Vaatehimo

Olin tänään sisarusteni kanssa lounaalla toisen pikkusiskoni 30-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ollaan päätetty ottaa tavaksi käydä neljästään syömässä aina kun joku täyttää pyöreitä (eli parin vuoden välein, koska kun viimeinen täyttää 30, ei olekaan enää pitkään mun neljäkymppisiin). Tavataanhan me toki paljon muutenkin, mutta harvemmin niin, että oltais vaan me neljä, kaikki koolla ilman puolisoita ja lapsia.

Jätin autoni kauppakeskuksen parkkihalliin, mun oli tarkoituksena käydä samalla katsomassa, josko löytäisin Isosiskolle sisähousuja (tänään viimeksi tuli itku, kun lapsella ei ole yhtään kelvollisia housuja, toisin sanoen violetteja, punaisia tai mustia collegehousuja). No en löytänyt. Löysin itselleni farkut.

Farkut on ollu ostoslistalla jo pitkään, ja itse asiassa haluaisin löytää vielä toiset. Nämä on nyt enemmän sellaiset kevät/kesä -farkut, toisin sanoen niihin on turha ahtaa välihousuja alle. Mä oon superkova palelemaan, ja suunnilleen syyskuusta toukokuuhun on ehdottomasti oltava housujen alla paksut sukkikset tai pitkikset (mut vähänkö mun talvifarkut näyttää hölmön lököttäviltä keväisin). Tykkään töissä käyttää farkkuja, joten niitä saisi mielellään olla muutamat sitten syksyllä, kun työt taas jatkuu.

Joka tapauksessa, farkut löytyi, edullisesti ja hintaansa nähden oikeinkin kivat. Varmasti käytän puhki. Farkut oli muuten eka vaateostos mulle itselleni tänä vuonna. Hintaa jäi alennusten jälkeen 14€ (joo tiedän, tuolla hinnalla ei saa eettisesti tuotettua vaatetta. Puolustaudun sillä, että farkkupula oli akuutti, eikä rahaa ole. Huono tekosyy). 

Mutta huomasin yllättäen, että mun tekis tosi kovasti mieli päästä kunnolla shoppailemaan. Tiedättekö, että voisi kierrellä kaikessa rauhassa katselemassa kauppoja ja ostaa normaalihintaisia vaatteita. Nykyään ostoksilla käyminen on sellaista, että kauhealla kiireellä tunnissa (tai alle) pitäisi yrittää löytää jotain ostoslistalla olevaa, ja mielellään vähintään puoli-ilmaiseksi. Ei siis mitenkään erityisen kivaa tai nautinnollista. 

Ei mun yleensä tee mieli huvikseen shoppailemaan. Me asutaan pikkukylällä, missä ei edes ole muuta kuin ruokakauppa. Lähimmässä kaupungissa on H&M, Seppälä, Lindex ja KappAhl. Ehkä se johtui tuosta, kun kävin vähän isommassa kaupungissa, jossa kauppakeskuksessa on sellaisetkin "eksoottiset" (hah hah) ketjut kuin Esprit, Vero Moda, Cubus, Gina Tricot jne, että alkoi tehdä mieli käydä vähän hypistelemässä. Näin viikko ennen kotihoidontuen maksupäivää tosin tili on niin tyhjä, että piti valita, haluanko ostaa vaatteita vai tankata auton. Koska halusin päästä myös kotiin, valitsin rahojeni käyttökohteeksi bensan :)

(jos ihan totta puhutaan, niin olisin mä saanut auton tankattua, vaikka olisinkin jonkun toisenkin halpisvaatteen ostanut. Mutta kyllä tieto siitä, että rahat on melkein loppu ja ensi viikollakin pitäisi ruokaa ostaa teki ihan hyvää ostohimolle)

Jännä tunne pitkästä pitkästä aikaa tällainen vaatehimo. Ehkä mä sitten, kun olen taas töissä ja saan palkkaa, laitan Miehen ja lapset jonnekin ja meen shoppailemaan ajan kanssa. Ostan itselleni pari kivaa työvaatetta ja vaikka jonkun ihan tuiki tarpeettoman, ihan vaan siksi että se on niin ihana, ja että mulla on mahdollisuus ostaa se. Pitäähän ihmisellä haaveita olla ;)