sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 vaateliikenne

Tammikuun alussa päätin seurata tämän vuoden ajan vaateliikennettä ja toki myös vaatteisiin kuluvaa rahaa. Tässä nyt sitten vuoden päätteeksi lopputulokset:

Kaappiin tuli 26 vaatetta, joista suurin osa sukkia ja alushousuja. 5 vaatetta tein itse (4 villasukat ja yksi imetysmekko). Rahaa kului yhteensä 336,6€, joskin noiden itse tehtyjen hinta on arvioitu lankojen/kankaan menekin mukaan (jos en ole käyttänyt sukkiin koko kerää ym). Isoin kuluerä taisi olla useampi pari imetysliivejä, joille tulee lähiaikoina käyttöä.

Kaapista lähti 29 vaatetta. Näistäkin suurin osa oli sukkia ja alushousuja, joitakin myös toki sellaisia, jotka eivät vaan enää miellyttäneet. En ole ihan varma, olenko aivan jokaisen poistetun vaatteen muistanut kirjata ylös, mutta tuskinpa kovin montaa on jäänyt listauksen ulkopuolelle.

Ostoslistalta en tainnut onnistua hankkimaan muuta kuin toppatakin, joka sekin on hihoista vähän liian lyhyt ja todennäköisesti päätyy uudelle omistajalle, jos onnistun löytämään paremman jossain vaiheessa. 

Vuosi ei ollut vaatekierron suhteen ihan "normaali", koska raskaus tietysti vaikuttaa aika paljon pukeutumiseen. Toisen puolikkaan vuodesta olen pukeutunut äitiysvaatteisiin. Siltä osastolta onneksi mulla oli aika paljon vaatetta jemmassa, enkä hankkinut muuta äitiysvaatetta kuin yhdet äitiysfarkut (päällä lähestulkoon joka päivä, eli todellakin olivat sen kolmenkympin arvoiset!) ja parit tukisukkahousut, jotka osoittautuivat huonoiksi. Tosiaan imetysliivejä piti ostaa useampi pari, niihin meni jonkin verran rahaa. Tänään ompelin itselleni imetysmekon. Mulla ei ole ollut aikaisempien lasten imetysaikoina (ja oon imettänyt yli vuoden ikäisiksi) ollenkaan ns. oikeita imetysvaatteita, mutta nyt on alkanut tuntua, että pari oikeaa imetysvaatetta olisi kiva olla niihin hetkiin, kun haluaa imettää mahdollisimman huomaamattomasti. Tykkään myös mekoista ja tunikoista, ja niitä ei ole juurikaan päässyt imetysaikoina käyttämään. Kaikkiaan, kun katson tulleiden vaatteiden listaa, niin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki on joko äitiys- ja imetysvaatteita, sukkia ja alushousuja tai itse tehtyjä villasukkia.

Tämän vuoden suhteen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Ainut "turha" ostos oli ihana (ja mun mittapuulla kallis, 17€) pipo, jota en olisi tarvinnut. Sitäkin kuitenkin mietin kauan ja hartaasti ja tulin tosi iloiseksi, kun sen raskin hankkia. Että ei kaduta. Tietysti nuo itselle neulotut villasukatkaan eivät olisi olleet ehdottoman tarpeellisia, mutta niissä nyt on isolta osin kyse siitä neulomisen ilosta, eikä uuden vaatteen himosta. 

Entäpä jatko?

Aion jatkaa vaatekierron tilastointia myös ensi vuonna. Vuonna 2018 todennäköisesti aika paljon vaatetta lähtee kiertoon (äitiysvaatteet) ja jotain uuttakin varmasti hankin tai teen (imetysvaatteita). Lisäksi ostoslistalla on samat, jo vuosia siellä roikkuneet asiat:

  • syyslenkkarit
  • lyhythelmainen talvineuletakki (joko itse tehden tai hankittuna)
  • lämmin ulkoiluun sopia välikausitakki
  • hameen kanssa sopivat talvikengät
  • collegehousut tai muut kotihengailuun sopivat housut (edelleen mulla on vaan farkkuja)
  • toppatakki tai muu pihaulkoiluun sopiva talvitakki
  • keskikokoinen olkalaukku
Noille perusteluita löytyy jo tuolta viime vuoden postauksesta, koska kaikki taisivat olla jo vuosi sitten hankintalistalla. Ai miten niin olen sekä nirso että hankalan kokoinen? 

Toisaalta listalla olleet työvaatteet voi toistaiseksi tiputtaa pois, ellen sitten mene jo syksyllä takaisin töihin. Sitten, kun töihin paluu koittaa, tulee taas ajankohtaiseksi tutkia se osasto vaatekaapista. Aika pitkään kuitenkin pukeutumista määrittää imetettävyys. 

Sellainen vaatevuosi takana. Mites muilla?

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kirppistelykokemus

Lupasin kertoa, miten kirppispöydän kanssa käy. 

Ihan hyvin kävi. Pöytä itsessään maksoi 31€ ja lopulta pöytävuokran jälkeen mulle jäi käteen aika tarkalleen 60€ (tai no, kympin verran siitä oli Isosiskon rahaa). Ei nyt mikään suuri summa, mutta voittoa kuitenkin.

Mulla oli tosiaan myynnissä vähän ihan priimaa tavaraa, siis täysin käyttämätöntä ja pakkauksissaan, ja sitten aika paljon kaikkea ihme sälää ja rompetta. Kaiken olin pyrkinyt hinnoittelemaan niin, että joku sen haluaisi ostaa. Esim. ne käyttämättömät jouluverhot (2kpl/pkt) myin vitosella per paketti. Kirjoista pyysin pääsääntöisesti 50snt/kpl, joistain euron. Vaatetta ei juurikaan ollut, mutta ne mitä oli, oli myös kaupan ihan eurolla tai kahdella. Käsityötarvikkeita ja -kirjoja oli jonkin verran, samoin ihan pilkkahinnalla. Sitten oli monta pussillista "pikkutavaraa" -siis ihan kaikkea mahdollista tilpehööriä ponnareista (käyttämättömiä tietysti) alkaen. Isosisko poisti jonkin verran omia lelujaan, ja sai tietysti niistä kerääntyneet rahat sitten itselleen.

Arvelin, että ihan tuossa joulun alla ei ollut ehkä kaikkein paras aika pitää kirppispöytää, koska ihmiset ehkä pikemminkin siivoaa kaappejaan kuin hamstraa sinne lisää, ja toisaalta joulun alla ostetaan paljon uutta tavaraa lahjaksi. Eli luulen, että paremmin olisi mennyt tavaraa kaupaksi johonkin muuhun aikaan vuodesta.

Tässä nyt sitten havaintoja:
- kirjat ei käy kaupaksi. Ei, vaikka loppujen lopuksi laitoin kaikki puoleen hintaan ja ihan hyviä pokkareita olisi saanut jopa 25snt/kpl. Lopulta kotona pakkasin kaikki kirpparilta yli jääneet kirjat yhteen isoon kestokassiin ja annoin ilmaiseksi paikallisessa fb-ryhmässä. Sitä kautta löytyi ottaja.
- pikkutilpehöörit kumma kyllä kävivät kaupaksi. Toki olin nekin hinnoitellut tosi edulliseksi, mutta silti yllätyin.
- leluista yllättäen "huonot" (ja toki ne halvimmat sitten myös) menivät heti, esim. kylpyankat, jotka olivat todellakin jo parhaan päivänsä nähneet.
- käsityötarvikkeet (langat, kankaat, puikot jne) menivät kaupaksi saman tien.  
- vaikka kuvittelin, että mulla oli tosi paljon tavaraa, niin vielä enemmän olisi saanut olla.

Tuolla kirpparilla (varmaan nykyään useimmissa paikoissa?) pystyi tekemään niin, että laittoi pariksi viimeiseksi päiväksi kaiken puoleen hintaan. Se olikin tosi hyvä juttu! Ihmiset tuntuvat ostavan mitä vaan, kun sen saa puoleen hintaan. Mulla oli siinä vaiheessa pari tosi hyvää tavaraa vielä myymättä, ja ajattelin, etten niitä halua myydä puolella jo valmiiksi halvasta hinnasta. Joten siinä vaiheessa kävin vaihtamassa niihin kalliimmat hintalaput. Yllättäen tavara, joka ei ollut vitosella käynyt kaupaksi, kävikin kaupaksi heti, kun hinta oli kympin -50% . :D :D

Yllätyin myös siitä, miten siistinä kirppispöytä lopulta pysyi. En käynyt edes ihan joka päivä siistimässä, ja ei se kovin sotkuiseksi missään vaiheessa mennyt. Olin lajitellut tavaroita tosi paljon laatikoihin, esim. kirjat oli yhdessä laatikossa, käsityöjuttuja toisessa laatikossa jne. Laatikoiden reunaan olin laittanut laput, joissa luki, mitä laatikossa on. "kirjoja 50snt/kpl" ja niin edelleen. Uskon, että se sekä edesauttoi siisteyttä, että myös ostamista. On kivempi penkoa laatikkoa, jonka tietää sisältävän edullisia kirjoja, kuin sekalaista pöytää. Tai näin mä ainakin itse koen.

Loppujen lopuksi aion kyllä keväällä (jos vaan vauvaelämän keskellä jaksan) pitää toisen jakson kirppistä. Nyt yli jääneistä tavaroista suurimman osan lahjoitin paikallisessa fb-ryhmässä pois ilmaiseksi. Joitan laitoin sinne myyntiin ja joitain (jotka ehkä on enemmän kesäsesonkia) autotalliin laatikkoon, jossa lukee KEVÄÄLLÄ KIRPPARILLE. Nyt tässä kuitenkin lähiaikoina käy äitiysvaatteet tarpeettomiksi, ja ne voin myydä kaikki pois. Myöskään pienille vauvanvaatteille ei ole tiedossa lähipiirissä tarvitsijaa, joten niitäkin voisi sitten myydä. Ja ehkä uusi kirppisjakso inspiroisi taas tyhjentämään kaappeja... Huomasin muuten, että meillä myös Mies alkoi pikkuisen innostua tavaran poistamisesta kirppisprojektin myötä, ja se on hieno juttu se!

Vaikka rahaa ei tullut määrällisesti paljon, niin meidän tämän hetkisessä tilanteessa tuo kuusikymppiäkin tekee iloiseksi, ja mä koen ehkä kuitenkin tällaisen viikkokirppiksen helpommaksi tavaksi myydä kuin se, että ottaisi jokaisesta tavarasta kuvan ja laittaisi erikseen johonkin fb-ryhmään, sopisi hakuja jne. Että ihan positiivinen kokemus oli :)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kirppistelyä

Mä tein muutama viikko sitten jotain, mitä en ole tehnyt kymmeneen vuoteen: varasin kirppispöydän!

Mä olen mielellään aina antanut poistetut tavarat vaan pois, koska en ole jaksanut ajatella sitä työmäärää, mitä niiden kirpparilla myyminen teettää. Että pitää ne laputtaa ja sitten siellä kirpparilla lähikaupungissa rampata päivittäin siivoamassa pöytää, ja vaivan palkaksi saat muutaman kympin ja kuitenkin suurin osa tavaroista jää myymättä.

Mutta nyt tuli sellainen olo, että jospa äitiysloman alkajaisiksi kokeilisinkin vaihteeksi kirpparimyymistä. Mulla on kuitenkin ollut poistettavien asioiden kasassa ihan hyvää tavaraa, esim. jouluverhot, jotka on vielä pakkauksessaan. Äitiyslomalla (siis nyt ennen vauvan syntymää) ehdin myös ihan hyvin ajella joka päivä lähikaupunkiin pöytää setvimään. 

Rahallisia tavoitteita ei ole, vaikka tietysti nyt sen verran toivon, etten miinukselle jää. Olen kyllä hinnoitellut tavarat niin, että hinnan ei pitäisi ihan heti muodostua ostamisen esteeksi. Tavoite on siis lähinnä päästä itselle turhasta tavarasta eroon.

Vaikka kirpparimyynti alkaa vasta viikon päästä, niin olen jo nyt sitä mieltä, että tämä oli hyvä juttu. Nimittäin kun olin pöytävarauksen tehnyt, niin aloin miettiä, että riittääkö mulla myytävää tarpeeksi (en ole mitenkään karsimalla karsinut, mutta kaappeja siivotessa oli tavaraa pari isoa kestokassillista kertynyt). Huomasin, että aloin katsella kaappeja sillä silmällä, että mitä kaikkea täältä voisin myydä. Ja nyt sitä tavaraa on kertynyt niin paljon, että en varmaan saa kaikkea kerralla mahtumaankaan. Tosi paljon on tullut poistettua sellaista (hyvää) tavaraa, mikä olisi varmasti saanut muuten muhia kaapeissa "koska tätä saattaa tulla vielä käytettyä", mutta nyt kun siitä saattaa tienata euron tai kaksi, niin on tullut motivaatio poistaa se. Ihmeellinen on ihmisen mieli. 

En olisi ikinä uskonut, että kirpparipöydän varaaminen on se konsti, mikä innostaa mua tyhjentämään kaappeja, koska en tosiaan ole kymmeneen vuoteen viitsinyt edes ajatella, että näkisin sen kirpparilla myymisen vaivan (ja koska edelleen eniten meiltä poistuu lastenvaatteita, jotka lahjoitan lasten serkuille). Mutta ainakin nyt näyttää toimivan, ja hyvä niin. Palaan sitten kertomaan, miten homma onnistui.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Pikakatsaus

Pitkästä pitkästä aikaa täällä. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistunutkin oikeastaan koko kesän ja syksyn. Isoimpina syinä 
- remontti, joka on vieläkin kesken (koska rahat loppuivat) ja joka on aiheuttanut hurjasti stressiä sekä rahanmenon että homeasioiden suhteen. Nyt ollaan voiton puolella. Kaikenlaista pientä hommaa on, mutta ainut sellainen isompi juttu on kodinhoitohuoneesta puuttuvat kaapit. Siellä ei siis vielä toistaiseksi ole muuta kuin seinät ja lämminvesivaraaja valmiina. Kamoja lojuu pitkin lattiaa. Ei kiva. Mutta tosiaan voiton puolella ollaan.
- raskaus. Meille odotetaan alkuvuodesta syntyväksi neljättä vauvaa. Ihanaa, mutta väsyttävää on ollut.
- rahahuolet. Kun remonttiin menee yhtäkkiä kolminkertainen summa, kuin oli tarkoitus, ja kun pitäisi vaihtaa auto isompaan yms, niin kyllä se vähän pistää huolettamaan. Tai aika paljonkin.
- Miehen työt. Olen ollut käytännössä yksin lasten kanssa suurimman osan syksyä. Nyt on menossa 6 viikon yh-putken viikko 3. 

Mutta nyt parina viikkona on ollut itsellä vähän paremmin energiaa ja parempi mieli. Olen jaksanut ajatella järjestysasioita ja vähän tehdäkin asioiden eteen. Jos katsotaan ihan pikaisesti, missä mennään nyt:

Vaatekaappi: Raskaus vaikuttaa tietysti aika paljon vaateasioihin. Mulla oli jemmassa edellisistä raskauksista äitiysvaatteita, joten äitiysvaatetta ei ole tarvinnut hankkia (paitsi ostin äitiysfarkut, joita olenkin käyttänyt lähestulkoon päivittäin elokuun lopulta asti). Hyvin olen pärjännyt edellisillä säästöksillä ja niillä omilla vaatteilla, mitkä vielä mahtuu päälle. En ole myöskään halunnut poistaa vaatekaapista juuri mitään, koska tiedän entuudestaan, että imetysaikana pukeudun mielelläni kaikenlaisiin kulahtaneisiin kotivaatteisiin. Oma vaatekokokin tietysti tässä varmaan lähimmät pari vuotta elää. 

Kaapit: Mulla on tavoitteena käydä kaikki kaapit läpi ennen vauvan syntymää. Katsotaan. Hyvä alku on kyllä jo, mutta tää arjen pyöritys tuntuu vievän niin huolella kaiken ajan ja voimat, ettei mihinkään suurempiin ole vielä kyennyt. Mutta toisaalta nyt alkaa pikkuhiljaa olla intoa. 

Järjestys: Kotona on välillä parempi, välillä huonompi järjestys. Optimistisesti uskon, että kun jään äitiyslomalle, niin ehdin ihan eri lailla panostaa kodin järjestysasioihin kuin nyt. Todellisuus pienen vauvan kanssa on sitten varmaan jotain ihan muuta... Edelleen musta tuntuu, että mä olen meidän perheessä ainoa, jolla on mitään kykyä tai halua laittaa tavaroita paikalleen. Mutta jospa saisin kaappeja järjestäessäni jotenkin myös järkättyä tavaroille sellaisia paikkoja, että niihin on helpompi tavarat laittaa. Lastenhuoneessa tätä tosin on yritetty, ja lapset ovat suoraan sanoneet, ettei heitä kiinnosta laittaa tavaroita paikalleen. Että työsarkaa on.

Tavaran määrä: Toivottavasti vähenemään päin! Vaikka nyt tietysti uuden vauvan tullessa tavaramäärä taas kasvaa. Mutta tässäkin asiassa olen optimisti: tämä on hyvin suurella todennäköisyydellä meidän viimeinen vauva, joten en aio enää jemmailla vauvakamppeita tämän jälkeen. Eli luonnollista poistumaakin alkaa taas tulla. 

Tällaisia terveisiä tällä kertaa!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vaatekatsaus

Ensimmäinen puolikas tätä vuotta on kulunut. Vaateliikennettä olen seuraillut, vaikka en ole mitenkään tavoitteellisesti ollut ostolakossa tai yrittänyt vaatteiden määrää vähentämällä vähentää. 

Tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana mun vaatekaappiin on tullut 9 vaatetta lisää. Enemmän, kuin mitä olisin etukäteen kuvitellut! Tämä lukema koostuu seuraavista: 
- toppatakki. Tarpeeseen, mutta ei käytössä ollutkaan niin hyvä, kuin olin toivonut. Harmi.
- pusero. Käytetty jo nyt aika paljon.
- kahdet itse neulotut villasukat. Molemmat neulottu lähinnä huviksi, mutta molempia käytetty paljon.
- kengät. Ei olleetkaan niin hyvät jalassa kuin toivoin, mutta tulee kyllä pihalla käytettyä loppuun (ja siihen tarkoitukseen ne hankinkin)
- rintsikat. Tarpeeseen, edelliset olkaimettomat eivät enää pysyneet päällä kunnolla.
- 3 toppia/t-paitaa. Pois heitettyjen kulahtaneiden tilalle hankittu. Kaksi näistä on hyviä, kolmas on osoittautunut suoraan sanottuna aika heikkolaatuiseksi. 

Rahaa on mennyt 141,80€ (sukkalankojen hinnan olen arvioinut sen mukaan, kuinka paljon koko kerä on maksanut ja kuinka iso osa siitä on mennyt sukkiin). Ei kovinkaan paljon tuohon vaatemäärään nähden, mutta olenkin kaiken tainnut ostaa hyvästä alennuksesta. 

Kaapista on poistunut 20 vaatetta. Mitään isompaa karsintaa en ole tehnyt, nämä ovat enimmäkseen ihan puhki kulutettuja, muutaman poistin vaatekaapin kevätsiivouksen yhteydessä, kun eivät enää silmää miellyttäneet. Poistuneita on:
- 6 alushousut
- 5 sukat/sukkahousut
- 5 toppia/t-paitaa
- 1 hame, pitsijakku, korkokengät ja kaulaliina.

Vaatepuutelistalta en ole hirveästi onnistunut ostamaan puuttuvia, mutta se nyt ei ihmeemmin yllättänyt... Lisäksi olen ostanut pari kangasta, mutta kun en ole ihan varma vielä, teenkö niistä vaatetta itselleni vai lapsille, niin niiden summat ei vielä tällä listalla näy. 

Tällainen puolivuotinen.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Remonttikuulumisia

Meillä alkoi maanantaina kylppäri-, sauna- ja kodinhoitohuoneremontti. Suunnitelma oli sellainen, että irrotellaan khh lattiasta muovimatto ja saunan ja kylppärin lattiasta laatat ja valetaan siihen edellisen lattialämmityksen päälle uusi. Eka yllätys oli se, että khh muovimaton alta ei löytynytkään betoni, vaan epämääräisen kuntoinen laattalattia, jota oli sieltä täältä tasoiteltu betonilla. Saunaa ja kylppäriä purkaessa Mies löysi myös jättimäisen (onneksi vanhan!) hiirenpesän seinän sisältä (sisältäen siis valtavan määrän hiirenkakkaa) ja teki myös havainnon, että saunan ja khh välinen seinä oli laho ja märkä. Sitä seinää vasten on ollut pyykkikone, jonka vesiputki oli vuosien saatossa hikoillut seinän märäksi.
Maanantaina tuli remonttimies, joka totesi aika pian, että sekä kylppärin että saunan lattiat on ihan märät. Niitä olis voinut kuivattaa, mutta siinä olis mennyt about kuukausi, ja rahallisesti ei ollut isoa eroa uuden tekemiseen, joten päätettiin, että puretaan ne perustuksia myöten ja tehdään uudet. Tulee sitten ainakin kunnolliset. 
Eilen ulkoseinän sisältä löytyi ovi. Khh päädystä on aluperin ollut ovi ulos, mutta edelliset asukkaat olivat sen jossain vaiheessa tukkineet. Ulkopuolelta sitä ei mitenkään ole huomannut, mutta sisällä on näkynyt vanhat karmit ja sisäovi. Päätettiin siis avata siihen uudelleen ovi. Ollaan sitä aina välillä mietitty, ja nyt kun selvisi, että lattia puretaan perustuksia myöten, niin ajateltiin, että helpompi on kantaa se kaikki sonta ulos ovesta kuin keittiön kautta... No tosiaan, kun remonttimies alkoi purkaa ulkoseinää, niin sieltä löytyi vanha ovi. Ne edelliset asukkaat ei ollu ollenkaan ottanu sitä ovea pois, olivat vaan iskeneet laudat siihen päälle. 
Tänään tuli sitten se isoin pommi, kun khh ulkoseinästä (mutta siis sisäpuolelta) löytyi hometta. Saatiin kyllä sanoa heipat sekä budjetille että aikataululle... Nyt kaivetaan sitten vielä hiekkaa pois muutaman kymmenen sentin syvyydeltä ja tehdään käytännössä perustuksiakin uudestaan. Puretaan vähän lisää seiniä, korjataan sadevesien kulkua ja ties mitä. Onneksi hometta (sädesientä ja jotain muuta vähemmän vaarallista) oli vaan lattiapintaa alempana, ja huoneilmaan sitä ei ole päässyt. Mutta tilanne on sama todennäköisesti joka huoneessa, joten meidän lähivuosien pikku projektina on joka ikisen huoneen lattioiden kaivaminen auki perustuksia myöten ja sitäkin alemmas, ja niiden rakenteiden uusiminen ym. 
Mä ihan todella toivon, että tää oli nyt viimeinen huono uutinen. Jos asiat on niin kuin ne nyt näyttää olevan, niin tän kanssa jotenkin elellään. Hirveä kiire ja hätä ei ole kaikkea purkaa ja talossa voi turvallisesti elää. Mutta tiedetään, mihin menee kaikki rahat tulevina vuosina... Ja toki olisi hyvä saada mahdollisimman nopeasti muutkin huoneet remontoitua, ettei home pääsisikään leviämään. Koska todennäköisesti sitä muissakin seinissä on. 
Vähän hirvittää. Hirvittää se, että miten me selvitään taloudellisesti. Miten hermot kestää. Miten jaksetaan lasten kanssa elellä remontin (tai siis remonttien) keskellä. Miten kauan tässä menee. Ehkä eniten tällä hetkellä hirvittää, että vieläkö löytyy jotain muuta. 
Henkilökohtaisesti toivon, että seuraavaksi voisi löytyä vaikka arkullinen kultarahoja. Ne tulis nyt todella tarpeeseen.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Miten saada lapset siivoamaan?

Tuskaillaanko teilläkin tämän asian kanssa?

Tavaraa kyllä levitetään iloisesti pitkin poikin, mutta kun koittaa aika siivota sotkut, niin ei onnistu, ei sitten millään. Väsyttää, on muuta tekemistä, ei ehdi, ei jaksa, ei osaa...

Hyvin usein kuultu (ja varmasti hirveän hyvä ja pätevä) neuvo on: opeta lapsi siivoamaan omat tavaransa pienestä pitäen. Niin siitä tulee tapa, ja isompana ei tarvitse taistella asian kanssa.

Juu juu, mutta mitäs jos ei silti onnistu? Tai jos lapset ei ole enää ihan pieniä?

Mä en ole missään nimessä mikään guru tässä asiassa, meillä taistellaan siivouksen kanssa harva se päivä. Mutta ajattelin nyt kuitenkin jakaa pari vinkkiä, mitkä meillä toimii ainakin kohtalaisen hyvin aika usein. 

Kiva keino on kytkeä siivous osaksi jotain leikkiä tai kilpailua. Meillä on kokeiltu mm. seuraavia:
- Leikitään Tuhkimoa. Mä olen ilkeä äitipuoli, joka käskee Tuhkimon/Tuhkimoiden siivota. Leikki toimii harvakseltaan ja silloin, jos sotkua ei ole ihan kamalan paljon. 
- Taskulampun kanssa siivoaminen. Tää kuulostaa vähän ehkä hassulta (ja onkin sitä, leikki sai alkunsa ihan vahingossa), mutta kumma kyllä meidän lapset innostuu tästä. Laitetaan valot pois, niin, että tulee hämärää, muttei pimeää. Mä sitten osoittelen taskulampulla, missä lojuu tavaroita ja lapset käy siivoamassa ne pois. Valmista on, kun ei enää taskulamppu löydä yhtään tavaraa
- Siivouskisa. Tää toimii vähän isompien kanssa (meidän 8v ja 6v on nykyään tästä ihan tosi innoissaan). Idea on seuraava: siivotaan huone kerrallaan. Mä annan huoneelle ajan (esim. lastenhuone 10 min) ja jos lapset saa sen siivottua mun antamaa aikaa lyhyemmässä ajassa, saavat pisteen. Jos menee pidempään, mä saan pisteen. Kun kaikki huoneet on käyty läpi, lasketaan, voittiko äiti vai lapset. Tässä on se hyvä puoli, että lapset siivoaa aika itsenäisesti ja itse saan samalla tehtyä kotitöitä. Riittää vähän vahtia kelloa. Toisinaan meillä voittaja (eli lapset) saa jonkun palkinnon, yleensä pari piparia iltapalalla tms. Mutta oikeastaan sitä palkintoa ei edes tarvita, lapset on niin innoissaan jo pelkästä äidin voittamisesta. (Eikä ne ole vielä hoksanneet, että äiti voi palkita itsensä suklaalla joka tapauksessa)

Aina ei jaksa keksiä mitään kivaa motivointikeinoa. Sitä varten on tylsä keino. Meillä se on jäähylaatikko. Jos siivous ei suju niin kuin pitäisi ja siitä syntyy kauhea narina, niin me annetaan joku aikamäärä, jonka kuluessa pitää olla homma hoidettu (usein annetaan aikamäärä per huone, koska pieninä paloina homma onnistuu paremmin). Jos esim. lastenhuoneelle on annettu se 10 minuuttia, eikä sen jälkeen ole valmista, niin loput lattialla lojuvat tavarat äiti tai isä kasaa jäähylaatikkoon. Vastaavasti niinä päivinä, kun homma hoituu niin kuin pitääkin, jokainen lapsi saa valita jäähylaatikosta yhden lelun takaisin käyttöön. Tää on meillä toiminut isompien kanssa oikein hyvin. Pienimmäinen roudaa innoissaan kamojaan jäähylle, eli sen tapauksessa ei ihan olla vielä päästy tavoitteeseen. Jäähylaatikosta on myös se hyöty, että jos mä huomaan, että joku lelu on jatkuvasti jäähyllä (ts. ketään ei kiinnosta pelastaa sitä jäähylaatikosta), niin saatan jossain vaiheessa vaivihkaa napata sen jäähyltä poisheitettävien laatikkoon...

Näin meillä. Toisinaan päivittäinen iltasiivous on silti melko hankalaa. Miten muilla? Kommenttiboksissa saa kertoa parhaat vinkkinsä lasten siivousmotivaation kasvattamiseen!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Se pieni ero

Pesin ja siivosin eilen vessan kaapit. Meillä on vessassa kaksi pientä kaappia (joihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa kuitenkin). Kumpikaan kaappi ei ollut varsinaisesti likainen, sotkuinen tai epäjärjestyksessä. Ne on niin pienet kaapit, ettei tavaraa edes mahdu kovin paljon menemään epäjärjestykseen.


Hämmästyin silti, miten paljon paremmalta kaapit näyttivät siivouksen jälkeen. Muutaman tavaran siirsin muualle säilöön, muutaman asian heitin pois, pyyhin hyllyt ja vähän muutin järjestystä jollain hyllyllä. Pieniä eroja, mutta oma silmä huomasi ne heti. 



Tuli hyvä mieli siitä.


ps. Helmikuussa ei vaaterintamalla tapahtunut mitään. Yhtään vaatetta ei tullut eikä lähtenyt.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Keittokirja poikineen.

Arkijärki on yksi monista blogeista, joita seuraan, ja yksi harvoista, joista luen aina myös kommenttiboksin. Vähän aikaa sitten blogissa käytiin keskustelua kirjoista (ja kuten aina, vaihtelevasti ihmiset ovat joko sitä mieltä, että kirjoja pitää omistaa tai että ei pidä, kaikki kuitenkin korostavat lukevansa paljon. Huvittavaa) ja jotenkin mulla pisti silmään, kun joku (en muista, oliko joku kommentoija vai blogia pitävä Jenni) mainitsi, että heillä on keittokirjoja viitisenkymmentä. Hämmästelin, että mitä ihmettä joku tekee viidelläkymmenellä keitto- tai ruokakirjalla.

Meillähän keitto-, ruoka- ja leivontakirjoja on "vaan" yksi kirjahyllyn hyllyllinen. Viikonloppuna laskin huvikseni ne kirjat. Haluatteko arvata?

49. 

Että silleen. 

Keittokirjahyllyä mä olen kyllä aiemminkin silmäillyt sillä mielellä, että siinä riittäisi karsittavaa. Mutta kuten olen aiemminkin kertonut, meillä on Miehen kanssa näistä tavaran poistamisista aika paljon näkemyseroja. Tämä keittokirja-asia on yksi niistä näkemyseroista. 

Keittokirjahyllyn sisällön voisi luokitella suunnilleen seuraavasti:
- Miehen metsästys-, kalastus- ja muita kirjoja. Ihan reseptikirjoja sekä yleisempiä ruokakirjoja aiheista. Osaa Mies käyttää joskus, osaa ei. 12 kappaletta, joista suurin osa saatu lahjaksi.
- Yleiskeittokirjoja 5 kpl. Näistä kolmea käytän (mm. yläasteen kotitalouden oppikirjaa...) ja neljättäkin muistan joskus tarvinneeni.
- Johonkin aiheeseen liittyviä keittokirjoja 6 kpl (esim. Neuvostoliiton kansalliset keittiöt (!!) ja 500 salaattia) sekä 10 osan keittokirjasarja, joka oli joskus vuosikymmen sitten myynnissä osa kerrallaan eurolla tai kahdella S-marketissa. Useimpia ei ole käytetty.
- Leivontakirjoja 11 kpl. Useimpia käytän toisinaan. Joukossa on kyllä pari hutia.
- Muut ruokakirjat 5 kpl. 

Miehen henkilökohtaisiin kirjoihin en tietenkään koske. Rohkenin kuitenkin ehdottaa joitain poistoja. Haluaisin poistaaa:
- Ehkä yhden noista yleiskeittokirjoista, koska se on ihan turha. Muut neljä ovat sellaisia, että ainakin joskus on käyttöä. 
- 10 osan keittokirjasarjan, jota ei ole koskaan käytetty, ja jonka reseptit ovat enimmäkseen aika erikoisia.
- Osan noista keittokirjoista, koska niitä ei ihan oikeasti meillä käytetä. Tai ainakaan ole tähän mennessä käytetty.
- Leivontakirjat pitäisi käydä läpi, tai siis ne leivontakirjat, joista en heti suorilta tiedä, että käytän. Varmasti pari voisi pistää kiertoon.
- Muut ruokakirjat samoin voisi käydä läpi. Osa niistä on lahjaksi saatu ja voisi laittaa pois.

Leivontakirjoille saan tehdä mitä lystää. Muiden osalta neuvottelut ovat kesken.

Anekdoottina kerrottakoon keskustelunpätkä:
Minä: "Mä mietin, että tuolta kirjahyllystä voisi kyllä poistaa jotain noita keittokirjoja, mistä ei ole edes koskaan tehty mitään..."
Mies: "Mut osa niistä on matkamuistoja!"
Minä: "Ööö, mikä?"
Mies: "No ainakin se Italia-keittokirja, eikö se ole Roomasta tuotu..."
Minä: "Ei. Se on ostettu Prisman tai Sittarin alennusmyynnistä. Se on suomeksi."

Italia-keittokirja jää. Tällä hetkellä mun tähtäimessä on eniten tuo kymmenosainen sarja, jota rehellisesti sanottuna inhoan.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vinkki siivousmotivaation lisäämiseen.

Eilen kävi seuraavaa: Lapset leikkivät piilosta. Isosisko oli kodinhoitohuoneessa rakennellut piilon avaamalla siivouskomeron oven ja menemällä sen taakse. Yhtäkkiä alkoi kuulua kamalaa kolinaa.

Lapsi oli ottanut siivouskaapin ylähyllystä kiinni ja koko hylly tuli rytinällä alas. Se on tietysti se hylly, missä meillä säilytetään kaikki mahdolliset aineet pieniltä lapsilta suojassa. Meidän siivouskaappi on tosi huono, tai siis hyllyt pysyy tosi huonosti paikallaan, että uskon kyllä, kun Isosisko sanoi, ettei se ollut roikkunut hyllyssä vaan ihan vaan ottanut hyllyn reunasta kiinni.

Samalla vaivalla siivosin sitten koko siivouskomeron. Onneksi mikään puteli ei ollut mennyt rikki, vaan ihan riitti pyyhkiä hylly ja nostella aineet paikalleen. Muukin komero tuli tosiaan siinä siivottua. Helppo nakki oli, siivouskomero pysyy meillä tosi hyvin järjestyksessä. Se on yksi niitä komeroita, jotka olen saanut tosi hyvin järjestykseen (riittävä määrä tilaa tavaramäärään nähden) ja jota kukaan muu kuin minä ei juurikaan käytä (eli sotke).

Yllätyksenä löysin pussin sitruunahappoa. Olin juuri ajatellut, että sitä pitäisi ostaa. Saman tien hoitui sitten pesukoneenkin putsaus. 

Että vinkkinä muillekin: jos pitää saada kaappi siivottua, kannattaa antaa jonkun tyhjentää se ensin. Jos kaapissa on särkyvää tavaraa (esim. isoäidin perintöposliinit), niin joku hellävaraisempi tyhjennysmetodi toiminee paremmin. :D

perjantai 17. helmikuuta 2017

Luettu: Loistava järjestys

Alkuviikosta kirjastosta tarttui mukaan Mira Ahjoniemen Loistava järjestys. En sitä mitenkään etsinyt, mutta tietysti otin matkaani, kun osui eteen. Lukaisin kirjan samana iltana (siinä meni reilu tunti, ei siis kovin paksu tai vaikeatajuinen opus).

Mitä pidin? Pidin ja en pitänyt. Kirja oli ihan leppoisa luettava ja oli siinä asiaakin. Tykkäsin tosi paljon sisällyksen jaottelusta (omat tavarat, muiden tavarat, yhteiset tavarat ja sitten vähän yleisiä osuuksia). Kirjan alussa ja lopussa olleista yleisemmistä osioista pidin eniten, niissä oli mun mielestä ihan fiksua asiaa helposti esiin tuotuna. Tosin en mä edelleenkään (niin kuin en KonMarin jälkeenkään) ihan allekirjoittaisi sitä, että tavaran vähentäminen ja järjestäminen välttämättä tuo onnea ja autuutta (tai jos tätä kirjaa on uskominen: aikaa, rahaa, lepoa, ystäviä, elämäniloa ja energiaa), mutta kyllähän se elämää helpottaa, kun koti ei ole kaaoksessa. 

Mutta sitten ne tavara-osiot. Ne ei kyllä osuneet muhun juurikaan. Mä ylipäätään ärsyynnyn tosi helposti siitä, jos esitetään "oikeana" tapana jotain, mikä nyt jollain varmaan toimii, mutta toisilla ei. Niinpä luin näitäkin aika kiukustuneena. Että pitäisi puolisoilla olla omat vaatekaapit -ai miksi? Kyllä meillä toimii ihan hyvin se, että jaetaan keskenämme yksi hylly- ja yksi vaatekaappi. Ei ole ongelma. Ai että pitäisi VAATEKAAPISSA olla paikka meikeille ja kosmetiikalle. MITÄ??? Miksi ihmeessä mä jemmaisin meikkejä vaatekaapin puolikkaassani, kun mä meikkaan aina, siis AINA, vessassa, toisessa päässä taloa?? "Tyhjät pakasterasiat voi säilyttää pakastimessa" No ei muuten voi! Kyllä meillä on pakastin täynnä ruokaa! Ja niin edelleen ja niin edelleen...

No oli sielläkin hyviä oivalluksia välissä. Ihan tosi paljonkin. Että parisuhteessa pitää sen siistimmänkin opetella vähän joustamaan ja että ihmisellä pitäisi olla vaan sen verran tavaraa, mistä jaksaa pitää huolta. Teini-ikäisen huone saakin näyttää teini-ikäisen huoneelta. Ja ei mua noi karsimis- ja säilytysvinkitkään sinällään ärsyttäneet, varmasti joku saa niistä ideoita ja kirjailijalla itsellään ne varmaan toimivat. Mutta ärsytti se tapa ilmaista, ihan kuin tässä nyt kerrottaisi jotain totuuksia. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

No suosittelisinko lukemaan? Kyllä. Suosittelisin tätä kirjaa etenkin niille, jotka ovat ihan pulassa tavaroidensa kanssa, eivätkä ole erityisemmin karsimista/järjestelemistä harrastaneet. Tämä voisi olla hyvä lahjaidea vaikka omilleen muuttavalle nuorelle. Tai jollekin uusavuttomalle. Tai vaikka mun miehelle (paitsi oli vähän liian naisellinen kyllä ulkoasultaan ja kuvitukseltaan), ylipäätään sellaiselle ihmiselle, jonka mielestä kaikki karsimispuuha on kauhean vaivalloista/turhaa/hankalaa.

Itselleni tämä oli kiva välipala ja mukavasti inspiroiva hetki, vaikka en koe, että olisin varsinaisesti mitään uutta tästä oppinut.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun vaateraportti

Kas niin hujahti ohi tammikuu ja mitä tapahtui vaaterintamalla?

Ostin untuvatakin ja puseron. Takki olikin puutelistalla. Tilasin itse asiassa netistä (alennuksen alennuksesta) kaksi takkia siinä toivossa, että jompi kumpi olisi sopiva. Toinen oli livenä ruma, vaikka se olisi kyllä ollut taatusti lämmin ja myös sopivan kokoinen. Palautukseen. Toinen oli sellainen, kuin toivoinkin. 

Sovitin takkia useamman kerran, hypin ja pompin se päällä (tuli kuuma), venyttelin käsiäni ja vaikka mitä. Hyvältä tuntui. Vähän mietin, kun takki tuntui aika ohkaiselta, mutta toisaalta untuvatakit usein on ohuita ja silti lämpimiä, ja tuotteen kuvauksessa kyllä mainostettiin sitä superlämpimäksi. Olin tyytyväinen, kun löysin aivan loistavalta vaikuttavan takin ja tosi edullisesti (48€ alennusten jälkeen, lähtöhinta oli 100€). 

Toisella käyttökerralla totesin, että hihat on liian lyhyet. En tajua. Mä ihan todella takkia sovittaessa nostelin käsiäni ja ihan hyvältä ne hihat tuntui. Mutta olin niin hölmö, että en kokeillut takkia päälle lapaset kädessä. Takin hihansuissa on ohuet kuminauhat, ja kun on lapaset kädessä, niin jotenkin ne kuminauhat hilautuu ylöspäin, jos kädet ojentaa eteenpäin. Ei paljon, mutta just sen kriittisen pari senttiä. Eikä takki ollut myöskään niin lämmin kuin kuvittelin ja olisin halunnut, mutta toisaalta, enemmän varmaan nykyään Etelä-Suomen talvessa on tarvetta ohkaiselle talvitakille kuin superpaksulle.

Että täydellinen takki ei sitten ollutkaan ihan täydellinen. Mutta kyllä se ihan kelpo on, ja joka tapauksessa tuhannesti parempi kuin edellinen 8 vuotta sitten ostettu ja puhki kulutettu. Varmasti tulee käytettyä, ainakin siihen asti, kunnes täydellinen takki tulee eteen (ehkä seuraavan 8 vuoden päästä? Jos tulee aiemmin, ja jos on ihan varmasti täydellinen, niin ostan kyllä. Vaikka tulisi ensi viikolla. Että mä inhoan ulkovaatteiden ja kenkien ostamista!)

Entä se pusero sitten? Mulla on jatkuva lupa ostaa työvaatetta. Inhoan sitä, kun pitäisi pakon edessä ostaa joku vaate, joten mieluummin ennakoin. Tää pusero nyt oli sellainen, että jos olisin ostolakossa, niin olisin voinut jättää ostamatta (ts. ei ollut pakko hankkia uutta puseroa), mutta onneksi en ole :D 

Pusero tuli tilattua siinä takin ohella, alennuksen alennuksesta, ja hintaa jäi muistaakseni 27€ (tarkka luku on tiedostossa, joka on läppärillä, joka on Miehen mukana työreissussa). Alkuperäinen hinta taisi olla 50€ tienoilla. Pusero on ihana, sopiva ja kaikin puolin kelpo. Ainoastaan harmittaa se, että menin vahingossa ohuen puseron jo rikkomaan. Se jäi kiinni yhden korin reunaan, ja kiskaisin ajattelematta sen vaan irti sen sijaan, että olisin varovasti irrottanut. No parsimaanhan sen sitten joutui, mutta onneksi haitta ei ollut kovin iso. Tämän tulen varmasti käyttämään ihan loppuun asti. 

En ole vaatekaappia sen kummemmin vielä tänä vuonna käynyt läpi, joten poisto-osastolla on vaan 5 alushousut. Kolmet niistä oli niin hirveän huonot päällä, että poistin ihan siitä syystä. Kyllä ei ole mitään järkeä käyttää alushousuja, jotka tuntuu pahalta koko ajan. Kahdet hajosivat käsiin. Ennustan, että tänä vuonna pitää hankkia muutamat alushousut lisää.

Että näin tammikuussa. Mitähän helmikuu tuo tullessaan?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vähän suunnitelmia tälle vuodelle.

Viime vuonna pidin kirjaa talouteen tulevista ja menevistä tavaroista. Harmillisesti kirjanpito lopahti elokuussa. Harmillisesti siksi, että siihen mennessä tavaraa oli tullut enemmän kuin oli lähtenyt. Loppuvuodesta lähti kuitenkin enemmän kuin tuli (vaikka loppuvuoteen osuu Pipanaisen synttärit ja joulu), mutta kun en jaksanut niistä pitää kirjaa, niin en tiedä, kuinka paljon enemmän. Joka tapauksessa veikkaan, että koko vuoden lopputulos ei ollut merkittävästi sen enempää plussalla kuin miinuksellakaan. 

Tänä vuonna en jaksa edes yrittää vahtia tavaroiden liikettä. Pidän joka tapauksessa kirjaa langankulutuksesta ja käsityömenoista (koska ne on niitä mun heikkoja kohtia, missä tarvin itseni vahtimaan itseäni) ja nyt sitten vielä vaatteistakin. Rajansa silläkin, kuinka paljon ihminen jaksaa asioista pitää kirjaa :)

Tavaramäärän suhteen tavoitteena tälle vuodelle olisi ihan vaan ehtiä käydä kaikki kaapit ajatuksella läpi. Yleensä olen käynyt kaapit läpi kerran vuodessa, mutta viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet monestakin syystä aika hektisiä ja/tai (ajankohdasta riippuen) väsyttäviä ja raskaita. Eli kaappiasioissa on kyllä lipsuttu, kun on ollut riittävästi haastetta itselle saada imuroitua ja vessat pestyä. Mutta nyt on uusi vuosi ja saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä (ja sekaisista kaapeista). 

Liinavaatekomeron ehdin jo siivoamaan. Siellä nyt ei ollut erityisesti poistettavaa, muutama turha verho lähti kokonaan pois, vähän kamaa ihan suoraan roskiin ja vähän parempaan säilöön (vanhoja verhoja, joista oon tehnyt lapsille kesämajoja, vein ulkovarastoon. Turhaan ne liinavaatekomerossa pyörii). Tuo liinavaatekomero kulkee talon piirustuksissa nimellä "vaatehuone", mutta ei se mikään huone ole. Liinavaatekomeron siivouksesta olen avautunut aiemminkin. Koska kyseisessä tilassa säilytetään myös meidän varapatjoja (4 tavallista, yksi taittopatja ja yksi lastensängyn patja. Kyllä, niitä on monta, koska täytyy pystyä majoittamaan kuusihenkinen perhe. Kyllä, meillä majoittuu ajoittain myös sellainen), voinette arvata, ettei komero ole varsinaisesti mikään käytännöllisyyden perikuva (koska osa niistä patjoista pitää aina siirtää pois, kun komerossa asioi lakanoita, pyyhkeitä, tyynyjä, peittoja ym. viemässä tai tuomassa). Eli melko sekaiseksi oli päässyt, vaikka ei ollutkaan likainen tai turhia tavaroita ihmeemmin.

Mutta onpahan se nyt sitten tehty. 

Vaatekirjanpidon suhteen olen miettinyt, miten mä kirjaan, jos ostan vaikka kangasta/lankoja ja teen niistä itselleni vaatteita. Olen päätynyt seuraavaan: jos ostan kankaan tai lankaa, joista aion tehdä itselleni vaatteen, kirjaan se vaatemenoihin ja käsityökuluihin molempiin. Jos ostan kangasta tai lankaa muuten vaan, ei siis ole välttämättä aikeena itselle siitä tehdä, se menee tietysti käsityömenojen puolelle. Jos taas teen itselleni vaatteen jemmasta löytyvistä kankaista/langoista, en laske sille hintaa vaatemenojen puolelle, koska joka tapauksessa en ole siitä tänä vuonna maksanut ja toisekseen tuskin hintaa edes muistan/jaksan mistään kaivella. Pääasia kai on, että itsekin ymmärrän, etteivät itse tehdyt vaatteet ole ilmaisia.

Tosin, usein itse tehdyissä vaatteissa ei ole taustalla suinkaan välttämättä sen enempää halu kuin tarve saada nimenomaan uutta vaatetta, vaan halu tehdä itse jotain kaunista. Välillä sitä tekee itselle, välillä muille. Eli tavallaan siinä se tausta-ajatus ja motivaatio on vähän eri kuin kaupasta vaatetta ostaessa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vaateseuranta suunnitteilla.

Arkijärki-blogissa pidettiin viime vuosi vaatekirjanpitoa ja tänä vuonna aiotaan ostolakkoilla. Mä en suunnittele vaatteidenostolakkoa, koska mulla on vaatepuutelistalla monta sellaista asiaa, jotka on pitänyt ostaa jo useamman vuoden ajan. Mutta ajattelin, että yrittäisin jaksaa ja muistaa tämän vuoden ajan kirjata muistiin tulevat ja lähtevät vaatteet, tulevat tietysti hintoineen. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, paljonko mulla vuodessa menee rahaa vaatteisiin. 

Mulla on nimittäin sellainen (harha?)kuvitelma, että en käytä kovin paljon rahaa vaatteisiin, ja etten ylipäätään osta kovin paljon vaatteita. No, en usko, että oikeasti käytän vaatteisiin niin paljon rahaa kuin keskivertosuomalainen (1600€! Aivan järjettömästi!), mutta todennäköisesti käytän kuitenkin enemmän kuin kuvittelen käyttäväni...

Tältä vaatepuutelista näyttää nyt:
  • Syyslenkkarit. Mulla on erikseen syys- ja kesälenkkarit, koska keväisin/syksyisin haluan, että kenkiin mahtuu villasukka. Nykyisen lenkkarit on ostettu joskus ennen nuorimman lapsen syntymää (eli ennen vuotta 2013) ja ne on olleet jo aika pitkään aika rähjäiset. Nyt levisivät kantapäästä. Eli pakko olisi löytää uudet...
  • Punainen pitkähihainen tai puolihihainen perustrikoopusero. Mulla on yksi, jota olen käyttänyt (viimeiset kymmenen vuotta) ihan hirveästi, ja haluaisin löytää sen tilalle uuden. Just sopivaa punaisen sävyä, kiitos :)
  • Lyhythelmainen talvineuletakki. Mulla on pari pitkää paksua neuletakkia, mutta haluaisin myös yhden lyhythelmaisen. Neuletakki on kivempi ja kätevämpi töissä ja mekkojen kanssa, kuin neulepusero. Tämän voisin myös itse tehdä, jos vaan ehtisin...
  • Toppatakki. Mulla on talvella käytössä villakangastakki (lähinnä työkäytössä tai muuten siistimmissä asioissa) ja toppatakki (lasten kanssa pihalla puuhatessa). Nykyinen toppatakki on ostettu alennusmyynnistä kun esikoinen oli vauva (eli 8 vuotta sitten) ja se on ollut aika rähjä jo useamman vuoden. En vaan ole löytänyt mieleistäni.
  • Kaksi välikausitakkia. Näiden kanssa on sama juttu kuin talvitakkien kanssa, mulla on yksi siistimpi ja toinen, mikä saakin mennä kuraiseksi pihahommissa. Viime syksynä molemmat levisivät. Siistimmästä hajosi sivusauma, enkä saa sitä siististi korjattua, pihatakista levisi muistaakseni vetskari. Nääkin oli molemmat ostettu jo 5-6 vuotta sitten, eli ihan hyvin palvelleita olivat. Ärsyttää, kun on pakko ostaa uudet. Inhoan takkien ja kenkien ostamista (mikä selittää paljon sitä, että tällä puutelistalla takki- ja kenkäosastoa on niin paljon. Täällä ne on roikkunu jo monta vuotta)
  • Hameen kanssa sopivat talvikengät. Etsitty vuodesta 2013 lähtien, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia, joista tykkään, jotka sopii budjettiin ja jotka on tarpeeksi kapeat mun rimppakintuille.
  • Collegehousut tai muut vastaavat kotiolohousut. On alkanut kyllästyttää olla aina farkuissa.
  • Pari t-paitaa tai jotain siistiä lyhythihaista yläosaa töihin. Viime keväänä oli pulma, kun tuntui, että oli vaan toppeja, jotka ei ihan täyttäneet mun työvaate-vaatimuksia. (Lue: olivat joko kulahtaneita tai liian avokaulaisia. En halua, että oppilaat näkee mun kaula-aukosta sisään)
  • Keskikokoinen olkalaukku. Edellinen mokoma ei kestänyt kuin vuoden, kun vetoketju levisi ihan täysin. Tää olis kyllä pakko löytää. Mulla on 4 käsi-/olkalaukkua. Yksi työlaukku, missä työjutut saa olla aina. Vapaa-ajan käyttöön yksi iso (kun ollaan vaikka lasten kanssa jossain), yksi keskikokoinen (paitsi, että nyt ei ole) ja yksi pieni juhliin. Niin ja yksi miehen vanhasta villapuserosta ommeltu pienehkö kassi, mutta sitä ei saa mitenkään kiinni, eli voi käyttää aika rajallisesti.
Joo lista on pitkä. Ja jos yhtään tunnen itseäni, niin suurin osa noista ulkovaateasioista on listalla vielä vuoden vaihtuessa. Inhoan kenkien ja takkien ostamista, kun ne on niin kalliita ja sitten niitä pitäisi jaksaa käyttää iät ajat joka päivä. Eli niistä pitäisi todella tykätä. Ja oon nirso. 

Todennäköisesti tulen tänä(kin) vuonna ostamaan puseroita ja mekkoja. Ja kankaita, joista ompelen lisää puseroita ja mekkoja. :D