Siivousvinkki: kymppikasat

Meidän Pipanaisen (7 vuotta) koulupöytä oli päässyt kasautumaan aivan järkyttäväksi rojuläjäksi. Ei mennä niihin syihin sen tarkemmin, eikä siihenkään, miksi päästiin sitä siivoamaan vasta nyt. Nyt tällä viikolla kuitenkin päätin, että otetaan se työn alle. Aloitettiin pöytään kuuluvasta pikkuruisesta kaapista ja laatikoista. Ihan perinteisellä metodilla: hylly/laatikko tyhjäksi, pyyhitään puhtaaksi, roskat roskiin, karsitaan jos pystytään, tavarat paikalleen. Pipanainen tosi reippaasti teki hyllyn tai pari päivässä ihan itse, ja sai onneksi tosi paljon myös heitettyä roskia pois. Pipanainen on ihan mahdoton roskan jemmaaja, joten olin tosi iloinen ja yllättynyt, että oikeasti saatiin roskiin menemään ihan pari kassillista roskaa. Laatikoihin tuli kivasti tilaa tavaralle (ja sitä tarvittiin!)

Sitten oli se pöytä. Pöydällä oli sellainen vuori tavaraa, että munkin teki mieli vaan luovuttaa. Mätettiin yhdessä kaikki tavarat siitä pöydältä pois, ja tiedättekö, sitä rojua oli IKEA-KASSILLINEN!!!! (Siis ei se kaikkein isoin ikea-kassillinen, vaan se pienempi, mikä on vähän isompi kuin nuo ruokakauppojen isot kestokassit) 

Päättelin, että lamauttavan iso urakka on nyt kyllä pakko pilkkoa jotenkin pienemmäksi. Sovittiin Pipanaisen kanssa, että lasketaan aina kymmenen tavaraa kerrallaan. Kun Pipanainen on laittanut kymmenen tavaraa paikalleen, hän tekee merkin paperiin, ja kun paperissa on kymmenen merkkiä (eli 100 tavaraa laitettu paikalleen/roskiin), on yhden päivän urakka tehty. Tavarat oli ihan mitä tahansa koosta ja muusta riippumatta, ihan pöydältä löytyneistä vaatteista klemmareihin ja paperisilppuun asti. Ja toki enemmänkin kuin 100 asiaa sai päivässä hoitaa, mutta sata sovittiin minimiksi, jonka jälkeen saa tehdä tai olla tekemättä ihan hyvällä omatunnolla.

Vähän siinä sitten jalostettiin vielä hommaa niin, että mä mätin selvää roskaa roskiin ja tein Pipanaiselle valmiita "kymppikasoja" eli kymmenen tavaran kasoja. Pipanainen sitten niitä kasa kerrallaan setvi. Ja tiedättekö, homma toimi ihan älyttömän hyvin! Sata tavaraa saatiin reippaasti paikalleen. 

Lisäkannustimeksi sovittiin vielä, että kun koko homma on valmis, niin Pipanainen saa käydä ostamassa lelukoiran omilla rahoillaan. Kyseessä oli siis sellainen koira, josta oli jo aiemmin sovittu, että Pipanainen saa sen ostaa, nyt vaan sovittiin, ettei osteta sitä ennen, kuin tämä projekti on valmis, koska toki koiran on kivempi tulla siistiin kotiin :) Tämä kannustin sai tytön huhkimaan niin reippaasti, että valmista tuli kahdessa päivässä. Ja tavaroita/roskia oli satoja!

Lisäksi Pipanainen oli itse sitä mieltä, että kymppikasat oli kivoja siivota, eikä homma tuntunut yhtään isolta, kun sai tehdä vähän kerrallaan. Ja kuitenkin tuli nopeasti niitä merkkejä. Se aina kovalla innolla laski, montako palluraa on piirtänyt paperiin. Ja jos vielä yhden tekisin ja vielä yhden... 

Kymppikasat jää kyllä meillä vakkarikäyttöön. Varsinkin lasten siivouksen tukena ne on musta kiva keksintö: mä en ensinnäkään halua siivota lasten puolesta (mutta voin kyllä olla avuksi) ja toisekseen usein en edes pysty. Just joku tuollainen koulupöydällä oleva sekalainen sälä, en mä tiedä, mitä säästetään ja mitä ei ja mihin ne kuuluu. Mutta mä voin olla kaverina ja auttaa laittelemalla tavaroita kymppikasoihin (ja lajittelemalla välistä roskat pois). Kymppikasoista näkee myös kivasti homman edistymisen, kun aina yhden kasan setvimisen jälkeen saa paperiin merkin. Nopeasti niitä merkkejä kertyy ja voi huomata, että 50 tai 100 tai mikä onkaan oma tavoite, tulikin valmiiksi.

Aikuisellekin näistä voisi olla apua. Usein puhutaan urakan pilkkomisesta, minkä olen itsekin huomannut järkeväksi ja tarpeelliseksi. Jos urakan pilkkominen ajallisiin tavoitteisiin on hankalaa jostain syystä, niin urakan pilkkominen määrällisiin tavoitteisiin voi toimia.  Esim. vauvaperheessä et välttämättä pysty olemaan sitä 15 min kerrallaan hommissa, mutta saat ehkä hoidettua yhden kymppikasan silloin toisen tällöin, ja päivän aikana kertyy monta merkintää. Tai ehkä koko se siivousvartti menee siihen, että miettii, mistä aloittaa. Silloin voi olla helpompi poimia kasasta satunnaiset 10 tavaraa ja hoitaa ne (toki hommaa helpottaa, jos poimii 10 suunnilleen samaan suuntaan menossa olevaa tavaraa, mutta pääasia, että kuitenkin jotain).

Olen niin iloinen sekä tästä kymppikasa-keksinnöstä, että Pipanaisen oikeasti siististä koulupöydästä. Ja erityisen iloinen ja ylpeä Pipanaisesta, joka teki kovasti töitä ja sai parissa päivässä hoidettua urakan, joka tuntui alkuun aikuisestakin mahdottoman isolta. 

ps. Koira on ostettu ja on kuulemma ihana :)

Miten saada lapset siivoamaan?

Tuskaillaanko teilläkin tämän asian kanssa?

Tavaraa kyllä levitetään iloisesti pitkin poikin, mutta kun koittaa aika siivota sotkut, niin ei onnistu, ei sitten millään. Väsyttää, on muuta tekemistä, ei ehdi, ei jaksa, ei osaa...

Hyvin usein kuultu (ja varmasti hirveän hyvä ja pätevä) neuvo on: opeta lapsi siivoamaan omat tavaransa pienestä pitäen. Niin siitä tulee tapa, ja isompana ei tarvitse taistella asian kanssa.

Juu juu, mutta mitäs jos ei silti onnistu? Tai jos lapset ei ole enää ihan pieniä?

Mä en ole missään nimessä mikään guru tässä asiassa, meillä taistellaan siivouksen kanssa harva se päivä. Mutta ajattelin nyt kuitenkin jakaa pari vinkkiä, mitkä meillä toimii ainakin kohtalaisen hyvin aika usein. 

Kiva keino on kytkeä siivous osaksi jotain leikkiä tai kilpailua. Meillä on kokeiltu mm. seuraavia:

- Leikitään Tuhkimoa. Mä olen ilkeä äitipuoli, joka käskee Tuhkimon/Tuhkimoiden siivota. Leikki toimii harvakseltaan ja silloin, jos sotkua ei ole ihan kamalan paljon. 

- Taskulampun kanssa siivoaminen. Tää kuulostaa vähän ehkä hassulta (ja onkin sitä, leikki sai alkunsa ihan vahingossa), mutta kumma kyllä meidän lapset innostuu tästä. Laitetaan valot pois, niin, että tulee hämärää, muttei pimeää. Mä sitten osoittelen taskulampulla, missä lojuu tavaroita ja lapset käy siivoamassa ne pois. Valmista on, kun ei enää taskulamppu löydä yhtään tavaraa

- Siivouskisa. Tää toimii vähän isompien kanssa (meidän 8v ja 6v on nykyään tästä ihan tosi innoissaan). Idea on seuraava: siivotaan huone kerrallaan. Mä annan huoneelle ajan (esim. lastenhuone 10 min) ja jos lapset saa sen siivottua mun antamaa aikaa lyhyemmässä ajassa, saavat pisteen. Jos menee pidempään, mä saan pisteen. Kun kaikki huoneet on käyty läpi, lasketaan, voittiko äiti vai lapset. Tässä on se hyvä puoli, että lapset siivoaa aika itsenäisesti ja itse saan samalla tehtyä kotitöitä. Riittää vähän vahtia kelloa. Toisinaan meillä voittaja (eli lapset) saa jonkun palkinnon, yleensä pari piparia iltapalalla tms. Mutta oikeastaan sitä palkintoa ei edes tarvita, lapset on niin innoissaan jo pelkästä äidin voittamisesta. (Eikä ne ole vielä hoksanneet, että äiti voi palkita itsensä suklaalla joka tapauksessa)

Aina ei jaksa keksiä mitään kivaa motivointikeinoa. Sitä varten on tylsä keino. Meillä se on jäähylaatikko. Jos siivous ei suju niin kuin pitäisi ja siitä syntyy kauhea narina, niin me annetaan joku aikamäärä, jonka kuluessa pitää olla homma hoidettu (usein annetaan aikamäärä per huone, koska pieninä paloina homma onnistuu paremmin). Jos esim. lastenhuoneelle on annettu se 10 minuuttia, eikä sen jälkeen ole valmista, niin loput lattialla lojuvat tavarat äiti tai isä kasaa jäähylaatikkoon. Vastaavasti niinä päivinä, kun homma hoituu niin kuin pitääkin, jokainen lapsi saa valita jäähylaatikosta yhden lelun takaisin käyttöön. Tää on meillä toiminut isompien kanssa oikein hyvin. Pienimmäinen roudaa innoissaan kamojaan jäähylle, eli sen tapauksessa ei ihan olla vielä päästy tavoitteeseen. Jäähylaatikosta on myös se hyöty, että jos mä huomaan, että joku lelu on jatkuvasti jäähyllä (ts. ketään ei kiinnosta pelastaa sitä jäähylaatikosta), niin saatan jossain vaiheessa vaivihkaa napata sen jäähyltä poisheitettävien laatikkoon...

Näin meillä. Toisinaan päivittäinen iltasiivous on silti melko hankalaa. Miten muilla? Kommenttiboksissa saa kertoa parhaat vinkkinsä lasten siivousmotivaation kasvattamiseen!