Voi haisu.

Siivosin viime viikolla siivouskomeron (ja muitakin kodinhoitohuoneen kaappeja, esikoisen avustuksella). Siivouskomerosta löytyi muutama pyykinpesuaineen näytepakkaus, useamman vuoden takaa. Päätin nyt käyttää ne pois.

Tänään kuivatin sisällä näytepakkauksen Arielilla pestyä pyykkiä. Se haisi aivan järkyttävästi! Jo kodinhoitohuoneen ovella lemusi joku mukaraikas tuoksu. Hyi yäk. No, mä olen pihi ihminen, joten käytän kyllä ne näytepakkaukset (koska meillä ei kukaan ole niin herkkä, etteikö kestäisi tuoksullisilla aineilla pestyä pyykkiä toisinaan), mutta tulipa taas kerran mieleen, että mä en kyllä yhtään ymmärrä tätä nykyajan hajustus-innostusta.

Minkä ihmeen takia kaiken pitää olla hajustettua? Mikä hirveä hajujen kakofonia ihmisen ympärillä leijuu? Miettikääpä, peset itsesi A:n tuoksuisella suihkusaippualla, hiukset B:n tuoksuisella shampoolla. Lotraat päällesi C:ltä tuoksuvaa dödöä, ehkä myös D:ltä tuoksuvaa hajuvettä. Niin ja vartalovoidettakin ehkä käytät, se tuoksuu E:ltä. Pukeudut vaatteisiin, jotka on pesty F:n tuoksuisella pesuaineella ja G:n tuoksuisella huuhteluaineella. Käytät ehkä H:n tuoksuista yleispuhdistusainetta, I:n tuoksuista tiskiainetta, J:n tuoksuista vessanpesuainetta, K:n tuoksuista wc-raikastinta, L:n tuoksuista huonetuoksua (vai mitä ne nyt on), poltat M:n tuoksuisia tuoksukynttilöitä, ja nykyäänhän on jopa hajustettuja terveyssiteitä ja roskapusseja (uskomatonta, mutta totta).

Mä en ole koskaan ollut kova läträämään haisevien aineiden kanssa, eikä meillä kotona esim. pyykki tuoksunut miltään muulta kuin puhtaalta pyykiltä. Pyykinpesuaineet olen aina hankkinut hajustamattomina, samoin erilaiset kodin pinnoille tarkoitetut pesuaineet. Wc-raikastimille tai huonetuoksuille en ole koskaan nähnyt tarvetta.

Opiskeluaikoina käytin satunnaisesti hajuvettä, ja silloin siirryin kokonaan käyttämään tuoksutonta dödöä (koska inhotti se ajatus, että käytän useampaa tuoksua yhtä aikaa). Esikoisen synnyttyä hajuveden käyttö jäi kokonaan, en pitänyt siitä ajatuksesta, että kaulaa vasten nuokkuva vauva joutuu haistelemaan jotain keinotekoisia hajuja. Enpä ole kokenut niitä hajusteita tarvitsevani myöhemminkään, ihan pari kertaa joihinkin juhliin (tyyliin häihin) olen saattanut laittaa tipan hajuvettä, jos olen sattunut muistamaan. Samoin kaikki rasvat ostan hajustamattomina (ihan jo siksikin, että Mies ei voi nukkua mun kanssa samassa sängyssä, jos olen rasvannut itseni jollain haisevalla rasvalla), tosin käytän kyllä lahjaksi saadut hajustetut käsirasvat ym. 

On mulla kyllä hajustettu suihkusaippua ja shampoo&hoitis. Tosin niissä on kaikissa niin mieto tuoksu (joku tyyliin "omena" tai "ruoho"), että en sitä iholta ja hiuksista enää pesun jälkeen erota, pullostakin vaan jos oikein haistelen. Joku aika sitten ostin alennuksesta karpalo&kinuski -tuoksuisen shampoon, mutta se oikeasti haisi kinuskilta, eikä se nyt varsinaisesti ole haju, jota hiuksiini kaipaan, joten vein sen mökille. 

Mä en ole hajusteille allerginen, enkä saa miedoista tuoksuista edes päänsärkyä (vahvoista kyllä), joten mua ei häiritse käyttää miedosti hajustettuja tuotteita, jos niitä vaikka lahjaksi saan. Eikä mua häiritse, jos joku nyt vähän on jotain hajuvettä sipaissut. Mutta tiedän, että on paljon niitä, jotka saa varsinkin yhtään kovemmista tuoksuista migreenin, ja sekin on yksi syy sille, etten itse käytä hajuvesiä sun muita (varsinkaan töissä, olen siis ammatiltani opettaja). Eniten mä kuitenkin hämmästelen sitä, että miksi jotkut haluaa haista? Siis ymmärrän toki, että haluaa haista vaikka hajuvedeltä, mutta onko jonkun mielestä pyykinpesuaineiden hajusteet oikeasti hyviä? Valaiskaa mua nyt tässä asiassa, kun mä en yhtään ymmärrä, miksi joku haluaa vaatteidensa ja kotinsa haisevan jollekin keinotekoiselle hajuaineelle?

Ei mulla tässä muuta, kunhan hämmästelen.

Lahjapohdinnat jatkuu

Ja jos taannoisesta postauksesta jäi sellainen olo, että oon saanut vaan tyhmiä lahjoja (en ole! Olen saanut kivoja lahjoja!), niin tässäpä tällainen lista lista:

Kivoja lahjoja viime vuosilta

• kun rakas ystävä luki mun karkkilistan ja osti ihan yllärinä joululahjaksi kaikkia, mitä listalta vaan löysi.
• puutarhakeinu, jonka ostin hiljattain vanhemmilta, Miehen vanhemmilta ja mun mummolta 30-vuotislahjaksi saaduilla rahoilla (kolmekymppisistä on jo melkein pari vuotta, mutta se on pitkä juttu, miksi hankin keinun vasta nyt).
• joka joulu anopilta ja apelta rasiallinen vihreitä kuulia. Yksi mun suosikki-jouluperinteistä.
• äidin pari vuotta sitten mulle lahjoittama Blissin jalkarasva (Foot patrol), joka on ihan uskomaton tuote, ja jota oon joutunut ulkomailta sittemmin tilaamaan, koska en osaa enää elää ilman. Kertokaa, jos törmäätte tähän Suomessa (äiti muisteli, että olisi ehkä ostanut sen jostain apteekista).
• Miehen muutama vuosi sitten mulle ostama kelloradio (entinen meni rikki). Oli osannut ajatella, että on mahdollisimman isot numerot, jotta mä puolisokea näen tiirata kellonajan pimeässä ilman silmälaseja.
• kirja- ja lankakauppoihin saadut lahjakortit. Ne on mun paratiiseja (muiden käsityö- ja askartelukauppojen sekä karkkikauppojen ohella).
• Miehen perheeltä 30-vuotislahjaksi saatu suursiivous. 
• siskolta synttärilahjaksi saatu Pekka Simojoen Ylistys-levy. Paras levy pitkiin aikoihin! Mun sisko on muutenkin taitava lahjojenhankkija, ehkä siksi, että ollaan sen kanssa tosi samanlaisia :)
• yhdeltä ystävältä saatu OMG-kynä (se oli vähän sellainen, että OMG mitä juttuja tällä voikaan kirjoittaa!)

Olishan noita muitakin, mutta nää tuli nyt tältä istumalta mieleen :)

Ja nyt keksin, mitä mulle kannattaisi ostaa lahjaksi: postimerkkejä! Mä olen kova lähettämään kortteja ja muutakin postia, mutta mulla on postimerkit aina loppu, ja nykyään huomaan, että korttien lähettely on jäänyt vähemmälle, kun sekin on käynyt niin kalliiksi. Joo postimerkit olis aika täydellinen lahjaidea mulle :)

Vaateasioiden pohdiskelua.

Arkijärki-blogin Jenni pohdiskeli, miten paljon aikaa kuluu vaatehuoltoon (sisältäen kaikki vaatteisiin littyvät toimet, myös niistä aikanaan eroon pääsemisen yms). Mä aloin tuossa tuokio sitten pyykkejä viikkaillessani miettiä samaa.

Meillä on viisihenkinen perhe, ja mä hoidan aikalailla kaikki vaateasiat. Pyykkihuollon olen ominut täysin itselleni (olen "hitusen" pedantti pyykin viikkaus- ja ripustusasioissa, eli Miestä ei voi tästä syyttää) ja siinä suhteessa Miehen osuudeksi riittää, kunhan tuo omat vaatteensa pyykkiin ja ilmoittaa ajoissa, jos tarvii jotain vaatetta tiettynä päivänä puhtaaksi. Joskus pyydän sitä ripustamaan pyykit, mutta harvoinpa. Vaatteita silitetään meillä hyvin harvoin, mutta se on myös mun homma.

Mä ostan omat ja lasten vaatteet, ja satunnaisesti Miehellekin (kun ei se itse saa aikaiseksi). Mies hankkii kyllä uusia vaatteita niin harvakseltaan, että hyvä jos kerran vuodessa käy ostoksilla. Mä myös hoidan vaatteiden poistamisen, Mies karsii kyllä omiaan, mutta lykkää karsittujen pinon mulle, kun mä tiedän, mitä sille tehdä.

Päivittäiseen vaatehommaan mulla kuluu puolisen tuntia päivässä. Pyykin lajitteluun, pesuun, ripustamiseen, viikkaamiseen ja kaappeihin viemiseen menee koneellista kohti n. 30-40min (olen useammankin kerran ihan katsonut kellosta, joten testattu on), ja vaatepyykkiä meillä tulee 3-4 koneellista viikossa, eli joka päivä ei tarvitse tätä hommaa hoitaa. Muutama minuutti päivästä kuluu lasten vaatteiden etsimiseen, lasten vaatteiden lattialta pyykkikoriin kuljetteluun yms. Eli jos 4 päivänä viikossa hoidan pyykkihommia, niin näistä päivittäisistä hommista tulee viikkotasolla kolmisen tuntia.

Poistettavia (lasten pieneksi käyneitä, rikkinäisiä tai omia muuten vaan poistettavia) vaatteita napsin pois puhtaiden pyykkien seasta sitä mukaa kun sellaisia eteen tulee. Mulla on jokaisen lapsen pieneksi käyneille vaatteille oma paikka, joten kun vien vaatteita kaappeihin, laitan vaan pieneksi käyneet vaatteet sinne. Sitten kun sitä vaatetta on kertynyt tarpeeksi, laitan jatkosijoitukseen. Isosiskon vaatteet menee varastoon Pipanaista odottamaan, Pipanaisen vaatteista (hyvin pieni) osa Poikasta odottamaan ja loput mun siskontytölle, Poikasen vaatteet Miehen siskonpojalle. Samoin rikkinäisille vaatteille on oma paikkansa (ja täytyy myöntää, että usein ne saa tovin siellä odotella ennen kuin saan aikaiseksi korjata) ja omasta ja Miehen kaapista kiertoon lähteville myös (ne vien sitten UFF:in laatikkoon kun on kassillinen kertynyt). Osan mun ja Miehen vaatteista jatkokäytän käsitöiden materiaalina.

Vaatteiden poistamiseen ei siis kulu juurikaan aikaa, kun poistan ne pikkuhiljaa pyykistä tullessa ja suurimmaksi osaksi niiden kierrätyskin sujuu muiden puuhien ohella, kun mennään serkuilla kyläilemään niin viedään pussi mukanamme, tai kauppareissulla jätetään pussi keräyslaatikkoon. Asiakseen ei siis tarvitse mitään tehdä.

Oman vaatekaapin käyn läpi kahdesti vuodessa. Yleensä siihen menee tunnista kahteen tuntiin, riippuen kuinka perusteellinen olen. Lasten vaatekaapit käyn läpi kolmesti vuodessa, mutta niihin ei mene tuntiakaan per lapsi, kun tosiaan poistelen pieneksi käyneitä pitkin matkaa, ja niiden kohdalla ei tarvitse miettiä, tuleeko jotain vaatetta käytettyä. Lähinnä siis poistan muutamia pieneksi käyneitä ja isoin aika menee siihen, kun kaivelen laatikoista seuraavaa kokoa tilalle. Lasketaan vaatekaappien läpikäynneille 15 tuntia vuositasolla.

Ulkovaatteiden läpikäyminen keväällä ja syksyllä on isompi urakka. Siihen tuhrautuu pari tuntia kerrallaan. Pois menevien vaatteiden laitto pesuun ja aikanaan pakkaaminen joko varastoon tai laitto kierrätyskasseihin, tulevien vaatteiden etsintä ja sovittelu lasten päälle. Pari tuntia nyt vähintään, ellei enemmänkin. Vuositasolla tähän voisi laskea vaikka 6 tuntia.

Ja sitten tietysti niitä vaatteita pitää ostaa. Mä pyrin hankkimaan lasten vaatteet edullisesti, joko käytettynä tai sitten tarjouksista. Eli alennusmyyntiaikoina kiertelen etsimässä jo seuraavan kokoisia vaatteita, ja saatan muutenkin sopivan tilaisuuden tullen käydä tsekkaamassa alennusrekit. Mutta ei noille kuitenkaan tarvitse ostaa vaatetta edes joka kuukausi, lähinnä isommin silloin kun ulkovaatekausi vaihtuu ja tarvitsee jotain tiettyä. Sisävaatteita hommataan pitkin matkaa sitä mukaa kun jostain halvalla esiin tulee. Menisköhän joku reilu kymmenen tuntia vuodessa (jos ei laske automatkoja kauppaan, koska yleensä hoidetaan nämä asiat ruokakauppareissuilla lähikaupungissa).

Itselleni ostan myös vaatteet mieluiten alennuksesta. Ehkä muutaman kerran vuodessa käyn tutkimassa vaatekauppojen tarjontaa (ei sieltä aina löydy mitään), ja joskus tilaan netistä. Eipä siihenkään hirveästi aikaa vuositasolla kulu. Alle kymmenen tuntia vuodessa.

Summa summarum, päivittäiseen vaatehuoltoon menee viikossa kolmisen tuntia. Jos lasken noi mun arviot yhteen, niin mulla kuluu vaatejuttuihin vuodessa 197 tuntia, varmasti tosiasiassa vähän enemmän, kun kuitenkin satunnaisesti juhliin joitain vaatteita silitän, ja paljon tulee tehtyä sellaista pientä, mitä ei ajattelekaan. (Tässä ei nyt ole laskettu mukaan sitä aikaa, mitä mulla menee vaatteiden tekemiseen, kun harrastan monenlaisia käsitöitä, ja esim. neulon paljon -se on hidasta! Mutta se onkin vähän eri asia)

197 tuntia on toisaalta paljon (yli 8 vuorokautta!), mutta toisaalta ei mun mielestä hirveän paljon kuitenkaan (keskimäärin reilu puoli puoli tuntia päivässä, alle 4 tuntia viiikossa) viisihenkisen perheen vaatehuoltoon. Vaatehuoltoon liittyvät asiat on kuitenkin mulle kotitöistä mieluisia, joten en koe sitä mitenkään rasittavana. (vertailun vuoksi pitäisi joskus laskea, paljonko kuluu aikaa siivoamiseen...)

Mutta se tästä pohtimisesta ja laskeskelusta jäi nyt kumminkin käteen, että ehkä voisi jatkossa miettiä, saako omat käytännön vielä sujuvammiksi. Kyllähän näihinkin kotitöihin käytetty aika on jostain muusta pois.

Miten muilla? Meneekö vaateasioihin paljon aikaa, ja tuntuuko se rasittavalta?

Lahjapohdintoja

Olen jostain syystä viime aikoina pohtinut lahja-asioita. Nyt onkin ehkä korrekti aika niistä puhua, kun joulu, synttärit ja äitienpäivä ei ole lähitulevaisuudessa eikä -menneisyydessä. ;)

Mies aina valittaa mulle, että oon hankala lahjottava. Itse olen ollut vakaasti eri mieltä, varsinkin kun Mies ei hanki mulle yleensä mitään synttäri- tai äitienpäivälahjaa, jouluksi ostaa muutaman paketin. Eli ihan joka välissä sen ei tarvi olla lahjoja ostelemassa.

Mutta kun äitikin on alkanut olla sitä mieltä, että mulle on vaikea keksiä lahjaa, niin kaipa se on niin. Ja onkin. En mä oikein itsekään tiedä, mitä mä ostaisin itselleni lahjaksi, jos pitäisi jotain ostaa.

Musta on kyllä kiva saada lahjoja. Tykkään kovasti lahjojen antamisesta (ja lahjon ahkerasti ystäviä ja sukulaisia), joten kyllä välillä on kiva olla saamapuolellakin. Ja ihan aidosti ja oikeasti olen otettu siitä, että mulle on lahjoja haluttu antaa, kyllä se aina mukavalta tuntuu. Mutta mä huomaan kyllä usein jouluisin, kun paketit on avattu, miettiväni, että mihin mä nämäkin tavarat nyt oikein laitan. Että ilmankin pärjäisi.

Mä en halua talouteen ylimääräistä tavaraa. En juurikaan polta kynttilöitä, olen tarkka vaatteistani (äiti on kyllä rohkea ja ostaa mulle vaatteita, yleensä onnistuen), en pidä esillä koriste-esineitä, en käytä kuin paria tiettyä korua. Herkkuja kyllä syön, mutta toivoisin, että niitä ei meille hirveästi siunaantuisi, kun ei ne nyt kumminkaan ole sen enempää mulle kuin Miehellekään tarpeellista popsia. Poikkeuksena tähän herkkuasiaan täytyy kyllä sanoa, että jo vuosikaudet olen saanut jouluna anopilta ja apelta vihreitä kuulia, ja olisin pettynyt, jos perinne katkeaisi. Se rasiallinen vihreitä kuulia kuuluu mun jouluun, ja niitä en osta kaupasta. 

Perinteisesti mulle on kannattanut hankkia kirjoja ja lankaa (ja Mies on hoksannut täydellisen lahjan reseptin ja ostaa mulle lahjakortteja kirja- ja lankakauppoihin). Nyt kun poistin hyllystä yli 80 kirjaa, äiti kauhistui, että eikö mulle voi enää kirjojakaan ostaa :) Lanka- ja käsityötarvikevarastoakin yritän kovasti saada pienennettyä.

En mä tiedä, mitä mä sitten haluaisin lahjaksi. Ehkä omaa aikaa, tai yhteistä aikaa Miehen kanssa. Pari vuotta sitten täytin 30, ja silloin pyysin ja sain Miehen vanhemmilta ja siskoilta synttärilahjaksi suursiivouksen. Se oli ihana lahja. (sivuhuomautus: alun perin pyysin Mieheltä, että se tai joku muu pesisi meillä lattiat ja ikkunat. Mies yllättäen delegoi sen äidilleen, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu). Että joo, ehkä siivousta tai lastenvahtipalveluja.

Mä olen myös huono satsaamaan itseeni (esim. oon käynyt kampaajalla viimeksi 11 vuotta sitten, koska mä en vaan raski tuhlata rahaa hiuksiin. Kosmetologilla kävin joskus lukiolaisena, kun äiti maksoi) ja omaan aikaan (sitten lasten syntymän olen käynyt elokuvissa vaan lasten kanssa pari kertaa. Leffaliputkin muka maksaa liikaa, kun elokuvat kumminkin tulee aikanaan telkkarista...). Että toki joku sellainen juttu, mitä en kumminkaan itse raskisi ostaa (siis vaikka ei olisi varsinaisesti kallis, vaan että mä en vaan raski laittaa rahaa siihen) olis varmaan nappi valinta.

Aikakauslehtiä (ihan kaikenlaisia, käsityölehtiä, naistenlehtiä, perhelehtiä, tiedelehtiä, sisustuslehtiä...) luen aina kun vaan käsiini jostain saan, ja onkin kiva, kun joskus oon saanut pienen lehtitilauspätkän lahjaksi. Lehdet on vieläpä siitä hyviä, että niitä ei oleteta säilyttävän hamaan hautaan saakka... Käsityöihmisenä osaan arvostaa muiden itse tekemiä lahjoja, ne on aina kivoja.

Ja kyllä ne kirjat ja lanka on vieläkin hyviä. Pitääkin muistaa mainita Miehelle, että multa puuttuu kaksi viimeisintä osaa Mma Ramotswe -sarjasta ;)

Oikeasti, kaikesta tästä valittamisesta huolimatta, mä olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein. Sen takia mäkin yritän muistaa edes kortilla mahdollisimman monen ystävän syntymäpäivän (on mulla niitä lahjottavia ystäviäkin yli 10, plus tietysti sisarukset, Miehen sisarukset yms päälle), koska se on mun tapa kertoa, että olet mulle tärkeä. Ja samoin mä koen sen, jos joku antaa mulle lahjan. Että mä olen sille toiselle tärkeä. Eikä sillä ole niin väliä, mitä sieltä paketista sitten löytyy. Tavaran saa aina kiertoon (itse en pahastu, jos mun antamat lahjat päätyy uudelle omistajalle) ja herkut syötyä, ja jäljelle jää mukava tunne siitä, että olin jollekin tärkeä.

Toukokuun summa

Toukokuu oli ja meni. Toukokuussa meiltä lähti tosi paljon tavaraa. Tai no, mähän merkkaan lähteneisiin kaikki poistetut, vaikka ne eivät olisi varsinaisesti talosta ulos lähteneet. Mutta kiitos liinavaatekaapin siivouksen ja kirjahyllyjen siivouksen ja siirron, sain poistettua tosi paljon tavaraa. Laskin, että kirjoja on poistin hyllystä huhti-toukokuussa yhteensä yli 80 kpl. Mahtavan hyvin mulle, kun olen sellainen kirja-hamsteri :) Toukokuussaei tullut ihan kauheasti tavaraa ja tulleet tavarat olivat kaikki todella tarpeeseen tulevia, pari pressua, lasten juhlavaatteita yms.

Ruokabudjetti ei mennyt ihan niin kuin piti, vaan toukokuun loppusummaksi jäi 539€. Paljon selittää se, että meillä kävi tosi paljon vieraita. Yövieraita oli yhteensä 9 kappaletta, joista pisimpään viisihenkinen perhe kolme yötä. Päiväkahvi- ja ruokavieraita näiden yövieraiden lisäksi oli myös aika runsaasti, mikä on siis musta vaan yksinomaan ihanaa! Paukkukoon vaan budjetin rajat, jos se johtuu vieraista :)

No joo, kyllähän mä yritän joka tapauksessa budjetissa pysyä, ja vähän harmittaa ylitys. Eikä pidä pelkästään vieraita syyttää, Mies kävi kerran tai pari kaupassa ja senhän nyt sitten tietää, että se tuo sieltä vaikka mitä. Mutta pitää tässä kuussa yrittää tsempata (ei kyllä tule onnistumaan, on tulossa Isosiskon synttärijuhlat ja juhannus -juhannusta vietetään mökillä, me ostetaan puolet 9-12 hengen ruoista).

Yritän saada aikaiseksi lähipäivinä kerrottua enemmän kirjahyllyistä ja vastattua yhteen haasteseen.

Rentoutumista vaatekaapin siivouksella

Viikonloppuna omaa aikaa viettäessä siivosin myös vaatekaappini. Pitkään oli jo tehnyt mieli, mutta nyt vasta tuntui järkevältä ottaa kesävaatteet esiin (ja nyt vasta siihen oli aikaa).

Mulla alkaa kahden ja puolen kotiäitivuoden jälkeen elokuussa taas työt. Kotona olen pukeutunut mitä karmeimpiin rytkyihin, isolta osin siksi, että en ole jaksanut ajatella, miltä näytän (kokeilkaapas muutkin elämää superhuonon nukkujan kanssa!), ja jotenkin on vaan tehnyt mieli pukeutua niihin rytkyihin, joissa ei mitkään tahrat mitään haittaa.

Mutta nyt kun mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti työelämää, ja kun kesäkin on tulossa, on tehnyt myös mieli päästä niistä kauheimmista rytkyistä eroon. Edelleen mä tykkään kotona käyttää sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse tippaakaan varoa lasten kanssa puuhaillessa. Töissä tykkään pukeutua pikkuisen siistimmin. Mutta tosiaan ne kaikista kulahtaneimmat kamppeet sai nyt mennä, kaappiin jäi ihan riittävästi kotivaatetta silti.

Kaksi täpötäyttä roskapussillista lähti vaatetta. Roskiin, keräykseen, uutta omistajaa odottamaan tai omaan uusiokäyttö-laatikkoon. Joukossa mm. toppeja, jotka olen ostanut yli 7 vuotta sitten Isosiskoa odottaessa raskaustopeiksi (ts. normaalisti mulle kokoa liian isoja), voinette arvata miltä näyttää 7 vuotta ahkerasti käytetty ja tsiljoonasti pesty toppi... En vaan ole raskinut heittää niitä menemään, kun eivät ole olleet rikki (ja hei, H&M:n halpislaatua, eikä mene seitsemän vuoden aktiivikäytössä rikki!), hirveän nukkaisia ja kulahtaneita toki, mutta kukapa sitä mun puseron alla katselee... Samoin oli muutama muu suunnilleen samassa jamassa oleva pusero (koska, kukapa sitä kotona katselee...).

Mun on aina ollut vaikea heittää ehjää vaatetta pois, vaikka olisi kuinka värit menneet ja kamalan nukkainen. Aina tuntuu, että jos on kuitenkin käyttökelpoinen ja ehjä, niin vaatteet pois heittäminen on jotenkin hienostelua, vaikka siitä olisikin värit haalistuneet tunnistamattomiksi. Olen niitä käyttänyt sitten mm. yövaatteina, mutta rajansa silläkin, kuinka monta kulahtanutta vaatetta ihminen yövaatteinaan tarvitsee. Nyt karaisin itseni ja heitin pahimmat pois, koska olen myös huomannut, että karmean kulahtaneisiin vaatteisiin pukeutuminen syö itsetuntoa. Näteissä tai vähintään ei-täysin-kulahtaneissa vaatteissa tuntee itsensä nätimmäksi :)

Sitten oli myös muutama vaate, jotka oli mulle joko liian isoja tai liian pieniä. Mun paino ei ole radikaalisti heitellyt, mutta toki se, että seitsemän vuoden sisällä olen kolmesti ollut raskaana (raskauskilot) ja imettänyt (isompi rintsikkakoko) on aiheuttanut sen, että välillä olen ollut vähän isompi, välillä pienempi. Sen takia joitain väärän kokoisia vaatteita on jäänyt kaappiin pyörimään, on tuntunut hölmöltä laittaa niitä pois, jos vaikka puolen vuoden päästä ne onkin sopivia (ja jos kyse on kuitenkin vaatteesta, jota mieluusti käyttäisin). Raskauksien ja varmaan myös iän myötä myös vartalon muoto on muuttunut, ja jotkut vaatteet eivät enää istu, vaikka periaatteessa sopivan kokoisia olisivatkin. Nyt arvelin, että olen sen kokoinen, että lähivuosina ei isompia muutoksia ole luvassa (ellei sitten tule neljäs vauva), joten väärän kokoiset vaatteet saivat mennä.

Ihan pari vaatetta oli sitten myös sellaisia, joista en vaan enää tykännyt. Heipat niille.

Jouduin myös (kuten joka kerta vaatekaappia siivotessa) myöntämään, että mulla on paljon vaatteita. Olen aina yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että mulla ei ole vaatteita kovin paljon, koska mulla ei ole niille paljon säilytystilaa (jaetaan Miehen kanssa kaksi tavallisen kokoista vaatekaappia, hyllykaappi ja tankokaappi, kristillisesti tasan ja lisäksi pari juhlamekkoa on toisessa kaapissa). Mutta voin kertoa, että yllättävän paljon ihminen saa tavaraa ihan näppärästi mahtumaan kolmelle hyllylle ja tankokaapin puolikkaaseen :) Ajattelen, että ehkä se ei kuitenkaan haittaa, ei vaan pidä ostaa lisää (paitsi niiden kulahtaneiden poisheitettyjen toppien tilalle pitää ostaa). Mun osuus vaatekaapeista on kyllä täysi, mutta ei täyteen ahdettu. Toisin sanoen, vaatteet löytyy helposti ja on helppo pitää suorissa siisteissä pinoissa, mikä on mun mielestä toimivan vaatekaapin ehdoton edellytys. Tuntuisi hölmöltä poistaa jotain (kivoja vaatteita) vaan lisää tilaa saadakseen, mieluummin otan lisää tilaa pikkuhiljaa luonnollisen poistuman kautta (vaikka täytyy myöntää, että mä käytän vaatteet niin kertakaikkisen loppuun, että luonnollisessa poistumassa kestää).

Tykkään kyllä vaatekaapin siivouksesta. Tällä kertaa koko sisävaatevaraston läpikäyntiin meni kaksi tuntia. Ja siis kävin läpi ihan joka ikisen omistamani sisävaatteen, myös yläkaapissa jemmassa olevat kerran vuodessa käytettävät "remppavaatteet", ja kaikki alusvaatteet ja sukatkin. Joka ainut otettiin pois kaapista ja käytiin läpi. Muutamia vaatteita myös sovitin, muistaakseni jotain 5-10kpl. Sovitin siis sellaiset, joista en ollut varma, istuuko/ovatko sopivan kokoisia. Rentouttava kaksituntinen oli.

Kavereita huvitti, kun kerroin, että omalla ajalla lepäsin siivoamalla vaatekaapin ja ottamalla kesämekot esiin :)

Vinkki vanhemmille

Lapset ovat mummilassa ja mä tietysti hyödynsin muksujen poissaolon siivoamalla lastenhuoneen kaapit ja hyllyt. Se homma on paras tehdä lasten poissa ollessa, jos aikoo yhtään roskaa tai paperinpalaa heittää roskiin, saati sitten jos meinaa siinä sivussa poistaa jopa joitain leluja... :)

Tällä kertaa tosin aloittelin hommaa jo viikolla. Tytöt tiskasivat kaikki leikkiastiat ja muutenkin vähän auttelivat. Lastenhuoneen hyllyjen ja kaappien perusteellinen siivous on kuitenkin sellainen juttu, jonka mielelläni teen yksin, paitsi tavaran poistamisen takia, myös siksi, että yksin tehdessä varmimmin kaikki lelut löytävät paikalleen. Meillä siis lapset siivoavat iltaisin jokseenkin itsenäisesti, ja senhän tietää, että pikku hiljaa enemmän ja enemmän tavaraa päätyy vääriin koreihin (vaikka toki jokaisella lelulla meillä on oma paikkansa ja tytöt kyllä jo tietävät ne paikat ihan hyvin).

Joka tapauksessa, nyt on mulla hyvä mieli, roskiin lähti kaksi kassillista lähinnä roskaa (Pipanainen jemmaa ihan ihmeellisiä roskia aarteinaan), yhden kassillisen poistin myös leluja. Sitten yksi vinkki muille vanhemmilla, joiden jälkikasvu ei antaisi yhtään ainutta lelua poistaa ikinä koskaan: antakaa "poistettavat" lelut ulkoleikkeihin.

Meiltä lähti jo viikolla ulkoleluiksi jonkun verran leikkiastioita (niitä kun oli sisällä vähän turhankin paljon) ja kasa muovisia mäkkäri- ym. leluja. Pehmeille leluille tämä vinkki ei ihan niin hyvin toimi, mutta kovat lelut usein poistan antamalla ne ulkoleluiksi, varsinkin juuri tuollaiset lelut, joille ei välttämättä löydy uutta käyttäjää. Harvemmin mikään lelu ulkokäytössä säiden armoilla vuotta pidempään kestää, ja rikkinäiset on sitten helppo heittää menemään. Samaisesta syystä meillä ei koskaan ole ulkoleluja liikaa, sää tekee tehtävänsä ja ns. oikeita ulkoleluja (siis ämpäreitä, lapioita jne) joudutaan melkein joka kevät ostamaan muutama uusi. Meillä on siis iso osa ulkoleluista käytössä ympäri vuoden.

Nyt tytöt ovat muutaman päivän innoissaan rakennelleet hiekkalaatikolla koteja joillekin kummallisille olioille, jotka saatiin kevättalvella hampurilaisaterioiden kylkiäisenä. Lelut tuntuu ulkona ihan uusilta, ja ennustan, että ensi kevääseen mennessä ne on päätyneet roskiin :)

Ikkunaremontti

Meillä oli tänään ikkunaremonttipäivä.

En olisi ikinä uskonut, että se on niin nopea ja helppo homma.

Puoli kahdeksalta tuli remppamiehet (2kpl) hommiin. Olin just saanut itselleni ja lapsille vaatteet päälle, ja aloin siinä sitten kiireellä laitella sänkyjä siihen malliin, että pääsevät hommiin. Lapset onneksi katsoivat telkkaria ja pysyivät siis aloillaan, kun miehet aloittivat kantamalla kaikki ikkunat sisään oikeisiin huoneisiin.

Mun serkku tuli (onneksi!!) meille avuksi. Se olikin hyvä, koska tosiaan sisällä joka huoneessa oli ikkuna odottamassa, ei todellakaan olis voinut lasten (tai varsinkaan Poikasen) kanssa olla sisätiloissa. Joten aamupäivä vietettiin pihalla, onneksi oli nätti ilma. Serkku vahti lapsia ja mä sit tein sisällä ruokaa.

Hullun nopeasti se ikkunoiden vaihto kävi. Kaksi tuntia meni siihen, että otettiin vanhat ikkunat pois ja laitettiin uudet paikalleen. Enemmän aikaa meni sitten tiivistämiseen, listoitukseen ja jälkien siivoukseen niin sisältä kuin ulkoakin. Mutta kaiken kaikkiaan kuudessa tunnissa koko homma oli paketissa, ja miehet sentään pitivät jonkinlaiset ruokatauonkin.

Haettiin Isosisko eskarista kävellen (ja oli niin lämmin, että pitkähihaisessa puserossa tuli melkein kuuma!) ja kun tultiin kotiin, miehet jo olivat lähtöpuuhissa. Yllättävän vähän jäi sotkua siivottavaksi. Olin suojannut kirjahyllyt ym. lakanoilla, jotka tietysti meni pesuun. Lattian imuroin (vaikka ei paljon ollutkaan sotkua) ja moppasin, sen verran tuntui pölyiseltä. Tosiaan remppamiehet itse lakaisivat lattian ennen lähtöä -sen verran perusteellisesti, että ottivat meidän lattiaharjan ja rikkalapion mukaansa. En tiiä, pitäiskö mun kehdata huomenna soittaa, että kaivataan meidän harjaa, vai meenkö vaan suosiolla ostamaan uuden...

Ihana serkku vielä viihdytti lapsia niin, että sain tosiaan rauhassa lattiankin mopattua. Illalla vielä vähän järjestelin tavaroita paikalleen ym pientä. Jotain jäi vähän huomiselle.

Lapsetkin olivat niin väsyneitä (Pipanainen puuhakkaasta päivästä, Poikanen varmaan myös siksi, että sen päiväunet jäi kymmenen minuutin rattaissa torkkumiseen), että kaksi nuorinta oli unessa jo puoli kahdeksalta. Äitikin on väsynyt, ja menee tästä kohta nukkumaan.

Mut kyllä on hienot uudet ikkunat. Tykkään!

Oodi pakastimelle

Mulla on monta kaveria, joiden perheen ruokailujen ydin on muutaman viikon ruokalista. Siis niin kuin kouluissa, vaikka 5 viikon ruokalista, joka pyörii aina alusta uudestaan. Ruokalistasysteemiä on moni mulle kehunut, helpottaa kuulemma ruokien suunnittelua ja kaupassa käymistä, eikä tule heräteostoksia.

Uskon, että monessa perheessä ruokalista toimii. Vaan ei toimi meillä. Mä en mitenkään voi tietää useampaa viikkoa etukäteen, mikä on kaupassa alennuksessa, millainen ruokahalu lapsilla on tai minkä verran mulla on ruoanlaittoon aikaa minäkin päivänä. Kaikki nämä seikat vaikuttaa siihen, mitä meillä syödään, ja meidän systeemi on hioutunut meidän perheelle sopivaksi niin, että ruokaa ei juurikaan heitetä roskiin (paitsi lasten lautasilta, kun ne eivät syökään) ja yritetään selvitä kohtalaisella rahasummalla ruokalaskusta.

Meidän ruokahuollon ydin on pakastin. Meillä on (yhdessä makuuhuoneessa, koska muualle ei mahdu) iso arkkupakastin ja lisäksi jääkaapin yhteydessä pieni kaappipakastin (jääkaappi onkin sitten vähän turhan pieni viidelle hengelle). Aiemmin, kun Mies vielä hoiti pääasiallisesti ruokakauppareissut, me suunniteltiin yleensä ruokalista viikoksi kerrallaan. Nykyään mä hoidan sekä ruokakaupassa käynnin että ruoanlaiton (paitsi viikonloppuisin Mies kokkaa), ja suunnitelma on vähän väljempi.

Homma toimii niin, että mennään ruokakauppaan. Mulla on lista, jota noudatan jokseenkin orjallisesti muiden, paitsi ruoka-ruokien suhteen. Ruokien kohdalla lukee yleensä listassa vaan ruokaa?? Liha-kala-kana -hyllyllä sitten tutkin ensin, onko jotain alennuksessa. Meidän kaupassa on usein edullisesti lohta, jauhelihaa ja erilaisia kanoja. Niitä sitten ostan jonkun verran, vähän riippuen pakastimen tilasta. Jotain normaalihintaistakin saatan ostaa, jos pään sisällä olevan ruokalistan mukaan sille olisi tarvetta (ts. jos vaikka lapset toivoo nakkikastiketta ja nakkeja ei satu olemaan pakastimessa). 

Yleensä jostain ale-ruoasta teen heti samaksi päiväksi ruoan, lopuista joko teen valmiita ruokia jääkaappin/pakastimeen tai sitten pakastan sellaisenaan. Esimerkiksi lohta saatetaan ostaa parin kilon file, josta tehdään ensin yksi ruoka tuoreeltaan ja loput pakastetaan joko uunikala-palana tai keittoon/kiusaukseen sopivina kuutioina. Tarjousjauhelihan saatan paistaa ja pakastaa, jos en ehdi tehdä valmiiksi ruoaksi.

Viikon ruokalistan suunnittelen osin ruokakaupassa, osin kotona pakastinta tutkiessa. Tosin se myös elää aika tavalla, koska lasten ruokahalu on melko hankalasti meillä ennakoitavissa, ja joskus jotain ruokaa jääkin yllättävän paljon yli. Minä ja Poikanen (osin myös Pipanainen) syödään arkena lounaaksi yleensä edellispäivän jämät, mutta jos mä keitän ison kattilallisen vaikka keittoa, niin siitä kyllä syödään useampi kerta koko perhe. 

Mutta tosiaan yleensä me syödään "jotain pakastimesta", mikä voi tarkoittaa joko jotain valmiiksi sinne pakastettua ruokaa tai sitä, että pakastimesta sulatetaan jotain, mikä laitetaan ruoaksi.

Paitsi kaupan alejuttujen säilömiseen, meillä pakastin on olennaisen tärkeä ruokahuollon suhteen muutenkin. Mä teen usein isoja määriä ruokaa pakastimeen, esim. mureketta/lindströminpihvejä/lihapullia harvoin teen alle kilosta jauhelihaa. Samoin kaalilaatikkoa, karjalanpaistia, porkkanaraastetta ainakin tulee tehtyä aina kerralla niin paljon, että pakastimeen menee ainakin kahden syöntikerran annos. Silloin harvoin kun pitsaa leivotaan, tehdään yleensä 4-5 pellillistä. Myös leivonnaisia meillä on aina pakastimessa, pullaa nyt vähintään, useimmiten myös karjalanpiirakoita, jotain piirakkaa tai kakkua yms.

Kesällä ja syksyllä pakastimeen laitetaan marjoja (mansikka, mustikka, puolukka, vattu), mehuja (pienen jääkaapin takia pakastan myös kaikki mehut ja hillot), omenaa sekä hillona että lohkoina, raparperia, sieniä (suolasieniä ja kantarelleja yms., suppikset ja mustatorvisienet kuivaan), hirvenlihaa, hilloja (mustikka, mansikka, raparperi, omena, viinimarja, karviainen), purjosipulia, punajuuria (lindströminpihvejä varten valmiiksi keitettynä ja raastettuna) ja muuta mitä nyt sadonkorjuuseen kuuluu. Syksyisin pakastimet on molemmat aina ääriään myöten täynnä, enkä voi pullaa leipoa normaalitahtiin, ja kaupan ale-antimiakaan ei voi sinne kauheasti jemmata.

Lisäksi tietysti pakastimesta löytyy aina hätävara esim. leipää ja useimmiten myös jotain valmisruokaa (lue: ranskanperunoita ja kalapuikkoja). Niin ja peruna-sipulisekoitusta, ja jotain pakastekasviksia (pikkuporkkanat, parsakaali). Myös torttutaikinaa mulla on aina pakastimessa, muuten en nykyään käytä valmistaikinoita enkä valmisleivonnaisiakaan (joskus kyllä paistan kaupan karjalanpiirakoita), omistakin tuppaa välillä olemaan ylitarjontaa.

Meillä on pakastimien täytössä systeemi, jotta tiedän melko tarkalleen, missä mitäkin tuotetta on. Siirrän isommasta pakastimesta pienempään kerralla aina niin paljon kuin pienempään mahtuu. Pikkupakastimessa ylin laatikko on sienille, marjoille, hilloille ja mehuille. Keskimmäinen laatikko on iso, siellä on ruokaa. Alimmassa laatikossa on leivonnaisia ja puolikkaita pusseja (jos esim. peruna-sipulisekoituksesta jää osa pussista käyttämättä). 

Tosiaan iso pakastin on se, mihin varsinaisesti säilön isommat erät ja sieltä siirrän aina pienempään, jotta ei tarvi isoa pakastinta joka päivä aukoa. Isoon pakastimeen pakastan tietyt tavarat tiettyyn kohtaan pakastinta, joten vaikka se on iso ja syvä, löydän sieltä kohtalaisen helpolla etsimäni. Vaikka pakko on myöntää, että joskus pakastimen sulatuksen yhteydessä löytyy yllätyksiä, kuten vaikka pari purkillista edellisvuotista mansikkaa. Tosi harvoin on kuitenkaan mitään mennyt pakastimessa huonoksi, mieleen ei tule viime vuosilta kuin pari pakettia jäätelöä (ostettiin kerran vieraita varten, jäi syömättä. Me ei juurikaan syödä jäätelöä, hyvä jos pari pakettia vuodessa).

En tiedä, miten me selvittäis ilman pakastinta. Ruokahuollon suhteen toki selvittäis, olisi vaan kalliimpaa ja hankalampaa, mutta marjat, mehut, hillot ja hirvenliha on kyllä sellaisia, joita varten pakastin on ihan ehdoton. Aivan loistokeksintö siis!

Hedelmäkorin kohtalo

Ostin joskus vuosia (ainakin 7-8 vuotta sitten) Tiimarin poistopisteeltä eurolla tai kahdella kaksi leipäkoria. Toinen tosi pieni, toinen pikkuisen isompi. Molemmat aika rumia, mutta halpoja olivat ja tarpeeseen tulivat.

Pari vuotta sitten hankin kunnon leipälaatikon. Isompi leipäkoreista päätyi hedelmäkoriksi, pienempi kaappiin lähinnä tarjoilukäyttöön.

Maanantaina ostin päärynöitä. Kotona huomasin, että päärynät haisee tosi paljon kellarille/homeelle. Ne olivat kyllä ihan kovia vielä, eikä pinnassakaan näkynyt mitään. Ihmeteltiin Miehen kanssa, että mikä ihme ja kumma keittiössä on, kun haisee kamalasti homeelle, ja tietysti ehdittiin jo ajatella, että seinät. Mutta ne olikin päärynät.

Päärynöistä jäi rottinkiseen koriin haju, eikä se poistunut monen päivän tuulettamisella. Kori on muutenkin jo vähän ottanut osumaa, joten sen kohtalo on nyt päätyä pihalle. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi jotain, ja sen jälkeen se luultavasti joutaakin jo kokonaan pois. Korin hinnan huomioon ottaen sanoisin, että hyvin täytti tehtävänsä.

Nyt me vaan ollaan hedelmiensäilytysastiaa vailla.