Lahjapohdintoja

Olen jostain syystä viime aikoina pohtinut lahja-asioita. Nyt onkin ehkä korrekti aika niistä puhua, kun joulu, synttärit ja äitienpäivä ei ole lähitulevaisuudessa eikä -menneisyydessä. ;)

Mies aina valittaa mulle, että oon hankala lahjottava. Itse olen ollut vakaasti eri mieltä, varsinkin kun Mies ei hanki mulle yleensä mitään synttäri- tai äitienpäivälahjaa, jouluksi ostaa muutaman paketin. Eli ihan joka välissä sen ei tarvi olla lahjoja ostelemassa.

Mutta kun äitikin on alkanut olla sitä mieltä, että mulle on vaikea keksiä lahjaa, niin kaipa se on niin. Ja onkin. En mä oikein itsekään tiedä, mitä mä ostaisin itselleni lahjaksi, jos pitäisi jotain ostaa.

Musta on kyllä kiva saada lahjoja. Tykkään kovasti lahjojen antamisesta (ja lahjon ahkerasti ystäviä ja sukulaisia), joten kyllä välillä on kiva olla saamapuolellakin. Ja ihan aidosti ja oikeasti olen otettu siitä, että mulle on lahjoja haluttu antaa, kyllä se aina mukavalta tuntuu. Mutta mä huomaan kyllä usein jouluisin, kun paketit on avattu, miettiväni, että mihin mä nämäkin tavarat nyt oikein laitan. Että ilmankin pärjäisi.

Mä en halua talouteen ylimääräistä tavaraa. En juurikaan polta kynttilöitä, olen tarkka vaatteistani (äiti on kyllä rohkea ja ostaa mulle vaatteita, yleensä onnistuen), en pidä esillä koriste-esineitä, en käytä kuin paria tiettyä korua. Herkkuja kyllä syön, mutta toivoisin, että niitä ei meille hirveästi siunaantuisi, kun ei ne nyt kumminkaan ole sen enempää mulle kuin Miehellekään tarpeellista popsia. Poikkeuksena tähän herkkuasiaan täytyy kyllä sanoa, että jo vuosikaudet olen saanut jouluna anopilta ja apelta vihreitä kuulia, ja olisin pettynyt, jos perinne katkeaisi. Se rasiallinen vihreitä kuulia kuuluu mun jouluun, ja niitä en osta kaupasta. 

Perinteisesti mulle on kannattanut hankkia kirjoja ja lankaa (ja Mies on hoksannut täydellisen lahjan reseptin ja ostaa mulle lahjakortteja kirja- ja lankakauppoihin). Nyt kun poistin hyllystä yli 80 kirjaa, äiti kauhistui, että eikö mulle voi enää kirjojakaan ostaa :) Lanka- ja käsityötarvikevarastoakin yritän kovasti saada pienennettyä.

En mä tiedä, mitä mä sitten haluaisin lahjaksi. Ehkä omaa aikaa, tai yhteistä aikaa Miehen kanssa. Pari vuotta sitten täytin 30, ja silloin pyysin ja sain Miehen vanhemmilta ja siskoilta synttärilahjaksi suursiivouksen. Se oli ihana lahja. (sivuhuomautus: alun perin pyysin Mieheltä, että se tai joku muu pesisi meillä lattiat ja ikkunat. Mies yllättäen delegoi sen äidilleen, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu). Että joo, ehkä siivousta tai lastenvahtipalveluja.

Mä olen myös huono satsaamaan itseeni (esim. oon käynyt kampaajalla viimeksi 11 vuotta sitten, koska mä en vaan raski tuhlata rahaa hiuksiin. Kosmetologilla kävin joskus lukiolaisena, kun äiti maksoi) ja omaan aikaan (sitten lasten syntymän olen käynyt elokuvissa vaan lasten kanssa pari kertaa. Leffaliputkin muka maksaa liikaa, kun elokuvat kumminkin tulee aikanaan telkkarista...). Että toki joku sellainen juttu, mitä en kumminkaan itse raskisi ostaa (siis vaikka ei olisi varsinaisesti kallis, vaan että mä en vaan raski laittaa rahaa siihen) olis varmaan nappi valinta.

Aikakauslehtiä (ihan kaikenlaisia, käsityölehtiä, naistenlehtiä, perhelehtiä, tiedelehtiä, sisustuslehtiä...) luen aina kun vaan käsiini jostain saan, ja onkin kiva, kun joskus oon saanut pienen lehtitilauspätkän lahjaksi. Lehdet on vieläpä siitä hyviä, että niitä ei oleteta säilyttävän hamaan hautaan saakka... Käsityöihmisenä osaan arvostaa muiden itse tekemiä lahjoja, ne on aina kivoja.

Ja kyllä ne kirjat ja lanka on vieläkin hyviä. Pitääkin muistaa mainita Miehelle, että multa puuttuu kaksi viimeisintä osaa Mma Ramotswe -sarjasta ;)

Oikeasti, kaikesta tästä valittamisesta huolimatta, mä olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein. Sen takia mäkin yritän muistaa edes kortilla mahdollisimman monen ystävän syntymäpäivän (on mulla niitä lahjottavia ystäviäkin yli 10, plus tietysti sisarukset, Miehen sisarukset yms päälle), koska se on mun tapa kertoa, että olet mulle tärkeä. Ja samoin mä koen sen, jos joku antaa mulle lahjan. Että mä olen sille toiselle tärkeä. Eikä sillä ole niin väliä, mitä sieltä paketista sitten löytyy. Tavaran saa aina kiertoon (itse en pahastu, jos mun antamat lahjat päätyy uudelle omistajalle) ja herkut syötyä, ja jäljelle jää mukava tunne siitä, että olin jollekin tärkeä.