Epäminimalisti

Unohduin pari iltaa sitten selailemaan minimalismia käsitteleviä blogeja. Ne on kiinnostavia, minimalismi elämäntapana on kiinnostava ja kiehtova, mutta vaikka mä puolittain leikittelen sillä ajatuksella, että omistaisin tosi tosi vähän tavaraa, niin kuitenkin musta on huojentavaa, että se voi olla vaan ajatusleikki. Mä en ole yhtään minimalisti.

Mä tykkään tavarasta. Tänään kotona-blogissa kommentoinkin vähän meidän astioista. Mulle on tärkeää kattaa pöytä niin, että ruoat ovat sopivan kokoisissa astioissa (ts. astia on jokseenkin täysi, mutta ei niin kukkuroillaan, että siitä on vaikea ottaa). Mä haluan voida leipoa ison, pienen tai keskikokoisen kakun, joten mulla on kolme kakkuvuokaa. Mä luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja vaikka olen kirjaston uskollinen vakioasiakas, niin mulle on tärkeää myös se, että suosikit löytyy omasta hyllystä. Itse asiassa aika moni kirja meillä on kirjaston poistomyynnistä hankittu (esim. mulla on monta Agatha Christien kirjaa, joita meidän kylän kirjastossa ei ole), joten mun mielestä on tietysti ihan puppua se, että kirjoja ei tarvitsisi omistaa, koska ne löytyy kirjastosta. Ei löydy kaikkia!

Mä koen arkeani helpottavaksi asiaksi sen, että mulla on erikseen työ- ja kotivaatteet. Kotivaatteilla voi painaa pihalla lasten kanssa, leikkiä lattialla, maalata vesiväreillä, ja ne kestää kurat, eritteet, tussit sun muut. Ja vaikka työvaatteet ei mulla mitään erityisen muodollisia ole, niin sentään siistejä, eikä pussita polvista :) Sama lastenvaatteissa, en halua, että joudutaan varjelemaan mitään vaatteita sen takia, että ne ei saisi kastua/likaantua tms, joten ulkovaatteitakin on kaikilla lähtökohtaisesti tuplat (paitsi kenkiä ei ole). Mä harrastan jos jonkinlaisia käsitöitä, joten käsityötarvikkeita on kertynyt. Musta tuntuisi hölmöltä heittää niitä pois, koska seuraavan inspiraation tullen joutuisin taas hankkimaan lisää. Jne jne.

Mutta tietysti rajansa kaikella. Mulle on tosi tärkeää myös se, että arki on helppoa ja toimivaa. Mä haluan, että meidän kaapit on järjestyksessä, väljästi ja toimivasti täytetty, ja että talouden jokaisella tavaralla on oma paikka (olkoonkin, että ne harvemmin on läheskään kaikki omalla paikallaan...). Mä en halua säilytellä turhaa tavaraa, ja siitä syntyy toisinaan Miehen kanssa keskusteluja, koska me ollaan usein eri mieltä siitä, mikä tavara on turha ja mikä ei. Aviollisen sovun nimissä meidän kaapeissa on myös jonkin verran tavaraa, jonka mä koen turhaksi (mutta ihan yhtä lailla ne on Miehenkin kaapit ja Miehen tavarat, ei mulla ole mitään yksinoikeutta keittiöön, kirjahyllyyn tms).

Mä en omalla kohdallani näe tavoitteena tai arvona tavaran määrän vähentämistä pelkän vähentämisen vuoksi, vaikka ymmärrän hyvin, että joku voi saada iloa ihan silkasta vähentämisestä. Tavaran määrää tärkeämpää mulle on se, että arki rullaa, siivoaminen on helppoa, tavarat löytyy ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa täällä vallitsee myös nykyistä parempi järjestys (ainakin lasten kohdalla elän vielä toivossa). Kaikkeen tähän me tunnutaan tarvitsevan melko paljon tavaraa.

Silti on myös totta, että vähennettävääkin olisi. Mulla on ollut ajatuksena, että yrittäisin saada kaikki kaapit käytyä ajatuksella läpi ennen kuin palaan töihin. Että sitten tarvitsisi oikeastaan vaan sellaista ylläpitosiivousta.