Vähän suunnitelmia tälle vuodelle.

Viime vuonna pidin kirjaa talouteen tulevista ja menevistä tavaroista. Harmillisesti kirjanpito lopahti elokuussa. Harmillisesti siksi, että siihen mennessä tavaraa oli tullut enemmän kuin oli lähtenyt. Loppuvuodesta lähti kuitenkin enemmän kuin tuli (vaikka loppuvuoteen osuu Pipanaisen synttärit ja joulu), mutta kun en jaksanut niistä pitää kirjaa, niin en tiedä, kuinka paljon enemmän. Joka tapauksessa veikkaan, että koko vuoden lopputulos ei ollut merkittävästi sen enempää plussalla kuin miinuksellakaan. 

Tänä vuonna en jaksa edes yrittää vahtia tavaroiden liikettä. Pidän joka tapauksessa kirjaa langankulutuksesta ja käsityömenoista (koska ne on niitä mun heikkoja kohtia, missä tarvin itseni vahtimaan itseäni) ja nyt sitten vielä vaatteistakin. Rajansa silläkin, kuinka paljon ihminen jaksaa asioista pitää kirjaa :)

Tavaramäärän suhteen tavoitteena tälle vuodelle olisi ihan vaan ehtiä käydä kaikki kaapit ajatuksella läpi. Yleensä olen käynyt kaapit läpi kerran vuodessa, mutta viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet monestakin syystä aika hektisiä ja/tai (ajankohdasta riippuen) väsyttäviä ja raskaita. Eli kaappiasioissa on kyllä lipsuttu, kun on ollut riittävästi haastetta itselle saada imuroitua ja vessat pestyä. Mutta nyt on uusi vuosi ja saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä (ja sekaisista kaapeista). 

Liinavaatekomeron ehdin jo siivoamaan. Siellä nyt ei ollut erityisesti poistettavaa, muutama turha verho lähti kokonaan pois, vähän kamaa ihan suoraan roskiin ja vähän parempaan säilöön (vanhoja verhoja, joista oon tehnyt lapsille kesämajoja, vein ulkovarastoon. Turhaan ne liinavaatekomerossa pyörii). Tuo liinavaatekomero kulkee talon piirustuksissa nimellä "vaatehuone", mutta ei se mikään huone ole. Liinavaatekomeron siivouksesta olen avautunut aiemminkin. Koska kyseisessä tilassa säilytetään myös meidän varapatjoja (4 tavallista, yksi taittopatja ja yksi lastensängyn patja. Kyllä, niitä on monta, koska täytyy pystyä majoittamaan kuusihenkinen perhe. Kyllä, meillä majoittuu ajoittain myös sellainen), voinette arvata, ettei komero ole varsinaisesti mikään käytännöllisyyden perikuva (koska osa niistä patjoista pitää aina siirtää pois, kun komerossa asioi lakanoita, pyyhkeitä, tyynyjä, peittoja ym. viemässä tai tuomassa). Eli melko sekaiseksi oli päässyt, vaikka ei ollutkaan likainen tai turhia tavaroita ihmeemmin.

Mutta onpahan se nyt sitten tehty. 

Vaatekirjanpidon suhteen olen miettinyt, miten mä kirjaan, jos ostan vaikka kangasta/lankoja ja teen niistä itselleni vaatteita. Olen päätynyt seuraavaan: jos ostan kankaan tai lankaa, joista aion tehdä itselleni vaatteen, kirjaan se vaatemenoihin ja käsityökuluihin molempiin. Jos ostan kangasta tai lankaa muuten vaan, ei siis ole välttämättä aikeena itselle siitä tehdä, se menee tietysti käsityömenojen puolelle. Jos taas teen itselleni vaatteen jemmasta löytyvistä kankaista/langoista, en laske sille hintaa vaatemenojen puolelle, koska joka tapauksessa en ole siitä tänä vuonna maksanut ja toisekseen tuskin hintaa edes muistan/jaksan mistään kaivella. Pääasia kai on, että itsekin ymmärrän, etteivät itse tehdyt vaatteet ole ilmaisia.

Tosin, usein itse tehdyissä vaatteissa ei ole taustalla suinkaan välttämättä sen enempää halu kuin tarve saada nimenomaan uutta vaatetta, vaan halu tehdä itse jotain kaunista. Välillä sitä tekee itselle, välillä muille. Eli tavallaan siinä se tausta-ajatus ja motivaatio on vähän eri kuin kaupasta vaatetta ostaessa.

Vaateseuranta suunnitteilla.

Arkijärki-blogissa pidettiin viime vuosi vaatekirjanpitoa ja tänä vuonna aiotaan ostolakkoilla. Mä en suunnittele vaatteidenostolakkoa, koska mulla on vaatepuutelistalla monta sellaista asiaa, jotka on pitänyt ostaa jo useamman vuoden ajan. Mutta ajattelin, että yrittäisin jaksaa ja muistaa tämän vuoden ajan kirjata muistiin tulevat ja lähtevät vaatteet, tulevat tietysti hintoineen. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, paljonko mulla vuodessa menee rahaa vaatteisiin. 

Mulla on nimittäin sellainen (harha?)kuvitelma, että en käytä kovin paljon rahaa vaatteisiin, ja etten ylipäätään osta kovin paljon vaatteita. No, en usko, että oikeasti käytän vaatteisiin niin paljon rahaa kuin keskivertosuomalainen (1600€! Aivan järjettömästi!), mutta todennäköisesti käytän kuitenkin enemmän kuin kuvittelen käyttäväni...

Tältä vaatepuutelista näyttää nyt:

• Syyslenkkarit. Mulla on erikseen syys- ja kesälenkkarit, koska keväisin/syksyisin haluan, että kenkiin mahtuu villasukka. Nykyisen lenkkarit on ostettu joskus ennen nuorimman lapsen syntymää (eli ennen vuotta 2013) ja ne on olleet jo aika pitkään aika rähjäiset. Nyt levisivät kantapäästä. Eli pakko olisi löytää uudet...
• Punainen pitkähihainen tai puolihihainen perustrikoopusero. Mulla on yksi, jota olen käyttänyt (viimeiset kymmenen vuotta) ihan hirveästi, ja haluaisin löytää sen tilalle uuden. Just sopivaa punaisen sävyä, kiitos :)
• Lyhythelmainen talvineuletakki. Mulla on pari pitkää paksua neuletakkia, mutta haluaisin myös yhden lyhythelmaisen. Neuletakki on kivempi ja kätevämpi töissä ja mekkojen kanssa, kuin neulepusero. Tämän voisin myös itse tehdä, jos vaan ehtisin...
• Toppatakki. Mulla on talvella käytössä villakangastakki (lähinnä työkäytössä tai muuten siistimmissä asioissa) ja toppatakki (lasten kanssa pihalla puuhatessa). Nykyinen toppatakki on ostettu alennusmyynnistä kun esikoinen oli vauva (eli 8 vuotta sitten) ja se on ollut aika rähjä jo useamman vuoden. En vaan ole löytänyt mieleistäni.
• Kaksi välikausitakkia. Näiden kanssa on sama juttu kuin talvitakkien kanssa, mulla on yksi siistimpi ja toinen, mikä saakin mennä kuraiseksi pihahommissa. Viime syksynä molemmat levisivät. Siistimmästä hajosi sivusauma, enkä saa sitä siististi korjattua, pihatakista levisi muistaakseni vetskari. Nääkin oli molemmat ostettu jo 5-6 vuotta sitten, eli ihan hyvin palvelleita olivat. Ärsyttää, kun on pakko ostaa uudet. Inhoan takkien ja kenkien ostamista (mikä selittää paljon sitä, että tällä puutelistalla takki- ja kenkäosastoa on niin paljon. Täällä ne on roikkunu jo monta vuotta)
• Hameen kanssa sopivat talvikengät. Etsitty vuodesta 2013 lähtien, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia, joista tykkään, jotka sopii budjettiin ja jotka on tarpeeksi kapeat mun rimppakintuille.
• Collegehousut tai muut vastaavat kotiolohousut. On alkanut kyllästyttää olla aina farkuissa.
• Pari t-paitaa tai jotain siistiä lyhythihaista yläosaa töihin. Viime keväänä oli pulma, kun tuntui, että oli vaan toppeja, jotka ei ihan täyttäneet mun työvaate-vaatimuksia. (Lue: olivat joko kulahtaneita tai liian avokaulaisia. En halua, että oppilaat näkee mun kaula-aukosta sisään)
• Keskikokoinen olkalaukku. Edellinen mokoma ei kestänyt kuin vuoden, kun vetoketju levisi ihan täysin. Tää olis kyllä pakko löytää. Mulla on 4 käsi-/olkalaukkua. Yksi työlaukku, missä työjutut saa olla aina. Vapaa-ajan käyttöön yksi iso (kun ollaan vaikka lasten kanssa jossain), yksi keskikokoinen (paitsi, että nyt ei ole) ja yksi pieni juhliin. Niin ja yksi miehen vanhasta villapuserosta ommeltu pienehkö kassi, mutta sitä ei saa mitenkään kiinni, eli voi käyttää aika rajallisesti.

Joo lista on pitkä. Ja jos yhtään tunnen itseäni, niin suurin osa noista ulkovaateasioista on listalla vielä vuoden vaihtuessa. Inhoan kenkien ja takkien ostamista, kun ne on niin kalliita ja sitten niitä pitäisi jaksaa käyttää iät ajat joka päivä. Eli niistä pitäisi todella tykätä. Ja oon nirso. 

Todennäköisesti tulen tänä(kin) vuonna ostamaan puseroita ja mekkoja. Ja kankaita, joista ompelen lisää puseroita ja mekkoja. :D 

Tavaraa tulee ja menee

Voi itku tätä tavaran määrää. Mulla meinaa välillä epätoivo iskeä.

Tänä vuonna on tähän talouteen tähän mennessä tullut 238 tavaraa. TOLKUTTOMAN PALJON! Neljässä kuukaudessa! Osa on tullut tarpeeseen (sekä lasten että aikuisten vaatteita ja satunnaisia muita yksittäisiä tavaroita), mutta kyllähän noista nyt reilusti yli puolet on sellaisia, joita ilmankin voitais varsin hyvin elää. Listassa on mukana myös tavarat, jotka on hankittu rikkimenneen tilalle (ne rikkimenneet ovat tietysti siellä menneiden tavaroiden lukemassa mukana).

En ole listannut, mitä tavaraa on tullut ja mistä. Karkeasti arvioisin, että yli puolet on lastenhuoneisiin päätynyttä rompetta, joukossa mm. parikymmentä pääsiäismunalelua... Kiitettävällä tahdilla roinaa on tullut muualta kuin kaupasta. Tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä isovanhempia ja muuta tavaraa syytävää lähipiiriä.

Mutta on sitä kuulkaa ostettukin. Mä en juurikaan harrasta sellaista huvikseen shoppailua, että lähdenpä tästä muuten vaan ostelemaan jotain, mutta jos kolmesta lapsesta kahdelle täytyy hankkia suunnilleen kaikki kesävaatteet tulevaksi kesäksi, niin kyllä mä ostan sille kolmannellekin jotain, ihan sen lapsen takia. Ettei aina kaikki vaatteet olisi siskon vanhoja, eikä tulisi sellainen tunne, että aina kaksi muuta saa, eikä hän ikinä (vaikka ostankin sille kolmannelle murto-osan siitä, mitä kahdelle muulle on pakko hankkia). Miehen shoppailutottumuksista en ala tässä avautumaan ;)

Tai no, huvikseen shoppailua harrastan kyllä käsityömateriaalien kanssa. En olisi tarvinnut niitä 12 vyyhtiä villalankaa, jotka hamstrasin Tukuwoolin loppuunmyynnistä, koska mulla on lankaa ainakin viiden vuoden tarpeisiin jo jemmassa. Mutta kun oli halpaa ja kohta ei enää saa (paitsi että kuulemma saakin) jne jne. Vastaavia esimerkkejä löytyy tämän vuoden puolelta toinenkin. Lankojen ja kankaiden suhteen oon heikko. En niitäkään lähde asiakseni huvikseen shoppaamaan, mutta jos käyn hakemassa kangaskaupasta jotain tarvittavaa, niin tutkin myös palalaarit, tai jos kuulen lankakaupan alennusmyynnistä, niin käyn kyllä katsomassa tarjonnan. Vaikka ei tarvitsisi.

Olen myös huomannut, että ihan hirveästi on sellaisia tilanteita, joissa ikään kuin kuuluu ostaa jotain, vaikka ei ole tarvettakaan. Tänä keväänä niitä on osunut meidän perheelle tavanomaista enemmän. Käytiin risteilyllä, ja jotenkin sieltä kuului ostaa kotiin jotain kivaa (ts. lapset saivat ostaa itselleen lelut. Aikuiset ei meidän perheessä koe samanlaista tarvetta, mutta lapset on valitettavan hyvin sisäistäneet käsitteet "matkamuisto" ja "tuliainen". Aikuisten syytä on tietysti se, että näissä asioissa annetaan jonkin verran periksi). Mä kävin yhden ystävän kanssa viettämässä laatuaikaa ravintolan ja elokuvan merkeissä, ja siltä reissulta sattui tarttumaan tuliainen yhdelle lapselle, joten pakko oli hankkia kahdelle muullekin. Mun reissun aikana Mies oli lähtenyt lasten kanssa viettämään aikaa kauppakeskukseen (en tajua. Mulla menis hermot niiden kanssa kauppakeskuksessa!) ja lapset olivat saaneet omilla rahoillaan ostaa jotain kivaa. 

Ja sitten mä kävin vielä lapsimessuilla. Messut on kyllä yksi materialismin huipentuma. Ajatelkaa, että ihmiset maksaa rahaa siitä, että pääsee shoppailemaan! (Puolustuksekseni sanon, että mä en maksanut. Voitin lipun arvonnasta) Toki messuilla voi paljon muutakin kuin ostella, mutta sehän niiden perimmäinen idea on, ostaminen. Mäkin ostin. Hyviä löytöjä, lapsille tuliaisia jne. Kymmenkunta tavaraa tuli siltä reissulta kotiin (mutta oikeesti. Miten voisin vastustaa kahden euron lastenkirjoja tai käsityökirjoja??)

No, kuten selväksi tuli, tavaraa on tullut. Pieni osa pakottavaan tarpeeseen, iso osa ei-pakottavaan tarpeeseen, mutta kyllä käyttöön ja hyödyksi, ja keskikokoinen osa enemmän tai vähemmän turhaa. Ihan liikaa joka tapauksessa.

Positiivista tässä on se, että tavaraa on myös poistunut. Tällä hetkellä poistuneiden lukema on 222 tavaraa, eli isommassa mittakaavassa katseltuna tilanne on jotakuinkin tasan. Toivoisin tietysti, että suunta kääntyisi reilusti alaspäin, mutta onneksi sentään ei ole dramaattisen paljon tavaraa tullut enempää kuin on lähtenyt. Huomattava osa lähteneestä tavarasta on lasten vaatteita, päätellen siitä kassimäärästä, jota meillä on mun ja miehen siskoille kannettu. Lasten vaatteiden lisäksi poistumista on tapahtunut sieltä täältä. Olen ohimennen siivotessa todennut, että tätä ei tarvita ja laittanut poistokoriin. Tietysti jonkin verran tavaraa on myös mennyt rikki. Viimeksi tänään hajosi pieni puutarhalapio. Yhtään kaappia en ole ehtinyt silleen karsimismielessä käydä läpi, eli panen taas toivoni kesälomaan... Todennäköisesti poistuneita tavaroita on oikeasti enemmän kuin tuo 222, koska talouteen tulevien tavaroiden määrää on helpompi kontrolloida. Poistuneiden luvussa ei ole miehen tai lasten pois heittämiä tavaroita, ellen ole sattunut sitä poisheittämistä huomaamaan.

Mähän en ole tässä alkuvuonna mitenkään erityisesti pyrkinyt muuttamaan tavaravirran kulkua aiempaan verrattuna. Nyt näyttää kyllä varsin selvältä, että muutosta tarvitaan. Eihän näin tolkuton tavaran kierto ole millään lailla järkevää. Toki meillä heitetään roskiin (ja silloinkin siis lajitellaan kierrätykseen jne) vain oikeasti rikki menneet tavarat, tavara lähtee jotakuinkin aina kiertoon. Mutta silti. Kyllä mua vaan nolottaa tämmöinen. Kun oon pitänyt itseäni kohtuu järkevänä tavaran kanssa. 

Tavaroiden virta

Tavaraa tulee ja menee. Vaikka yritänkin pikku hiljaa tavaran määrää vähentää, mulla on kuitenkin sellainen näppituntuma, että meidän talouteen tavaraa tulee enemmän kuin sitä menee. Ollaan Miehen kanssa oltu naimisissa 11,5 vuotta, ja jos joka vuosi tavaraa on tullut (vaikka vaan vähän) enemmän kuin sitä on mennyt, niin ei kai ole ihmekään, että tavaraa alkaa olla aika paljon.

Isolta osin tavaran määrän lisääntyminen on ihan luonnollista. Kun taloudessa on kolme lasta, niin ei kai ole mitenkään järkevääkään olettaa, että kampetta olisi saman verran kuin silloin, kun olimme vielä kahden. Ollaan vuosien kuluessa myös muutettu 60 neliön kerrostaloasunnosta sadan neliön omakotitaloon. 

Nyt kuitenkin ollaan mun mielestä siinä pisteessä tavaran kanssa, että suunta pitäisi saada kääntymään alaspäin. Ei meillä tavaraan huku, ja kaikelle löytyy paikka, mutta toisaalta kaikki kaapit ja hyllyt alkaa olla täynnä. Parin vuoden päästä keskimmäinen lapsi menee kouluun ja hänelle on luvattu oma huone. Tässä huoneessa on tällä hetkellä kaksi kirjahyllyä, kaksi kaappia ja tietokonepöytä laatikoineen. Ne kaikki tavarat pitäisi sijoittaa siis lähitulevaisuudessa "jonnekin". 

Meillä ei kuitenkaan ole sellaisia selkeitä turhan tavaran kasoja tai kaappeja, joissa säilöttäisi pelkkiä muistoja. Pikemminkin tavaraa voisi napsia pois sieltä täältä. Siinä mulla on projektia...

Otin tälle vuodelle projektikseni pitää tulevan ja menevän tavaran määrästä kirjaa, siis kappalemäärästä. En kirjaa ylös, mitä on mennyt tai tullut (tiedän, etten sitä kovin kauaa jaksa kuitenkaan), mutta tosiaan tavaroiden määrän. Tavoite olisi, että vuoden lopussa oltaisiin miinuksella, vaikka vaan vähän.

Isoja haasteita on synttärit ja joulu, jolloin lapsille tuntuu tulevan tavaraa aika tavalla. Samoin lasten vaatteita saadaan joskus kasseittain, toisaalta niitä myös poistuu kasseittain kun keskimmäinen ja nuorin kasvavat vaatteistaan (esikoisen vaatteet jemmataan keskimmäiselle). Aikuisten tavaraa meillä ei ihmeemmin liiku. Toki joskus ostetaan jotain, mutta aika vähän, ja kyllähän niitä sitten myös poistuu. Lasten tuleva ja menevä tavara on isompi juttu meidän perheessä.

Tällä hetkellä ei kovin lupaavalta näytä. Oltiin mukavasti saatu enemmän pois kuin mitä oli tullut, mutta sitten saatiin sukulaisilta lapsille 3 kassillista vaatteita ja Poikasella oli synttärit. Tässä vaiheessa vuotta taloon on tullut 110 tavaraa ja poistunut on 82 (iso osa sekä tulleista että menneistä on kolmen lapsen vaatteita). Aika paljon molempiin suuntiin, kun ottaa huomioon, että ollaan vasta helmikuun lopulla. Ja pieni lomareissu on vielä edessä, luultavasti sieltäkin jokunen kapine kotiin kulkeutuu. Toisaalta, en ole juurikaan ehtinyt vielä käydä kaappeja läpi, kunnolla siivottuna on tän vuoden puolella vasta vessan ja kylppärin kaapit. Eli olen toiveikas.

Mutta on tässä kyllä savottaa.

Puteli ja purnukka -päivitys

Viime maaliskuussa siivosin vessan ja kylppärin kaapit ja laskin samalla, paljonko siellä on erilaisia pulloja ja purnukoita. Eilen ryhdyin samaan puuhaan. 

Viime vuonna siivotessa puteleita oli 114kpl. Tämän kerran saldo oli 83. Jes! On ainakin vähän vähentynyt! Ja nyt oli sentään mukana juuri äskettäin joululahjaksi saadut jutut.

Tällä kertaa siivotessa poistin 6 pulloa tai purnukkaa. Muutama selvästi vanhaksi mennyt lensi roskiin, ja sit ajattelin kysyä esim. noista lasten suihkusaippuoista (joita taitaa edelleen olla jokseenkin samat 5 kpl kuin viime vuonnakin, kun eihän ne nyt millään kulu), että josko yhden vauvashampoon ottaisi vaikka käly, kun on ihan iskemätön purkki, eikä me sitä käytetä, ja parille muullekin turhalle, mutta käyttökelpoiselle avaamattomalle aineelle voisi löytyä ottaja. 

Aika samalta näytti muuten kuin viime kerrallakin. Edelleen sekä vessassa että kylppärissä on päivittäin tarvittavat hammastahnat ynnä muut aineet ja joistakin aineista on jemmassa odottamassa seuraavat. Mutta ilmeisesti olen myös onnistunut ainakin vähän pyrkimyksessäni vähentää turhien puteleiden määrää ja olen saanut käytettyä aineita pois pyörimästä. 

Kovin suurta vähennystä ei enää tarvitse tapahtua. Tai siis, onhan tuo 83 tosi monta ainetta, mutta jos ajattelen, mitä ne on, niin ei siellä onneksi montaa "turhaa" (ts. sellaista, jota ei tahdo saada käytettyä) ole, eikä hirveitä määriä jonossakaan.

Muuttunut arki

Mä palasin elokuussa töihin 2,5 vuoden kotiäitielämän jälkeen. Samalla Isosisko aloitti koulun ja kaksi pienempää tietysti menivät päiväkotiin hoitoon. Kiirettä on pitänyt ja arki mullistunut, niin kuin voitte (myös blogin päivittymättömyydestä) arvata.

Nykyistä arkea ei oikein voi kehua toimivaksi, aika paljon on vielä arjen rutiineissa hakemista.

Samat kotityöt (no, ruokaan liittyviä hommia on vähän vähemmän) on tehtävä kuin aiemminkin, mutta vähemmässä ajassa. Ruokakaupassa ei enää ehdi käydä aamupäivisin. Iltapäivisin mukana on x kappaletta väsyneitä lapsia.

Monikin asia hakee vielä paikkaansa. Ainakin seuraavat:

- ruokakauppakäynnit. Aiemmin käytiin kahdesti viikossa, maanantaiaamuna (minä ja Poikanen, kun tytöt olivat eskarissa ja päiväkodissa) ja sitten loppuviikosta (tilanteesta riippuen joko Mies tai minä). Nyt käydään miten sattuu, milloin sattuu. Mä en millään haluaisi viedä lapsia päiväkodista tultua ruokakauppaan, joten yritetään järkätä kaupassakäynnit muihin sopiviin kohtiin. Lähikauppaan ei ole pitkä matka, joten sikäli ei ole ongelma vaikka illalla käydä. Mutta rutiinia nyt hakee.

- ruoka. Aiemmin syötiin, Miestä lukuunottamatta, melkein kaikki ruoat kotona. Ainoastaan lounaan tytöt söi muualla niinä päivinä kun olivat hoidossa. Nyt lounasta ja välipalaa ei syö kukaan kotona (mä tosin otan välipalan mukaan töihin). Ruoan, leivän, leivänpäällisten, maidon ja kaiken muun kulutus on muuttunut. Ruoanlaittoonkaan ei ole samalla lailla aikaa.

- siivous. Työpäivän jälkeen ei millään jaksaisi alkaa siivota, mutta toisaalta jos viikonloppuna on jotain menoa, niin pakko se vaan on. Jostain syystä lasten iltasiivouksistakin ollaan onnistuttu lipsumaan, vaikka nukkumaanmeno on päiväkotipäikkäreiden myötä vähän myöhäistynyt.

Muitakin asioita on, mutta noi nyt tulee päällimmäisinä mieleen. Osa varmaan alkaa itsestään pikkuhiljaa muotoutua rutiineiksi, osa pitää selvästi miettiä uudestaan.

Mutta kyllä se tästä, arkikin.

Voi haisu.

Siivosin viime viikolla siivouskomeron (ja muitakin kodinhoitohuoneen kaappeja, esikoisen avustuksella). Siivouskomerosta löytyi muutama pyykinpesuaineen näytepakkaus, useamman vuoden takaa. Päätin nyt käyttää ne pois.

Tänään kuivatin sisällä näytepakkauksen Arielilla pestyä pyykkiä. Se haisi aivan järkyttävästi! Jo kodinhoitohuoneen ovella lemusi joku mukaraikas tuoksu. Hyi yäk. No, mä olen pihi ihminen, joten käytän kyllä ne näytepakkaukset (koska meillä ei kukaan ole niin herkkä, etteikö kestäisi tuoksullisilla aineilla pestyä pyykkiä toisinaan), mutta tulipa taas kerran mieleen, että mä en kyllä yhtään ymmärrä tätä nykyajan hajustus-innostusta.

Minkä ihmeen takia kaiken pitää olla hajustettua? Mikä hirveä hajujen kakofonia ihmisen ympärillä leijuu? Miettikääpä, peset itsesi A:n tuoksuisella suihkusaippualla, hiukset B:n tuoksuisella shampoolla. Lotraat päällesi C:ltä tuoksuvaa dödöä, ehkä myös D:ltä tuoksuvaa hajuvettä. Niin ja vartalovoidettakin ehkä käytät, se tuoksuu E:ltä. Pukeudut vaatteisiin, jotka on pesty F:n tuoksuisella pesuaineella ja G:n tuoksuisella huuhteluaineella. Käytät ehkä H:n tuoksuista yleispuhdistusainetta, I:n tuoksuista tiskiainetta, J:n tuoksuista vessanpesuainetta, K:n tuoksuista wc-raikastinta, L:n tuoksuista huonetuoksua (vai mitä ne nyt on), poltat M:n tuoksuisia tuoksukynttilöitä, ja nykyäänhän on jopa hajustettuja terveyssiteitä ja roskapusseja (uskomatonta, mutta totta).

Mä en ole koskaan ollut kova läträämään haisevien aineiden kanssa, eikä meillä kotona esim. pyykki tuoksunut miltään muulta kuin puhtaalta pyykiltä. Pyykinpesuaineet olen aina hankkinut hajustamattomina, samoin erilaiset kodin pinnoille tarkoitetut pesuaineet. Wc-raikastimille tai huonetuoksuille en ole koskaan nähnyt tarvetta.

Opiskeluaikoina käytin satunnaisesti hajuvettä, ja silloin siirryin kokonaan käyttämään tuoksutonta dödöä (koska inhotti se ajatus, että käytän useampaa tuoksua yhtä aikaa). Esikoisen synnyttyä hajuveden käyttö jäi kokonaan, en pitänyt siitä ajatuksesta, että kaulaa vasten nuokkuva vauva joutuu haistelemaan jotain keinotekoisia hajuja. Enpä ole kokenut niitä hajusteita tarvitsevani myöhemminkään, ihan pari kertaa joihinkin juhliin (tyyliin häihin) olen saattanut laittaa tipan hajuvettä, jos olen sattunut muistamaan. Samoin kaikki rasvat ostan hajustamattomina (ihan jo siksikin, että Mies ei voi nukkua mun kanssa samassa sängyssä, jos olen rasvannut itseni jollain haisevalla rasvalla), tosin käytän kyllä lahjaksi saadut hajustetut käsirasvat ym. 

On mulla kyllä hajustettu suihkusaippua ja shampoo&hoitis. Tosin niissä on kaikissa niin mieto tuoksu (joku tyyliin "omena" tai "ruoho"), että en sitä iholta ja hiuksista enää pesun jälkeen erota, pullostakin vaan jos oikein haistelen. Joku aika sitten ostin alennuksesta karpalo&kinuski -tuoksuisen shampoon, mutta se oikeasti haisi kinuskilta, eikä se nyt varsinaisesti ole haju, jota hiuksiini kaipaan, joten vein sen mökille. 

Mä en ole hajusteille allerginen, enkä saa miedoista tuoksuista edes päänsärkyä (vahvoista kyllä), joten mua ei häiritse käyttää miedosti hajustettuja tuotteita, jos niitä vaikka lahjaksi saan. Eikä mua häiritse, jos joku nyt vähän on jotain hajuvettä sipaissut. Mutta tiedän, että on paljon niitä, jotka saa varsinkin yhtään kovemmista tuoksuista migreenin, ja sekin on yksi syy sille, etten itse käytä hajuvesiä sun muita (varsinkaan töissä, olen siis ammatiltani opettaja). Eniten mä kuitenkin hämmästelen sitä, että miksi jotkut haluaa haista? Siis ymmärrän toki, että haluaa haista vaikka hajuvedeltä, mutta onko jonkun mielestä pyykinpesuaineiden hajusteet oikeasti hyviä? Valaiskaa mua nyt tässä asiassa, kun mä en yhtään ymmärrä, miksi joku haluaa vaatteidensa ja kotinsa haisevan jollekin keinotekoiselle hajuaineelle?

Ei mulla tässä muuta, kunhan hämmästelen.

Lahjapohdinnat jatkuu

Ja jos taannoisesta postauksesta jäi sellainen olo, että oon saanut vaan tyhmiä lahjoja (en ole! Olen saanut kivoja lahjoja!), niin tässäpä tällainen lista lista:

Kivoja lahjoja viime vuosilta

• kun rakas ystävä luki mun karkkilistan ja osti ihan yllärinä joululahjaksi kaikkia, mitä listalta vaan löysi.
• puutarhakeinu, jonka ostin hiljattain vanhemmilta, Miehen vanhemmilta ja mun mummolta 30-vuotislahjaksi saaduilla rahoilla (kolmekymppisistä on jo melkein pari vuotta, mutta se on pitkä juttu, miksi hankin keinun vasta nyt).
• joka joulu anopilta ja apelta rasiallinen vihreitä kuulia. Yksi mun suosikki-jouluperinteistä.
• äidin pari vuotta sitten mulle lahjoittama Blissin jalkarasva (Foot patrol), joka on ihan uskomaton tuote, ja jota oon joutunut ulkomailta sittemmin tilaamaan, koska en osaa enää elää ilman. Kertokaa, jos törmäätte tähän Suomessa (äiti muisteli, että olisi ehkä ostanut sen jostain apteekista).
• Miehen muutama vuosi sitten mulle ostama kelloradio (entinen meni rikki). Oli osannut ajatella, että on mahdollisimman isot numerot, jotta mä puolisokea näen tiirata kellonajan pimeässä ilman silmälaseja.
• kirja- ja lankakauppoihin saadut lahjakortit. Ne on mun paratiiseja (muiden käsityö- ja askartelukauppojen sekä karkkikauppojen ohella).
• Miehen perheeltä 30-vuotislahjaksi saatu suursiivous. 
• siskolta synttärilahjaksi saatu Pekka Simojoen Ylistys-levy. Paras levy pitkiin aikoihin! Mun sisko on muutenkin taitava lahjojenhankkija, ehkä siksi, että ollaan sen kanssa tosi samanlaisia :)
• yhdeltä ystävältä saatu OMG-kynä (se oli vähän sellainen, että OMG mitä juttuja tällä voikaan kirjoittaa!)

Olishan noita muitakin, mutta nää tuli nyt tältä istumalta mieleen :)

Ja nyt keksin, mitä mulle kannattaisi ostaa lahjaksi: postimerkkejä! Mä olen kova lähettämään kortteja ja muutakin postia, mutta mulla on postimerkit aina loppu, ja nykyään huomaan, että korttien lähettely on jäänyt vähemmälle, kun sekin on käynyt niin kalliiksi. Joo postimerkit olis aika täydellinen lahjaidea mulle :)

Vaateasioiden pohdiskelua.

Arkijärki-blogin Jenni pohdiskeli, miten paljon aikaa kuluu vaatehuoltoon (sisältäen kaikki vaatteisiin littyvät toimet, myös niistä aikanaan eroon pääsemisen yms). Mä aloin tuossa tuokio sitten pyykkejä viikkaillessani miettiä samaa.

Meillä on viisihenkinen perhe, ja mä hoidan aikalailla kaikki vaateasiat. Pyykkihuollon olen ominut täysin itselleni (olen "hitusen" pedantti pyykin viikkaus- ja ripustusasioissa, eli Miestä ei voi tästä syyttää) ja siinä suhteessa Miehen osuudeksi riittää, kunhan tuo omat vaatteensa pyykkiin ja ilmoittaa ajoissa, jos tarvii jotain vaatetta tiettynä päivänä puhtaaksi. Joskus pyydän sitä ripustamaan pyykit, mutta harvoinpa. Vaatteita silitetään meillä hyvin harvoin, mutta se on myös mun homma.

Mä ostan omat ja lasten vaatteet, ja satunnaisesti Miehellekin (kun ei se itse saa aikaiseksi). Mies hankkii kyllä uusia vaatteita niin harvakseltaan, että hyvä jos kerran vuodessa käy ostoksilla. Mä myös hoidan vaatteiden poistamisen, Mies karsii kyllä omiaan, mutta lykkää karsittujen pinon mulle, kun mä tiedän, mitä sille tehdä.

Päivittäiseen vaatehommaan mulla kuluu puolisen tuntia päivässä. Pyykin lajitteluun, pesuun, ripustamiseen, viikkaamiseen ja kaappeihin viemiseen menee koneellista kohti n. 30-40min (olen useammankin kerran ihan katsonut kellosta, joten testattu on), ja vaatepyykkiä meillä tulee 3-4 koneellista viikossa, eli joka päivä ei tarvitse tätä hommaa hoitaa. Muutama minuutti päivästä kuluu lasten vaatteiden etsimiseen, lasten vaatteiden lattialta pyykkikoriin kuljetteluun yms. Eli jos 4 päivänä viikossa hoidan pyykkihommia, niin näistä päivittäisistä hommista tulee viikkotasolla kolmisen tuntia.

Poistettavia (lasten pieneksi käyneitä, rikkinäisiä tai omia muuten vaan poistettavia) vaatteita napsin pois puhtaiden pyykkien seasta sitä mukaa kun sellaisia eteen tulee. Mulla on jokaisen lapsen pieneksi käyneille vaatteille oma paikka, joten kun vien vaatteita kaappeihin, laitan vaan pieneksi käyneet vaatteet sinne. Sitten kun sitä vaatetta on kertynyt tarpeeksi, laitan jatkosijoitukseen. Isosiskon vaatteet menee varastoon Pipanaista odottamaan, Pipanaisen vaatteista (hyvin pieni) osa Poikasta odottamaan ja loput mun siskontytölle, Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Samoin rikkinäisille vaatteille on oma paikkansa (ja täytyy myöntää, että usein ne saa tovin siellä odotella ennen kuin saan aikaiseksi korjata) ja omasta ja Miehen kaapista kiertoon lähteville myös (ne vien sitten UFF:in laatikkoon kun on kassillinen kertynyt). Osan mun ja Miehen vaatteista jatkokäytän käsitöiden materiaalina.

Vaatteiden poistamiseen ei siis kulu juurikaan aikaa, kun poistan ne pikkuhiljaa pyykistä tullessa ja suurimmaksi osaksi niiden kierrätyskin sujuu muiden puuhien ohella, kun mennään serkuilla kyläilemään niin viedään pussi mukanamme, tai kauppareissulla jätetään pussi keräyslaatikkoon. Asiakseen ei siis tarvitse mitään tehdä.

Oman vaatekaapin käyn läpi kahdesti vuodessa. Yleensä siihen menee tunnista kahteen tuntiin, riippuen kuinka perusteellinen olen. Lasten vaatekaapit käyn läpi kolmesti vuodessa, mutta niihin ei mene tuntiakaan per lapsi, kun tosiaan poistelen pieneksi käyneitä pitkin matkaa, ja niiden kohdalla ei tarvitse miettiä, tuleeko jotain vaatetta käytettyä. Lähinnä siis poistan muutamia pieneksi käyneitä ja isoin aika menee siihen, kun kaivelen laatikoista seuraavaa kokoa tilalle. Lasketaan vaatekaappien läpikäynneille 15 tuntia vuositasolla.

Ulkovaatteiden läpikäyminen keväällä ja syksyllä on isompi urakka. Siihen tuhrautuu pari tuntia kerrallaan. Pois menevien vaatteiden laitto pesuun ja aikanaan pakkaaminen joko varastoon tai laitto kierrätyskasseihin, tulevien vaatteiden etsintä ja sovittelu lasten päälle. Pari tuntia nyt vähintään, ellei enemmänkin. Vuositasolla tähän voisi laskea vaikka 6 tuntia.

Ja sitten tietysti niitä vaatteita pitää ostaa. Mä pyrin hankkimaan lasten vaatteet edullisesti, joko käytettynä tai sitten tarjouksista. Eli alennusmyyntiaikoina kiertelen etsimässä jo seuraavan kokoisia vaatteita, ja saatan muutenkin sopivan tilaisuuden tullen käydä tsekkaamassa alennusrekit. Mutta ei noille kuitenkaan tarvitse ostaa vaatetta edes joka kuukausi, lähinnä isommin silloin kun ulkovaatekausi vaihtuu ja tarvitsee jotain tiettyä. Sisävaatteita hommataan pitkin matkaa sitä mukaa kun jostain halvalla esiin tulee. Menisköhän joku reilu kymmenen tuntia vuodessa (jos ei laske automatkoja kauppaan, koska yleensä hoidetaan nämä asiat ruokakauppareissuilla lähikaupungissa).

Itselleni ostan myös vaatteet mieluiten alennuksesta. Ehkä muutaman kerran vuodessa käyn tutkimassa vaatekauppojen tarjontaa (ei sieltä aina löydy mitään), ja joskus tilaan netistä. Eipä siihenkään hirveästi aikaa vuositasolla kulu. Alle kymmenen tuntia vuodessa.

Summa summarum, päivittäiseen vaatehuoltoon menee viikossa kolmisen tuntia. Jos lasken noi mun arviot yhteen, niin mulla kuluu vaatejuttuihin vuodessa 197 tuntia, varmasti tosiasiassa vähän enemmän, kun kuitenkin satunnaisesti juhliin joitain vaatteita silitän, ja paljon tulee tehtyä sellaista pientä, mitä ei ajattelekaan. (Tässä ei nyt ole laskettu mukaan sitä aikaa, mitä mulla menee vaatteiden tekemiseen, kun harrastan monenlaisia käsitöitä, ja esim. neulon paljon -se on hidasta! Mutta se onkin vähän eri asia)

197 tuntia on toisaalta paljon (yli 8 vuorokautta!), mutta toisaalta ei mun mielestä hirveän paljon kuitenkaan (keskimäärin reilu puoli puoli tuntia päivässä, alle 4 tuntia viiikossa) viisihenkisen perheen vaatehuoltoon. Vaatehuoltoon liittyvät asiat on kuitenkin mulle kotitöistä mieluisia, joten en koe sitä mitenkään rasittavana. (vertailun vuoksi pitäisi joskus laskea, paljonko kuluu aikaa siivoamiseen...)

Mutta se tästä pohtimisesta ja laskeskelusta jäi nyt kumminkin käteen, että ehkä voisi jatkossa miettiä, saako omat käytännön vielä sujuvammiksi. Kyllähän näihinkin kotitöihin käytetty aika on jostain muusta pois.

Miten muilla? Meneekö vaateasioihin paljon aikaa, ja tuntuuko se rasittavalta?

Lahjapohdintoja

Olen jostain syystä viime aikoina pohtinut lahja-asioita. Nyt onkin ehkä korrekti aika niistä puhua, kun joulu, synttärit ja äitienpäivä ei ole lähitulevaisuudessa eikä -menneisyydessä. ;)

Mies aina valittaa mulle, että oon hankala lahjottava. Itse olen ollut vakaasti eri mieltä, varsinkin kun Mies ei hanki mulle yleensä mitään synttäri- tai äitienpäivälahjaa, jouluksi ostaa muutaman paketin. Eli ihan joka välissä sen ei tarvi olla lahjoja ostelemassa.

Mutta kun äitikin on alkanut olla sitä mieltä, että mulle on vaikea keksiä lahjaa, niin kaipa se on niin. Ja onkin. En mä oikein itsekään tiedä, mitä mä ostaisin itselleni lahjaksi, jos pitäisi jotain ostaa.

Musta on kyllä kiva saada lahjoja. Tykkään kovasti lahjojen antamisesta (ja lahjon ahkerasti ystäviä ja sukulaisia), joten kyllä välillä on kiva olla saamapuolellakin. Ja ihan aidosti ja oikeasti olen otettu siitä, että mulle on lahjoja haluttu antaa, kyllä se aina mukavalta tuntuu. Mutta mä huomaan kyllä usein jouluisin, kun paketit on avattu, miettiväni, että mihin mä nämäkin tavarat nyt oikein laitan. Että ilmankin pärjäisi.

Mä en halua talouteen ylimääräistä tavaraa. En juurikaan polta kynttilöitä, olen tarkka vaatteistani (äiti on kyllä rohkea ja ostaa mulle vaatteita, yleensä onnistuen), en pidä esillä koriste-esineitä, en käytä kuin paria tiettyä korua. Herkkuja kyllä syön, mutta toivoisin, että niitä ei meille hirveästi siunaantuisi, kun ei ne nyt kumminkaan ole sen enempää mulle kuin Miehellekään tarpeellista popsia. Poikkeuksena tähän herkkuasiaan täytyy kyllä sanoa, että jo vuosikaudet olen saanut jouluna anopilta ja apelta vihreitä kuulia, ja olisin pettynyt, jos perinne katkeaisi. Se rasiallinen vihreitä kuulia kuuluu mun jouluun, ja niitä en osta kaupasta. 

Perinteisesti mulle on kannattanut hankkia kirjoja ja lankaa (ja Mies on hoksannut täydellisen lahjan reseptin ja ostaa mulle lahjakortteja kirja- ja lankakauppoihin). Nyt kun poistin hyllystä yli 80 kirjaa, äiti kauhistui, että eikö mulle voi enää kirjojakaan ostaa :) Lanka- ja käsityötarvikevarastoakin yritän kovasti saada pienennettyä.

En mä tiedä, mitä mä sitten haluaisin lahjaksi. Ehkä omaa aikaa, tai yhteistä aikaa Miehen kanssa. Pari vuotta sitten täytin 30, ja silloin pyysin ja sain Miehen vanhemmilta ja siskoilta synttärilahjaksi suursiivouksen. Se oli ihana lahja. (sivuhuomautus: alun perin pyysin Mieheltä, että se tai joku muu pesisi meillä lattiat ja ikkunat. Mies yllättäen delegoi sen äidilleen, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu). Että joo, ehkä siivousta tai lastenvahtipalveluja.

Mä olen myös huono satsaamaan itseeni (esim. oon käynyt kampaajalla viimeksi 11 vuotta sitten, koska mä en vaan raski tuhlata rahaa hiuksiin. Kosmetologilla kävin joskus lukiolaisena, kun äiti maksoi) ja omaan aikaan (sitten lasten syntymän olen käynyt elokuvissa vaan lasten kanssa pari kertaa. Leffaliputkin muka maksaa liikaa, kun elokuvat kumminkin tulee aikanaan telkkarista...). Että toki joku sellainen juttu, mitä en kumminkaan itse raskisi ostaa (siis vaikka ei olisi varsinaisesti kallis, vaan että mä en vaan raski laittaa rahaa siihen) olis varmaan nappi valinta.

Aikakauslehtiä (ihan kaikenlaisia, käsityölehtiä, naistenlehtiä, perhelehtiä, tiedelehtiä, sisustuslehtiä...) luen aina kun vaan käsiini jostain saan, ja onkin kiva, kun joskus oon saanut pienen lehtitilauspätkän lahjaksi. Lehdet on vieläpä siitä hyviä, että niitä ei oleteta säilyttävän hamaan hautaan saakka... Käsityöihmisenä osaan arvostaa muiden itse tekemiä lahjoja, ne on aina kivoja.

Ja kyllä ne kirjat ja lanka on vieläkin hyviä. Pitääkin muistaa mainita Miehelle, että multa puuttuu kaksi viimeisintä osaa Mma Ramotswe -sarjasta ;)

Oikeasti, kaikesta tästä valittamisesta huolimatta, mä olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein. Sen takia mäkin yritän muistaa edes kortilla mahdollisimman monen ystävän syntymäpäivän (on mulla niitä lahjottavia ystäviäkin yli 10, plus tietysti sisarukset, Miehen sisarukset yms päälle), koska se on mun tapa kertoa, että olet mulle tärkeä. Ja samoin mä koen sen, jos joku antaa mulle lahjan. Että mä olen sille toiselle tärkeä. Eikä sillä ole niin väliä, mitä sieltä paketista sitten löytyy. Tavaran saa aina kiertoon (itse en pahastu, jos mun antamat lahjat päätyy uudelle omistajalle) ja herkut syötyä, ja jäljelle jää mukava tunne siitä, että olin jollekin tärkeä.