Sananen ennakoinnista

Minimalismin ilo -blogissa pohdittiin sitä, miten ostaa täydellisiä tavaroita "ihan kivan" sijaan. Mä olen just sellainen, että en halua ostaa mitään "ihan kiva"-juttuja (poikkeuksia tosin on, esim. lastenvaatteissa joutuu useinkin tyytymään ihan kivaan, kun hinta/koko/muu ei muuten täsmää. Tai jos saadaan vaikka ilmaiseksi lapsille vaatteita, niin ilolla otan ne vastaan, vaikka oliskin ihan kivoja). En ehkä tavoittele varsinaisesti täydellisyyttä, mutta "ihan kivan" sijasta haluan hankkia "tosi kivaa" tai "aivan ihanaa". Sellaista, mitä ilolla käytän, kunnes vaate on puhki tai tavara hajonnut.

Tästä on seurannut mm. se, että meillä oli hoitopöytä vuoden turhanpanttina, kun sopivaa lipastoa ei löytynyt. Nykyistä edellisessä talvitakissa kuljin 10 vuotta, joista 5 vuotta mun äiti jo huomautteli, että näytän suunnilleen pultsarilta (ja viimeiset kolme vuotta jo itseänikin hävetti). Mutta kun en löytänyt tosi kivaa takkia! Nykyiset talvikengät suorastaan imee kaiken veden itseensä, ja lisäksi niistä alkaa olla pohjat puhki. Samoin muuten välikausilenkkareista ja kesälenkkareista -molemmat ovat jo saavuttaneet viiden vuoden kunnioitettavan iän, ja ovat mun kenkävalikoimassa ainoat laatuaan, eli todella ahkerassa käytössä.

Kannattaa käydä lukemassa tuo Minimalismin ilon Tuulian kirjoitus, siellä oli hyviä vinkkejä ihan kivan ostamatta jättämiseen. Itse olen kuitenkin huomannut, että mulla hyvin tärkeä asia on myös osata ennakoida (tämä on varmaan täysin vastoin minimalismin periaatteita, mutta onneksi mä olenkin epäminimalisti). Nimittäin, olen huomannut varsinkin vaateasioissa, että mä en suinkaan osta ihan kivoja vaatteita, jos vaan kiertelen kaupoissa huvikseni (mitä ei nykyään edes tapahdu, oma aika on sen verran vähissä ja kaupat kaukana, että en sinne kaupoille lähde muuta kuin asian kanssa). Kaikki mun viime vuosien "ihan kivat" (eli sittenkin huonot) ostokset on ollu sellaisia, kun olen ostanut todella tarpeeseen. 

Siis esimerkiksi, jos menen ostamaan kengät siksi, että edellisistä meni pohja puhki (näinkin on käynyt), niin todennäköisesti kaupassa ei ole just niitä ihania kenkiä, vaan ostan jotkut ihan kivat, koska on vaan pakko ihmisellä jotkut kengät olla. Sitten harmittaa, kun joutui ostamaan sellaiset, joista ei edes kamalan paljon tykkää. Jos kiertelen kaupassa huvikseni, ilman pakko-löytää-kengät-koska-entiset-hajosivat -paineita, saatan jopa löytää ne tosi ihanat kengät. Mun vanhemman siskon häihin menin aikoinaan (9 vuotta sitten) aika karmeissa vaatteissa (omasta mielestäni), kun en vaan löytänyt mitään sopivaa ja mulla ei ollut mitään talvisäähän sopivaa juhlavaatetta. Vieläkin harmittaa ne "ihan kivat" vaatteet, jotka viimeisessä hädässä ostin, kun oli ihan pakko.

Mulla on kyllä lista. Listassa lukee, mitä vaatteita tulen todennäköisesti lähiaikoina tarvitsemaan. Nyt siellä listassa lukee nuo aiemmin mainitut talvikengät, välikausilenkkarit ja kesälenkkarit (inhoan kenkien ja takkien ostoa!) ja farkut. Kaikkien kenkien kanssa alkaa olla jo vähän kiire, mitkään noista ei yhtä käyttökautta enää kestä edes melkein ehjänä. Farkkuja mulla on vielä yhdet ehjät ja toiset, joista polvi meni puhki, mutta ne lukee listassa ennakoivasti, koska ennemmin tai myöhemmin nuo viimeiset ehjät (kaksi vuotta ahkerasti käytetyt) alkaa hajota, ja olisi kiva, jos olisi seuraavat jo odottamassa. Listassa olevia vaatteita yritän pikku hiljaa katsella, mutta jos joku ihan täydellinen (myös hintansa puolesta) listan ulkopuolelta löytyy, niin saatan ostaa senkin.

Tää taitaa taas olla näitä juttuja, että yhdelle toimii yksi tapa ja toiselle toinen. Varmasti monella kävis niin, että olisi kaappi täynnä kenkiä, takkeja, farkkuja, puseroita ja ties mitä, jos ostais heti kun jotain ihanaa näkee. Enkä mäkään osta kaikkia kivoja vaatteita (mun heikkous on puserot ja etenkin mekot), mutta voin ostaa, jos tiedän, että kyseiselle vaatteelle olisi lähiaikoina tulossa tarve. Mä olen tosi nirso vaatteiden suhteen ja lisäksi hankalan muotoinen ja kokoinen. Mulla on suhteessa pitkä selkä ja lyhyet jalat. Siksi housujen löytäminen on hankalaa, koska yleensä niissä on aina liian pitkät lahkeet (ja varsinkin farkuissa lyhentäminen usein pilaa mallin). Olen yläosasta kokoa 32 ja alaosasta kokoa 34. Kokoa 32 varsinkin on vaikea löytää yhtään mistään. Useimmiten kauppojen xs-koon vaatteet on liian isoja. Mulla on myös standardimittoihin nähden liian lyhyt olka-rinnanalus-väli, joten istuvammissa puseroissa tai mekoissa rintamuotolaskokset on yleensä liian alhaalla. Enkä tykkää nykymuodista, joten kauppojen tarjonta on yleensä mun mielestä pääsääntöisesti rumaa. Ja rahatkin on vähissä, joten hinta tulee myös usein esteeksi.

Mun on siis vaikea löytää ylipäätään sopivan kokoisia ja istuvia vaatteita, ja kun olen vielä nirso, niin sittenpä ei ihania ja sopivan kokoisia vaatteita todellakaan löydy ihan noin vaan. Toki tällä mun tavalla saattaa käydä niin, että kaapissa onkin kaksi kevättakkia (juuri nyt näin on). Tai sitten saattaa käydä niin kuin viime vuonna, että keväästä asti etsii mekkoa siskon elokuisiin häihin (keväällä on hyvä mekkotarjonta yo-juhlien takia), ja lopulta Mies löytää mulle sopivan Virosta, kun on jo monta kuukautta etsitty. Se mekko oli muuten oikein ihana, ei "ihan kiva", vaikka sitäkin jouduttiin vähän korjailemaan, että saatiin istuvammaksi.

Mitenkäs muut? Oletteko niitä, joiden pitää suitsia ostamistaan, ettei päätyisi ostamaan ihan kivoja, vai joudutteko pikemminkin ennakoimaan tarpeitanne?