sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 vaateliikenne

Tammikuun alussa päätin seurata tämän vuoden ajan vaateliikennettä ja toki myös vaatteisiin kuluvaa rahaa. Tässä nyt sitten vuoden päätteeksi lopputulokset:

Kaappiin tuli 26 vaatetta, joista suurin osa sukkia ja alushousuja. 5 vaatetta tein itse (4 villasukat ja yksi imetysmekko). Rahaa kului yhteensä 336,6€, joskin noiden itse tehtyjen hinta on arvioitu lankojen/kankaan menekin mukaan (jos en ole käyttänyt sukkiin koko kerää ym). Isoin kuluerä taisi olla useampi pari imetysliivejä, joille tulee lähiaikoina käyttöä.

Kaapista lähti 29 vaatetta. Näistäkin suurin osa oli sukkia ja alushousuja, joitakin myös toki sellaisia, jotka eivät vaan enää miellyttäneet. En ole ihan varma, olenko aivan jokaisen poistetun vaatteen muistanut kirjata ylös, mutta tuskinpa kovin montaa on jäänyt listauksen ulkopuolelle.

Ostoslistalta en tainnut onnistua hankkimaan muuta kuin toppatakin, joka sekin on hihoista vähän liian lyhyt ja todennäköisesti päätyy uudelle omistajalle, jos onnistun löytämään paremman jossain vaiheessa. 

Vuosi ei ollut vaatekierron suhteen ihan "normaali", koska raskaus tietysti vaikuttaa aika paljon pukeutumiseen. Toisen puolikkaan vuodesta olen pukeutunut äitiysvaatteisiin. Siltä osastolta onneksi mulla oli aika paljon vaatetta jemmassa, enkä hankkinut muuta äitiysvaatetta kuin yhdet äitiysfarkut (päällä lähestulkoon joka päivä, eli todellakin olivat sen kolmenkympin arvoiset!) ja parit tukisukkahousut, jotka osoittautuivat huonoiksi. Tosiaan imetysliivejä piti ostaa useampi pari, niihin meni jonkin verran rahaa. Tänään ompelin itselleni imetysmekon. Mulla ei ole ollut aikaisempien lasten imetysaikoina (ja oon imettänyt yli vuoden ikäisiksi) ollenkaan ns. oikeita imetysvaatteita, mutta nyt on alkanut tuntua, että pari oikeaa imetysvaatetta olisi kiva olla niihin hetkiin, kun haluaa imettää mahdollisimman huomaamattomasti. Tykkään myös mekoista ja tunikoista, ja niitä ei ole juurikaan päässyt imetysaikoina käyttämään. Kaikkiaan, kun katson tulleiden vaatteiden listaa, niin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki on joko äitiys- ja imetysvaatteita, sukkia ja alushousuja tai itse tehtyjä villasukkia.

Tämän vuoden suhteen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Ainut "turha" ostos oli ihana (ja mun mittapuulla kallis, 17€) pipo, jota en olisi tarvinnut. Sitäkin kuitenkin mietin kauan ja hartaasti ja tulin tosi iloiseksi, kun sen raskin hankkia. Että ei kaduta. Tietysti nuo itselle neulotut villasukatkaan eivät olisi olleet ehdottoman tarpeellisia, mutta niissä nyt on isolta osin kyse siitä neulomisen ilosta, eikä uuden vaatteen himosta. 

Entäpä jatko?

Aion jatkaa vaatekierron tilastointia myös ensi vuonna. Vuonna 2018 todennäköisesti aika paljon vaatetta lähtee kiertoon (äitiysvaatteet) ja jotain uuttakin varmasti hankin tai teen (imetysvaatteita). Lisäksi ostoslistalla on samat, jo vuosia siellä roikkuneet asiat:

  • syyslenkkarit
  • lyhythelmainen talvineuletakki (joko itse tehden tai hankittuna)
  • lämmin ulkoiluun sopia välikausitakki
  • hameen kanssa sopivat talvikengät
  • collegehousut tai muut kotihengailuun sopivat housut (edelleen mulla on vaan farkkuja)
  • toppatakki tai muu pihaulkoiluun sopiva talvitakki
  • keskikokoinen olkalaukku
Noille perusteluita löytyy jo tuolta viime vuoden postauksesta, koska kaikki taisivat olla jo vuosi sitten hankintalistalla. Ai miten niin olen sekä nirso että hankalan kokoinen? 

Toisaalta listalla olleet työvaatteet voi toistaiseksi tiputtaa pois, ellen sitten mene jo syksyllä takaisin töihin. Sitten, kun töihin paluu koittaa, tulee taas ajankohtaiseksi tutkia se osasto vaatekaapista. Aika pitkään kuitenkin pukeutumista määrittää imetettävyys. 

Sellainen vaatevuosi takana. Mites muilla?

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kirppistelykokemus

Lupasin kertoa, miten kirppispöydän kanssa käy. 

Ihan hyvin kävi. Pöytä itsessään maksoi 31€ ja lopulta pöytävuokran jälkeen mulle jäi käteen aika tarkalleen 60€ (tai no, kympin verran siitä oli Isosiskon rahaa). Ei nyt mikään suuri summa, mutta voittoa kuitenkin.

Mulla oli tosiaan myynnissä vähän ihan priimaa tavaraa, siis täysin käyttämätöntä ja pakkauksissaan, ja sitten aika paljon kaikkea ihme sälää ja rompetta. Kaiken olin pyrkinyt hinnoittelemaan niin, että joku sen haluaisi ostaa. Esim. ne käyttämättömät jouluverhot (2kpl/pkt) myin vitosella per paketti. Kirjoista pyysin pääsääntöisesti 50snt/kpl, joistain euron. Vaatetta ei juurikaan ollut, mutta ne mitä oli, oli myös kaupan ihan eurolla tai kahdella. Käsityötarvikkeita ja -kirjoja oli jonkin verran, samoin ihan pilkkahinnalla. Sitten oli monta pussillista "pikkutavaraa" -siis ihan kaikkea mahdollista tilpehööriä ponnareista (käyttämättömiä tietysti) alkaen. Isosisko poisti jonkin verran omia lelujaan, ja sai tietysti niistä kerääntyneet rahat sitten itselleen.

Arvelin, että ihan tuossa joulun alla ei ollut ehkä kaikkein paras aika pitää kirppispöytää, koska ihmiset ehkä pikemminkin siivoaa kaappejaan kuin hamstraa sinne lisää, ja toisaalta joulun alla ostetaan paljon uutta tavaraa lahjaksi. Eli luulen, että paremmin olisi mennyt tavaraa kaupaksi johonkin muuhun aikaan vuodesta.

Tässä nyt sitten havaintoja:
- kirjat ei käy kaupaksi. Ei, vaikka loppujen lopuksi laitoin kaikki puoleen hintaan ja ihan hyviä pokkareita olisi saanut jopa 25snt/kpl. Lopulta kotona pakkasin kaikki kirpparilta yli jääneet kirjat yhteen isoon kestokassiin ja annoin ilmaiseksi paikallisessa fb-ryhmässä. Sitä kautta löytyi ottaja.
- pikkutilpehöörit kumma kyllä kävivät kaupaksi. Toki olin nekin hinnoitellut tosi edulliseksi, mutta silti yllätyin.
- leluista yllättäen "huonot" (ja toki ne halvimmat sitten myös) menivät heti, esim. kylpyankat, jotka olivat todellakin jo parhaan päivänsä nähneet.
- käsityötarvikkeet (langat, kankaat, puikot jne) menivät kaupaksi saman tien.  
- vaikka kuvittelin, että mulla oli tosi paljon tavaraa, niin vielä enemmän olisi saanut olla.

Tuolla kirpparilla (varmaan nykyään useimmissa paikoissa?) pystyi tekemään niin, että laittoi pariksi viimeiseksi päiväksi kaiken puoleen hintaan. Se olikin tosi hyvä juttu! Ihmiset tuntuvat ostavan mitä vaan, kun sen saa puoleen hintaan. Mulla oli siinä vaiheessa pari tosi hyvää tavaraa vielä myymättä, ja ajattelin, etten niitä halua myydä puolella jo valmiiksi halvasta hinnasta. Joten siinä vaiheessa kävin vaihtamassa niihin kalliimmat hintalaput. Yllättäen tavara, joka ei ollut vitosella käynyt kaupaksi, kävikin kaupaksi heti, kun hinta oli kympin -50% . :D :D

Yllätyin myös siitä, miten siistinä kirppispöytä lopulta pysyi. En käynyt edes ihan joka päivä siistimässä, ja ei se kovin sotkuiseksi missään vaiheessa mennyt. Olin lajitellut tavaroita tosi paljon laatikoihin, esim. kirjat oli yhdessä laatikossa, käsityöjuttuja toisessa laatikossa jne. Laatikoiden reunaan olin laittanut laput, joissa luki, mitä laatikossa on. "kirjoja 50snt/kpl" ja niin edelleen. Uskon, että se sekä edesauttoi siisteyttä, että myös ostamista. On kivempi penkoa laatikkoa, jonka tietää sisältävän edullisia kirjoja, kuin sekalaista pöytää. Tai näin mä ainakin itse koen.

Loppujen lopuksi aion kyllä keväällä (jos vaan vauvaelämän keskellä jaksan) pitää toisen jakson kirppistä. Nyt yli jääneistä tavaroista suurimman osan lahjoitin paikallisessa fb-ryhmässä pois ilmaiseksi. Joitan laitoin sinne myyntiin ja joitain (jotka ehkä on enemmän kesäsesonkia) autotalliin laatikkoon, jossa lukee KEVÄÄLLÄ KIRPPARILLE. Nyt tässä kuitenkin lähiaikoina käy äitiysvaatteet tarpeettomiksi, ja ne voin myydä kaikki pois. Myöskään pienille vauvanvaatteille ei ole tiedossa lähipiirissä tarvitsijaa, joten niitäkin voisi sitten myydä. Ja ehkä uusi kirppisjakso inspiroisi taas tyhjentämään kaappeja... Huomasin muuten, että meillä myös Mies alkoi pikkuisen innostua tavaran poistamisesta kirppisprojektin myötä, ja se on hieno juttu se!

Vaikka rahaa ei tullut määrällisesti paljon, niin meidän tämän hetkisessä tilanteessa tuo kuusikymppiäkin tekee iloiseksi, ja mä koen ehkä kuitenkin tällaisen viikkokirppiksen helpommaksi tavaksi myydä kuin se, että ottaisi jokaisesta tavarasta kuvan ja laittaisi erikseen johonkin fb-ryhmään, sopisi hakuja jne. Että ihan positiivinen kokemus oli :)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kirppistelyä

Mä tein muutama viikko sitten jotain, mitä en ole tehnyt kymmeneen vuoteen: varasin kirppispöydän!

Mä olen mielellään aina antanut poistetut tavarat vaan pois, koska en ole jaksanut ajatella sitä työmäärää, mitä niiden kirpparilla myyminen teettää. Että pitää ne laputtaa ja sitten siellä kirpparilla lähikaupungissa rampata päivittäin siivoamassa pöytää, ja vaivan palkaksi saat muutaman kympin ja kuitenkin suurin osa tavaroista jää myymättä.

Mutta nyt tuli sellainen olo, että jospa äitiysloman alkajaisiksi kokeilisinkin vaihteeksi kirpparimyymistä. Mulla on kuitenkin ollut poistettavien asioiden kasassa ihan hyvää tavaraa, esim. jouluverhot, jotka on vielä pakkauksessaan. Äitiyslomalla (siis nyt ennen vauvan syntymää) ehdin myös ihan hyvin ajella joka päivä lähikaupunkiin pöytää setvimään. 

Rahallisia tavoitteita ei ole, vaikka tietysti nyt sen verran toivon, etten miinukselle jää. Olen kyllä hinnoitellut tavarat niin, että hinnan ei pitäisi ihan heti muodostua ostamisen esteeksi. Tavoite on siis lähinnä päästä itselle turhasta tavarasta eroon.

Vaikka kirpparimyynti alkaa vasta viikon päästä, niin olen jo nyt sitä mieltä, että tämä oli hyvä juttu. Nimittäin kun olin pöytävarauksen tehnyt, niin aloin miettiä, että riittääkö mulla myytävää tarpeeksi (en ole mitenkään karsimalla karsinut, mutta kaappeja siivotessa oli tavaraa pari isoa kestokassillista kertynyt). Huomasin, että aloin katsella kaappeja sillä silmällä, että mitä kaikkea täältä voisin myydä. Ja nyt sitä tavaraa on kertynyt niin paljon, että en varmaan saa kaikkea kerralla mahtumaankaan. Tosi paljon on tullut poistettua sellaista (hyvää) tavaraa, mikä olisi varmasti saanut muuten muhia kaapeissa "koska tätä saattaa tulla vielä käytettyä", mutta nyt kun siitä saattaa tienata euron tai kaksi, niin on tullut motivaatio poistaa se. Ihmeellinen on ihmisen mieli. 

En olisi ikinä uskonut, että kirpparipöydän varaaminen on se konsti, mikä innostaa mua tyhjentämään kaappeja, koska en tosiaan ole kymmeneen vuoteen viitsinyt edes ajatella, että näkisin sen kirpparilla myymisen vaivan (ja koska edelleen eniten meiltä poistuu lastenvaatteita, jotka lahjoitan lasten serkuille). Mutta ainakin nyt näyttää toimivan, ja hyvä niin. Palaan sitten kertomaan, miten homma onnistui.