Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

 Julkaistu alun perin mun toisen blogin puolella 8.3.2015

Meillä oli vuoden verran makkarin nurkassa hoitopöytä, jota ei käytetty. Tai siis, ei käytetty enää hoitopöytänä. Poikasen vaatteet oli sen hyllyillä säilössä, ja sen takia hoitopöytä sai olla paikallaan. Poikasen vaatteille olisi kyllä saanut raivattua tilaa Isosiskon tulevan huoneen vaatekaappiin, mutta ei tuntunut järkevältä, että vaatteet on toisella puolella taloa kuin missä lasta yleensä puetaan jne.

Vuoden verran siis aiottiin ostaa hoitopöydän tilalle lipasto. Ei vaan sopivan näköistä ja hintaista osunut eteen (en tosin ole koko vuotta aktiivisesti etsinyt, mutta aina silloin tällöin) ja mä en suostu ostamaan kompromissiostoksia (siis sellaisia "ihan ok"), varsinkaan tällaisissa isommissa jutuissa kuten huonekalut. Joten vaikka hoitopöytä on iso ja ruma ja epäkäytännöllinenkin nyt, kun sitä ei enää hoitopöytänä tarvitse, niin se sai olla.

 Hoitopöytä ahdettuna mun yöpöydän ja seinän väliin. Huomatkaa, että eräät saamattomat eivät saaneet vuoden aikana aikaiseksi poistaa seinältä naamajulistetta -jota sitäkään kukaan ei katsellut ikiaikoihin.

Lipaston hankintaa hankaloitti sekin, että sille oli paikka valmiina, ja sekä leveydelle että korkeudelle oli selvät raamit (seinä-ovi ja lattia-valokatkaisija), toisaalta en halunnut ihan pientä laatikostoa siihen paikalle, vaan lipaston. Suurin osa lipastoista tuntui olevan liian korkeita tai liian leveitä. Syksyllä käytiin kerran Ikeassa ja oltais ostettu sieltä lipasto (vaikka se olikin vain piirun parempi kuin "ihan ok"), mutta ne oli lopussa. Onneksi oli! Pari viikkoa sitten sain taas inspiksen vilkaista huonekalukauppojen nettisivuja sopivan lipaston toivossa, ja kas vain, Se Oikea löytyi! Edullinen, nätti, oikean värinen, oikean kokoinen, just sellainen kun oltiin Miehen kanssa suunniteltu (meidän sisustamista hidastaa huomattavasti myös se, että molemmilla on aika tarkka näkemys siitä, mitä haetaan, eikä ne näkemykset aina ole kovin lähellä toisiaan).

(täytyy välihuomautuksena sanoa, että kyllä kivoja ja sopivan kokoisia lipastoja olisi löytynyt aiemminkin, mutta hinta tuli esteeksi)

Melkein kaksi viikkoa, kiukkuinen sähköposti Sotkan asiakaspalveluun (jota voin vain kehua!), kiukkuinen puhelu Matkahuollon sedältä, vähän nolo olo, kun kiukkusin (vaikka aiheesta, ja vaikka olinkin oikeassa), hermoja ja Miehen ranteita raastava kasaustuokio (meidän kasausmetodi on seuraava: minä olen aivot ja Mies lihasvoima. Toimii hyvin, hermoja raastoi lähinnä lapset), jonka aikana Poikanen melkein sai itsensä hengiltä kaatumalla pää puolen senttimetrin päässä esiin törröttävästä pitkästä ruuvista, jnejne.

Nyt lipasto on valmis. Se on paikallaan. Se on täytetty Poikasen vaatteilla. Se on just sellainen kun haluttiinkin.

Just hyvä. Kaapista löytyi sopiva kori lipaston päälle, jotta siinä voi säilyttää Poikasen yöpukua ja vähän käytettyjä vaatteita.

ps. Mietittiin hoitopöydän kohtaloa, se kun on vanha ja alkaa olla aika laho. Mies vei sen kuitenkin autotalliin, kun "ei sitä tiedä, jos tässä vielä yksi iltatähti saatais..." :)