominut täysin itselleni (olen "hitusen" pedantti pyykin viikkaus- ja ripustusasioissa, eli Miestä ei voi tästä syyttää) ja siinä suhteessa Miehen osuudeksi riittää, kunhan tuo omat vaatteensa pyykkiin ja ilmoittaa ajoissa, jos tarvii jotain vaatetta tiettynä päivänä puhtaaksi. Joskus pyydän sitä ripustamaan pyykit, mutta harvoinpa. Vaatteita silitetään meillä hyvin harvoin, mutta se on myös mun homma.

Mä ostan omat ja lasten vaatteet, ja satunnaisesti Miehellekin (kun ei se itse saa aikaiseksi). Mies hankkii kyllä uusia vaatteita niin harvakseltaan, että hyvä jos kerran vuodessa käy ostoksilla. Mä myös hoidan vaatteiden poistamisen, Mies karsii kyllä omiaan, mutta lykkää karsittujen pinon mulle, kun mä tiedän, mitä sille tehdä.

Päivittäiseen vaatehommaan mulla kuluu puolisen tuntia päivässä. Pyykin lajitteluun, pesuun, ripustamiseen, viikkaamiseen ja kaappeihin viemiseen menee koneellista kohti n. 30-40min (olen useammankin kerran ihan katsonut kellosta, joten testattu on), ja vaatepyykkiä meillä tulee 3-4 koneellista viikossa, eli joka päivä ei tarvitse tätä hommaa hoitaa. Muutama minuutti päivästä kuluu lasten vaatteiden etsimiseen, lasten vaatteiden lattialta pyykkikoriin kuljetteluun yms. Eli jos 4 päivänä viikossa hoidan pyykkihommia, niin näistä päivittäisistä hommista tulee viikkotasolla kolmisen tuntia.

Poistettavia (lasten pieneksi käyneitä, rikkinäisiä tai omia muuten vaan poistettavia) vaatteita napsin pois puhtaiden pyykkien seasta sitä mukaa kun sellaisia eteen tulee. Mulla on jokaisen lapsen pieneksi käyneille vaatteille oma paikka, joten kun vien vaatteita kaappeihin, laitan vaan pieneksi käyneet vaatteet sinne. Sitten kun sitä vaatetta on kertynyt tarpeeksi, laitan jatkosijoitukseen. Isosiskon vaatteet menee varastoon Pipanaista odottamaan, Pipanaisen vaatteista (hyvin pieni) osa Poikasta odottamaan ja loput mun siskontytölle, Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Samoin rikkinäisille vaatteille on oma paikkansa (ja täytyy myöntää, että usein ne saa tovin siellä odotella ennen kuin saan aikaiseksi korjata) ja omasta ja Miehen kaapista kiertoon lähteville myös (ne vien sitten UFF:in laatikkoon kun on kassillinen kertynyt). Osan mun ja Miehen vaatteista jatkokäytän käsitöiden materiaalina.

Vaatteiden poistamiseen ei siis kulu juurikaan aikaa, kun poistan ne pikkuhiljaa pyykistä tullessa ja suurimmaksi osaksi niiden kierrätyskin sujuu muiden puuhien ohella, kun mennään serkuilla kyläilemään niin viedään pussi mukanamme, tai kauppareissulla jätetään pussi keräyslaatikkoon. Asiakseen ei siis tarvitse mitään tehdä.

Oman vaatekaapin käyn läpi kahdesti vuodessa. Yleensä siihen menee tunnista kahteen tuntiin, riippuen kuinka perusteellinen olen. Lasten vaatekaapit käyn läpi kolmesti vuodessa, mutta niihin ei mene tuntiakaan per lapsi, kun tosiaan poistelen pieneksi käyneitä pitkin matkaa, ja niiden kohdalla ei tarvitse miettiä, tuleeko jotain vaatetta käytettyä. Lähinnä siis poistan muutamia pieneksi käyneitä ja isoin aika menee siihen, kun kaivelen laatikoista seuraavaa kokoa tilalle. Lasketaan vaatekaappien läpikäynneille 15 tuntia vuositasolla.

Ulkovaatteiden läpikäyminen keväällä ja syksyllä on isompi urakka. Siihen tuhrautuu pari tuntia kerrallaan. Pois menevien vaatteiden laitto pesuun ja aikanaan pakkaaminen joko varastoon tai laitto kierrätyskasseihin, tulevien vaatteiden etsintä ja sovittelu lasten päälle. Pari tuntia nyt vähintään, ellei enemmänkin. Vuositasolla tähän voisi laskea vaikka 6 tuntia.

Ja sitten tietysti niitä vaatteita pitää ostaa. Mä pyrin hankkimaan lasten vaatteet edullisesti, joko käytettynä tai sitten tarjouksista. Eli alennusmyyntiaikoina kiertelen etsimässä jo seuraavan kokoisia vaatteita, ja saatan muutenkin sopivan tilaisuuden tullen käydä tsekkaamassa alennusrekit. Mutta ei noille kuitenkaan tarvitse ostaa vaatetta edes joka kuukausi, lähinnä isommin silloin kun ulkovaatekausi vaihtuu ja tarvitsee jotain tiettyä. Sisävaatteita hommataan pitkin matkaa sitä mukaa kun jostain halvalla esiin tulee. Menisköhän joku reilu kymmenen tuntia vuodessa (jos ei laske automatkoja kauppaan, koska yleensä hoidetaan nämä asiat ruokakauppareissuilla lähikaupungissa).

Itselleni ostan myös vaatteet mieluiten alennuksesta. Ehkä muutaman kerran vuodessa käyn tutkimassa vaatekauppojen tarjontaa (ei sieltä aina löydy mitään), ja joskus tilaan netistä. Eipä siihenkään hirveästi aikaa vuositasolla kulu. Alle kymmenen tuntia vuodessa.

Summa summarum, päivittäiseen vaatehuoltoon menee viikossa kolmisen tuntia. Jos lasken noi mun arviot yhteen, niin mulla kuluu vaatejuttuihin vuodessa 197 tuntia, varmasti tosiasiassa vähän enemmän, kun kuitenkin satunnaisesti juhliin joitain vaatteita silitän, ja paljon tulee tehtyä sellaista pientä, mitä ei ajattelekaan. (Tässä ei nyt ole laskettu mukaan sitä aikaa, mitä mulla menee vaatteiden tekemiseen, kun harrastan monenlaisia käsitöitä, ja esim. neulon paljon -se on hidasta! Mutta se onkin vähän eri asia)

197 tuntia on toisaalta paljon (yli 8 vuorokautta!), mutta toisaalta ei mun mielestä hirveän paljon kuitenkaan (keskimäärin reilu puoli puoli tuntia päivässä, alle 4 tuntia viiikossa) viisihenkisen perheen vaatehuoltoon. Vaatehuoltoon liittyvät asiat on kuitenkin mulle kotitöistä mieluisia, joten en koe sitä mitenkään rasittavana. (vertailun vuoksi pitäisi joskus laskea, paljonko kuluu aikaa siivoamiseen...)

Mutta se tästä pohtimisesta ja laskeskelusta jäi nyt kumminkin käteen, että ehkä voisi jatkossa miettiä, saako omat käytännön vielä sujuvammiksi. Kyllähän näihinkin kotitöihin käytetty aika on jostain muusta pois.

Miten muilla? Meneekö vaateasioihin paljon aikaa, ja tuntuuko se rasittavalta?

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lahjapohdintoja

Olen jostain syystä viime aikoina pohtinut lahja-asioita. Nyt onkin ehkä korrekti aika niistä puhua, kun joulu, synttärit ja äitienpäivä ei ole lähitulevaisuudessa eikä -menneisyydessä. ;)

Mies aina valittaa mulle, että oon hankala lahjottava. Itse olen ollut vakaasti eri mieltä, varsinkin kun Mies ei hanki mulle yleensä mitään synttäri- tai äitienpäivälahjaa, jouluksi ostaa muutaman paketin. Eli ihan joka välissä sen ei tarvi olla lahjoja ostelemassa.

Mutta kun äitikin on alkanut olla sitä mieltä, että mulle on vaikea keksiä lahjaa, niin kaipa se on niin. Ja onkin. En mä oikein itsekään tiedä, mitä mä ostaisin itselleni lahjaksi, jos pitäisi jotain ostaa.

Musta on kyllä kiva saada lahjoja. Tykkään kovasti lahjojen antamisesta (ja lahjon ahkerasti ystäviä ja sukulaisia), joten kyllä välillä on kiva olla saamapuolellakin. Ja ihan aidosti ja oikeasti olen otettu siitä, että mulle on lahjoja haluttu antaa, kyllä se aina mukavalta tuntuu. Mutta mä huomaan kyllä usein jouluisin, kun paketit on avattu, miettiväni, että mihin mä nämäkin tavarat nyt oikein laitan. Että ilmankin pärjäisi.

Mä en halua talouteen ylimääräistä tavaraa. En juurikaan polta kynttilöitä, olen tarkka vaatteistani (äiti on kyllä rohkea ja ostaa mulle vaatteita, yleensä onnistuen), en pidä esillä koriste-esineitä, en käytä kuin paria tiettyä korua. Herkkuja kyllä syön, mutta toivoisin, että niitä ei meille hirveästi siunaantuisi, kun ei ne nyt kumminkaan ole sen enempää mulle kuin Miehellekään tarpeellista popsia. Poikkeuksena tähän herkkuasiaan täytyy kyllä sanoa, että jo vuosikaudet olen saanut jouluna anopilta ja apelta vihreitä kuulia, ja olisin pettynyt, jos perinne katkeaisi. Se rasiallinen vihreitä kuulia kuuluu mun jouluun, ja niitä en osta kaupasta. 

Perinteisesti mulle on kannattanut hankkia kirjoja ja lankaa (ja Mies on hoksannut täydellisen lahjan reseptin ja ostaa mulle lahjakortteja kirja- ja lankakauppoihin). Nyt kun poistin hyllystä yli 80 kirjaa, äiti kauhistui, että eikö mulle voi enää kirjojakaan ostaa :) Lanka- ja käsityötarvikevarastoakin yritän kovasti saada pienennettyä.

En mä tiedä, mitä mä sitten haluaisin lahjaksi. Ehkä omaa aikaa, tai yhteistä aikaa Miehen kanssa. Pari vuotta sitten täytin 30, ja silloin pyysin ja sain Miehen vanhemmilta ja siskoilta synttärilahjaksi suursiivouksen. Se oli ihana lahja. (sivuhuomautus: alun perin pyysin Mieheltä, että se tai joku muu pesisi meillä lattiat ja ikkunat. Mies yllättäen delegoi sen äidilleen, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu). Että joo, ehkä siivousta tai lastenvahtipalveluja.

Mä olen myös huono satsaamaan itseeni (esim. oon käynyt kampaajalla viimeksi 11 vuotta sitten, koska mä en vaan raski tuhlata rahaa hiuksiin. Kosmetologilla kävin joskus lukiolaisena, kun äiti maksoi) ja omaan aikaan (sitten lasten syntymän olen käynyt elokuvissa vaan lasten kanssa pari kertaa. Leffaliputkin muka maksaa liikaa, kun elokuvat kumminkin tulee aikanaan telkkarista...). Että toki joku sellainen juttu, mitä en kumminkaan itse raskisi ostaa (siis vaikka ei olisi varsinaisesti kallis, vaan että mä en vaan raski laittaa rahaa siihen) olis varmaan nappi valinta.

Aikakauslehtiä (ihan kaikenlaisia, käsityölehtiä, naistenlehtiä, perhelehtiä, tiedelehtiä, sisustuslehtiä...) luen aina kun vaan käsiini jostain saan, ja onkin kiva, kun joskus oon saanut pienen lehtitilauspätkän lahjaksi. Lehdet on vieläpä siitä hyviä, että niitä ei oleteta säilyttävän hamaan hautaan saakka... Käsityöihmisenä osaan arvostaa muiden itse tekemiä lahjoja, ne on aina kivoja.

Ja kyllä ne kirjat ja lanka on vieläkin hyviä. Pitääkin muistaa mainita Miehelle, että multa puuttuu kaksi viimeisintä osaa Mma Ramotswe -sarjasta ;)

Oikeasti, kaikesta tästä valittamisesta huolimatta, mä olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein. Sen takia mäkin yritän muistaa edes kortilla mahdollisimman monen ystävän syntymäpäivän (on mulla niitä lahjottavia ystäviäkin yli 10, plus tietysti sisarukset, Miehen sisarukset yms päälle), koska se on mun tapa kertoa, että olet mulle tärkeä. Ja samoin mä koen sen, jos joku antaa mulle lahjan. Että mä olen sille toiselle tärkeä. Eikä sillä ole niin väliä, mitä sieltä paketista sitten löytyy. Tavaran saa aina kiertoon (itse en pahastu, jos mun antamat lahjat päätyy uudelle omistajalle) ja herkut syötyä, ja jäljelle jää mukava tunne siitä, että olin jollekin tärkeä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Toukokuun summa

Toukokuu oli ja meni. Toukokuussa meiltä lähti tosi paljon tavaraa. Tai no, mähän merkkaan lähteneisiin kaikki poistetut, vaikka ne eivät olisi varsinaisesti talosta ulos lähteneet. Mutta kiitos liinavaatekaapin siivouksen ja kirjahyllyjen siivouksen ja siirron, sain poistettua tosi paljon tavaraa. Laskin, että kirjoja on poistin hyllystä huhti-toukokuussa yhteensä yli 80 kpl. Mahtavan hyvin mulle, kun olen sellainen kirja-hamsteri :) Toukokuussaei tullut ihan kauheasti tavaraa ja tulleet tavarat olivat kaikki todella tarpeeseen tulevia, pari pressua, lasten juhlavaatteita yms.

Ruokabudjetti ei mennyt ihan niin kuin piti, vaan toukokuun loppusummaksi jäi 539€. Paljon selittää se, että meillä kävi tosi paljon vieraita. Yövieraita oli yhteensä 9 kappaletta, joista pisimpään viisihenkinen perhe kolme yötä. Päiväkahvi- ja ruokavieraita näiden yövieraiden lisäksi oli myös aika runsaasti, mikä on siis musta vaan yksinomaan ihanaa! Paukkukoon vaan budjetin rajat, jos se johtuu vieraista :)

No joo, kyllähän mä yritän joka tapauksessa budjetissa pysyä, ja vähän harmittaa ylitys. Eikä pidä pelkästään vieraita syyttää, Mies kävi kerran tai pari kaupassa ja senhän nyt sitten tietää, että se tuo sieltä vaikka mitä. Mutta pitää tässä kuussa yrittää tsempata (ei kyllä tule onnistumaan, on tulossa Isosiskon synttärijuhlat ja juhannus -juhannusta vietetään mökillä, me ostetaan puolet 9-12 hengen ruoista).

Yritän saada aikaiseksi lähipäivinä kerrottua enemmän kirjahyllyistä ja vastattua yhteen haasteseen.