maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kynttilähyllyn siivous

Siivosin lauantaina yhden meidän talouden häpeäpilkuista: kynttilähyllyn.

Me ei juurikaan polteta kynttilöitä. Lähinnä joulun alla muutaman kerran ja sähkökatkojen aikaan. Ulkona poltetaan syksyllä ja alkutalvesta paljon lyhtykynttilöitä ja ulkotulia. Mä en erityisesti kaipaa kynttilöiden luomaa tunnelmaa, pikemminkin mua häiritsee se, kun niitä ei saa jättää palamaan tyhjään huoneeseen, ja pitää muistaa sammuttaa, vahtia ettei lapset sytytä itseään tuleen yms. 

Meille oli kertynyt melkoinen määrä kynttilöitä, ja niitä ei vaan ole tullut heitettyä pois, kun olen ajatellut, että kyllä ne aikanaan poltettua tulee (milloinkohan muka? Olenko kuvitellut, että musta tulee eläkkeellä kynttiläihminen?). Ja kun kynttilät ovat olleet siivosti hiljakseen omalla paikallaan, niin ovat saaneet siellä olla, kun tässä on ollut tärkeämpiäkin siivouskohteita jonoksi asti.

Nyt viikonloppuna anoppi halusi viedä meidän tytöt kynttiläkauppaan, ja sain siitä inspiraation käydä kynttilähyllyn kimppuun. Meillä on kynttilöille varattu pelikaapin (harrastetaan miehen kanssa lautapelejä, ja satunnaisesti myös isoja palapelejä, joten niitä on kertynyt melkein kaapillinen) alahylly. Tältä se näytti ennen siivousoperaatiota:


Ei tuota voi missään tapauksessa siistiksi sanoa. Niin täyteen sullottu, että sieltä on vaikea löytää mitään. Tuo kaappi on joku vanha arkistokaappi, eli se ei ole kovin syvä (peruskansion syvyinen) eikä myöskään kovin leveä. Yhdelle hyllylle ei siis mahdu kovin paljon tavaraa (tai no, mahtuu kun tuolla lailla tungetaan).

Aloin siis raivaamaan. Mun raivaus-/järjestelymetodi on seuraavanlainen: Ensin päätetään, mikä tila on kohteena oleville tavaroille varattu. Tässä tapauksessa totesin, että kaapin alahylly on edelleen sopiva paikka meidän kynttiläjemmalle. Päätin myös, että varsinaisesti kynttilöiden pitää mahtua tuohon pieneen ruskeaa pahvilaatikkoon, sen viereen hyllylle sijoitetaan sitten pari isompaa tuikkualustaa, joita ei ole järkevää tunkea laatikkoon.


Seuraava askel on tyhjentää varattu tila, ja mikäli tilaan kuuluvia tavaroita on muualla, hakea ne samaan läjään. Eli kaikki kyseiseen tilaan kuuluvat tavarat on samassa kasassa. Tässä on nyt eteisen lattialle kasattuna koko kynttiläjemma. Kuvasta puuttuu kaksi vähän poltettua pöytäkynttilää, jotka löysin kodinhoitohuoneesta. Kuten näkyy, kynttilöitä on siunaantunut, eivätkä ne itsekseen vähene. Vanhimmat noista muistan ostaneeni vielä kun asuin kotona, eli n. 13 vuotta sitten. Kerta kaikkiaan, jos ei ole kolmessatoista vuodessa poltettu, niin ehkä ne joutaa jo mennä! Olen jo monta vuotta ajatellut, että kunhan lapset kasvavat, niin sitten meillä poltetaan taas kynttilöitä. Ehkä, mutta siihen menee vielä useampi vuosi. Olin myös säästellyt kasan kynttilänpätkiä, koska kuvittelin tekeväni niistä sytykeruusuja tai valavani uusia kynttilöitä. Pari vuotta olen siinä kuvitelmassa elänyt, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että tuskinpa mulla on niiden tekoon sen enempää aikaa ja intoa tulevaisuudessakaan, joten kynttilänpätkät myös pois. Yhden ainoan pätkän säästin, koska kynttilää tarvitaan myös kirjansidonnassa. Sen siirsin askartelulaatikkoon.

Kun tavarat on kasassa, alkaa varsinainen karsiminen. Eli sitten pitää päättää, mikä saa jäädä ja mikä saa lähteä. Mun nähdäkseni tähän on kaksi hyvää tapaa. Joko aloittaa tyhjän tilan täyttämisen niillä tavaroilla, jotka ovat suosikkeja/tarpeellisimpia/muusta syystä ehdottomasti säästettäviä. Viimeistään kun tila on täysi (mutta väljästi ja toimivaksi täytetty, ei sullottu!), loput joutaa pois. 

Tai sitten voi tehdä niin, että käy läjään kiinni tavara kerrallaan ja miettii, säästetäänkö tavara vai ei. Jos ekan kierroksen jälkeen säästettäviä tavaroita on vielä liikaa, niin sitten niistä karsitaan vielä. Tavaroista voi aluksi tehdä vaikka kaksi kasaa, säästettävät ja ei-säästettävät (kolmannen kasan, jos on tavaroita, joiden paikka on muualla). Säästettävät sijoittelee paikalleen niin, että niille varattu kaappi/hylly/muu tila on toimiva ja väljästi täytetty. Jos tavaraa on liikaa, siitä on karsittava vielä. Ei-säästettävät lajittelee edelleen sen mukaan, mitä niille tapahtuu, esim. roskiin, kierrätykseen, kirpputorille, jollekin tutulle annettavaksi... Ja sitten ne pitää tietysti myös hoitaa eteenpäin, ettei läjät jää nurkkiin pyörimään! :)

Mä käytin tällä kertaa tätä tapaa. Joitain selvästi säästettäviä kynttilöitä oli: lasten kastekynttilät, tuikut (joita poltetaan toisinaan), lyhtykynttilät (niitä me poltetaan ulkona aika paljon), muutama lasten itse tekemä mehiläisvahakynttilä sekä ihan pari pöytä- ja kruunukynttilää. Samoin kynttilänjaloista ja tuikkuastioista säästin vain suosikit, sellaiset, joita oikeasti ollaan viimeisen vuoden sisällä käytetty.


Siinä on jäljelle jäänyt kasa. Onhan noita vieläkin meille ainakin vuoden (tai ehkä jopa kahden) tarpeiksi, mutta ei sentään sen pidemmäksi aikaa. Kynttilänjalkoja säästin kaksi paria, pöytäkynttilän alusia samoin kaksi ja lisäksi yhden pienen metallitarjottimen, yhden ison tuikkualustan, yhden suosikkituikkulyhdyn (sellainen takan mallinen rakkaalta ystävältä saatu) ja tuon karmean kullatun ruusuhökötyksen, koska mies ei anna heittää sitä pois.



Näin paljon lähti pois: vajaa laatikollinen antiikkikynttilöitä, kassillinen kynttilänpätkiä/osittain poltettuja, toinen kassillinen itse tehtyjä mehiläisvahakynttilöitä (vähän särki sydäntä antaa lasten ja itseni tekemät kynttilät pois, mutta turhaan ne tuolla kaapissakaan lojuu), muita polttamattomia kynttilöitä ja tuikkukuppeja, iso koristelautanen ja kolme Iittalan tai Partyliten tuikkuastiaa (ikinä olla käytetty). Noi Iittalan ja Partyliten tuikkukupit laitoin myyntiin paikalliseen fb-ryhmään, muut anoppi, joka on kova polttamaan kynttilöitä, otti itselleen. Kiva, että sain ne eteenpäin ihmiselle, jolla on kynttilöille käyttöä (ja joka osaa arvostaa lasten tekemiä kiemuraisia kynttilöitä), eikä tarvinnut heittää roskiin tai nähdä vaivaa niiden poistumisen eteen!


Tässä lopputulos. Kynttilät mahtuivat pieneen pahvilaatikkoon ja laatikon viereen jäi hyvin tilaa noille muutamalle säästetylle tuikkujutulle (ette muuten usko, miten inhoan tuota kullattua kapinetta!).

Mites muut? Pursuileeko kynttiläjemma vai oletteko kovia kynttilänpolttajia?

2 kommenttia:

  1. Eksyin jostain sivullesi ja olen nyt lukenut tätä koko lailla läpi :) näistä kynttilöistä sanoisin, että olen monesti aiemminkin ihmetellyt, miksi ihmiset "laittavat roskiin" kynttilänpätkiä (tai sinähän et laittanut, kun menivät anopille, mutta olit tyytyväinen kun ei tarvinnut laittaa) Kynttilöiden loput palavat takassa/uunissa siinä missä puutkin, sen kuin nakkaa joukkoon vain. Olen ennenkin kuullut, miten joku säästi pätkiä sytykeruusuja varten ja kun ei saanut tehdyksi, heitti roskiin ja ihmetteli kauheasti,e ttä olisko ne voinut polttaa. Missä ne sytykeruusut sit olis poltettu? Miksei niitä kynttilöitä sit vois polttaa? Puhhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit :)
      Juu mäkään en ymmärrä kynttilänpätkien roskiin heittämistä. Jos ei jaksa varsinaisia sytykeruusuja näpertää, niin ihan kelpo sytykkeitä saa aikaan dippaamalla munakennosuikaleita sulatetussa kynttiläliemessä. Tai jos ei jaksa sitäkään tehdä (kuten mä tässä tapauksessa en jaksanut), niin ihan varmasti joko tuttavapiirissä on joku, tai sit voi paikallisessa facebook-kierrätysryhmässä tms huudella, josko joku tarvitsisi.

      Hassua tuo, että joku miettii, voiko kynttilän polttaa. Eikös ne kynttilät ihan polttamista varten ole :D

      Poista

Jaa toki ajatuksesi!