Mulla on monta kaveria, joiden perheen ruokailujen ydin on muutaman viikon ruokalista. Siis niin kuin kouluissa, vaikka 5 viikon ruokalista, joka pyörii aina alusta uudestaan. Ruokalistasysteemiä on moni mulle kehunut, helpottaa kuulemma ruokien suunnittelua ja kaupassa käymistä, eikä tule heräteostoksia.
Uskon, että monessa perheessä ruokalista toimii. Vaan ei toimi meillä. Mä en mitenkään voi tietää useampaa viikkoa etukäteen, mikä on kaupassa alennuksessa, millainen ruokahalu lapsilla on tai minkä verran mulla on ruoanlaittoon aikaa minäkin päivänä. Kaikki nämä seikat vaikuttaa siihen, mitä meillä syödään, ja meidän systeemi on hioutunut meidän perheelle sopivaksi niin, että ruokaa ei juurikaan heitetä roskiin (paitsi lasten lautasilta, kun ne eivät syökään) ja yritetään selvitä kohtalaisella rahasummalla ruokalaskusta.
Meidän ruokahuollon ydin on pakastin. Meillä on (yhdessä makuuhuoneessa, koska muualle ei mahdu) iso arkkupakastin ja lisäksi jääkaapin yhteydessä pieni kaappipakastin (jääkaappi onkin sitten vähän turhan pieni viidelle hengelle). Aiemmin, kun Mies vielä hoiti pääasiallisesti ruokakauppareissut, me suunniteltiin yleensä ruokalista viikoksi kerrallaan. Nykyään mä hoidan sekä ruokakaupassa käynnin että ruoanlaiton (paitsi viikonloppuisin Mies kokkaa), ja suunnitelma on vähän väljempi.
Homma toimii niin, että mennään ruokakauppaan. Mulla on lista, jota noudatan jokseenkin orjallisesti muiden, paitsi ruoka-ruokien suhteen. Ruokien kohdalla lukee yleensä listassa vaan ruokaa?? Liha-kala-kana -hyllyllä sitten tutkin ensin, onko jotain alennuksessa. Meidän kaupassa on usein edullisesti lohta, jauhelihaa ja erilaisia kanoja. Niitä sitten ostan jonkun verran, vähän riippuen pakastimen tilasta. Jotain normaalihintaistakin saatan ostaa, jos pään sisällä olevan ruokalistan mukaan sille olisi tarvetta (ts. jos vaikka lapset toivoo nakkikastiketta ja nakkeja ei satu olemaan pakastimessa).
Yleensä jostain ale-ruoasta teen heti samaksi päiväksi ruoan, lopuista joko teen valmiita ruokia jääkaappin/pakastimeen tai sitten pakastan sellaisenaan. Esimerkiksi lohta saatetaan ostaa parin kilon file, josta tehdään ensin yksi ruoka tuoreeltaan ja loput pakastetaan joko uunikala-palana tai keittoon/kiusaukseen sopivina kuutioina. Tarjousjauhelihan saatan paistaa ja pakastaa, jos en ehdi tehdä valmiiksi ruoaksi.
Viikon ruokalistan suunnittelen osin ruokakaupassa, osin kotona pakastinta tutkiessa. Tosin se myös elää aika tavalla, koska lasten ruokahalu on melko hankalasti meillä ennakoitavissa, ja joskus jotain ruokaa jääkin yllättävän paljon yli. Minä ja Poikanen (osin myös Pipanainen) syödään arkena lounaaksi yleensä edellispäivän jämät, mutta jos mä keitän ison kattilallisen vaikka keittoa, niin siitä kyllä syödään useampi kerta koko perhe.
Mutta tosiaan yleensä me syödään "jotain pakastimesta", mikä voi tarkoittaa joko jotain valmiiksi sinne pakastettua ruokaa tai sitä, että pakastimesta sulatetaan jotain, mikä laitetaan ruoaksi.
Paitsi kaupan alejuttujen säilömiseen, meillä pakastin on olennaisen tärkeä ruokahuollon suhteen muutenkin. Mä teen usein isoja määriä ruokaa pakastimeen, esim. mureketta/lindströminpihvejä/lihapullia harvoin teen alle kilosta jauhelihaa. Samoin kaalilaatikkoa, karjalanpaistia, porkkanaraastetta ainakin tulee tehtyä aina kerralla niin paljon, että pakastimeen menee ainakin kahden syöntikerran annos. Silloin harvoin kun pitsaa leivotaan, tehdään yleensä 4-5 pellillistä. Myös leivonnaisia meillä on aina pakastimessa, pullaa nyt vähintään, useimmiten myös karjalanpiirakoita, jotain piirakkaa tai kakkua yms.
Kesällä ja syksyllä pakastimeen laitetaan marjoja (mansikka, mustikka, puolukka, vattu), mehuja (pienen jääkaapin takia pakastan myös kaikki mehut ja hillot), omenaa sekä hillona että lohkoina, raparperia, sieniä (suolasieniä ja kantarelleja yms., suppikset ja mustatorvisienet kuivaan), hirvenlihaa, hilloja (mustikka, mansikka, raparperi, omena, viinimarja, karviainen), purjosipulia, punajuuria (lindströminpihvejä varten valmiiksi keitettynä ja raastettuna) ja muuta mitä nyt sadonkorjuuseen kuuluu. Syksyisin pakastimet on molemmat aina ääriään myöten täynnä, enkä voi pullaa leipoa normaalitahtiin, ja kaupan ale-antimiakaan ei voi sinne kauheasti jemmata.
Lisäksi tietysti pakastimesta löytyy aina hätävara esim. leipää ja useimmiten myös jotain valmisruokaa (lue: ranskanperunoita ja kalapuikkoja). Niin ja peruna-sipulisekoitusta, ja jotain pakastekasviksia (pikkuporkkanat, parsakaali). Myös torttutaikinaa mulla on aina pakastimessa, muuten en nykyään käytä valmistaikinoita enkä valmisleivonnaisiakaan (joskus kyllä paistan kaupan karjalanpiirakoita), omistakin tuppaa välillä olemaan ylitarjontaa.
Meillä on pakastimien täytössä systeemi, jotta tiedän melko tarkalleen, missä mitäkin tuotetta on. Siirrän isommasta pakastimesta pienempään kerralla aina niin paljon kuin pienempään mahtuu. Pikkupakastimessa ylin laatikko on sienille, marjoille, hilloille ja mehuille. Keskimmäinen laatikko on iso, siellä on ruokaa. Alimmassa laatikossa on leivonnaisia ja puolikkaita pusseja (jos esim. peruna-sipulisekoituksesta jää osa pussista käyttämättä).
Tosiaan iso pakastin on se, mihin varsinaisesti säilön isommat erät ja sieltä siirrän aina pienempään, jotta ei tarvi isoa pakastinta joka päivä aukoa. Isoon pakastimeen pakastan tietyt tavarat tiettyyn kohtaan pakastinta, joten vaikka se on iso ja syvä, löydän sieltä kohtalaisen helpolla etsimäni. Vaikka pakko on myöntää, että joskus pakastimen sulatuksen yhteydessä löytyy yllätyksiä, kuten vaikka pari purkillista edellisvuotista mansikkaa. Tosi harvoin on kuitenkaan mitään mennyt pakastimessa huonoksi, mieleen ei tule viime vuosilta kuin pari pakettia jäätelöä (ostettiin kerran vieraita varten, jäi syömättä. Me ei juurikaan syödä jäätelöä, hyvä jos pari pakettia vuodessa).
En tiedä, miten me selvittäis ilman pakastinta. Ruokahuollon suhteen toki selvittäis, olisi vaan kalliimpaa ja hankalampaa, mutta marjat, mehut, hillot ja hirvenliha on kyllä sellaisia, joita varten pakastin on ihan ehdoton. Aivan loistokeksintö siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa toki ajatuksesi!