Siivousvinkki: kymppikasat

Meidän Pipanaisen (7 vuotta) koulupöytä oli päässyt kasautumaan aivan järkyttäväksi rojuläjäksi. Ei mennä niihin syihin sen tarkemmin, eikä siihenkään, miksi päästiin sitä siivoamaan vasta nyt. Nyt tällä viikolla kuitenkin päätin, että otetaan se työn alle. Aloitettiin pöytään kuuluvasta pikkuruisesta kaapista ja laatikoista. Ihan perinteisellä metodilla: hylly/laatikko tyhjäksi, pyyhitään puhtaaksi, roskat roskiin, karsitaan jos pystytään, tavarat paikalleen. Pipanainen tosi reippaasti teki hyllyn tai pari päivässä ihan itse, ja sai onneksi tosi paljon myös heitettyä roskia pois. Pipanainen on ihan mahdoton roskan jemmaaja, joten olin tosi iloinen ja yllättynyt, että oikeasti saatiin roskiin menemään ihan pari kassillista roskaa. Laatikoihin tuli kivasti tilaa tavaralle (ja sitä tarvittiin!)

Sitten oli se pöytä. Pöydällä oli sellainen vuori tavaraa, että munkin teki mieli vaan luovuttaa. Mätettiin yhdessä kaikki tavarat siitä pöydältä pois, ja tiedättekö, sitä rojua oli IKEA-KASSILLINEN!!!! (Siis ei se kaikkein isoin ikea-kassillinen, vaan se pienempi, mikä on vähän isompi kuin nuo ruokakauppojen isot kestokassit) 

Päättelin, että lamauttavan iso urakka on nyt kyllä pakko pilkkoa jotenkin pienemmäksi. Sovittiin Pipanaisen kanssa, että lasketaan aina kymmenen tavaraa kerrallaan. Kun Pipanainen on laittanut kymmenen tavaraa paikalleen, hän tekee merkin paperiin, ja kun paperissa on kymmenen merkkiä (eli 100 tavaraa laitettu paikalleen/roskiin), on yhden päivän urakka tehty. Tavarat oli ihan mitä tahansa koosta ja muusta riippumatta, ihan pöydältä löytyneistä vaatteista klemmareihin ja paperisilppuun asti. Ja toki enemmänkin kuin 100 asiaa sai päivässä hoitaa, mutta sata sovittiin minimiksi, jonka jälkeen saa tehdä tai olla tekemättä ihan hyvällä omatunnolla.

Vähän siinä sitten jalostettiin vielä hommaa niin, että mä mätin selvää roskaa roskiin ja tein Pipanaiselle valmiita "kymppikasoja" eli kymmenen tavaran kasoja. Pipanainen sitten niitä kasa kerrallaan setvi. Ja tiedättekö, homma toimi ihan älyttömän hyvin! Sata tavaraa saatiin reippaasti paikalleen. 

Lisäkannustimeksi sovittiin vielä, että kun koko homma on valmis, niin Pipanainen saa käydä ostamassa lelukoiran omilla rahoillaan. Kyseessä oli siis sellainen koira, josta oli jo aiemmin sovittu, että Pipanainen saa sen ostaa, nyt vaan sovittiin, ettei osteta sitä ennen, kuin tämä projekti on valmis, koska toki koiran on kivempi tulla siistiin kotiin :) Tämä kannustin sai tytön huhkimaan niin reippaasti, että valmista tuli kahdessa päivässä. Ja tavaroita/roskia oli satoja!

Lisäksi Pipanainen oli itse sitä mieltä, että kymppikasat oli kivoja siivota, eikä homma tuntunut yhtään isolta, kun sai tehdä vähän kerrallaan. Ja kuitenkin tuli nopeasti niitä merkkejä. Se aina kovalla innolla laski, montako palluraa on piirtänyt paperiin. Ja jos vielä yhden tekisin ja vielä yhden... 

Kymppikasat jää kyllä meillä vakkarikäyttöön. Varsinkin lasten siivouksen tukena ne on musta kiva keksintö: mä en ensinnäkään halua siivota lasten puolesta (mutta voin kyllä olla avuksi) ja toisekseen usein en edes pysty. Just joku tuollainen koulupöydällä oleva sekalainen sälä, en mä tiedä, mitä säästetään ja mitä ei ja mihin ne kuuluu. Mutta mä voin olla kaverina ja auttaa laittelemalla tavaroita kymppikasoihin (ja lajittelemalla välistä roskat pois). Kymppikasoista näkee myös kivasti homman edistymisen, kun aina yhden kasan setvimisen jälkeen saa paperiin merkin. Nopeasti niitä merkkejä kertyy ja voi huomata, että 50 tai 100 tai mikä onkaan oma tavoite, tulikin valmiiksi.

Aikuisellekin näistä voisi olla apua. Usein puhutaan urakan pilkkomisesta, minkä olen itsekin huomannut järkeväksi ja tarpeelliseksi. Jos urakan pilkkominen ajallisiin tavoitteisiin on hankalaa jostain syystä, niin urakan pilkkominen määrällisiin tavoitteisiin voi toimia.  Esim. vauvaperheessä et välttämättä pysty olemaan sitä 15 min kerrallaan hommissa, mutta saat ehkä hoidettua yhden kymppikasan silloin toisen tällöin, ja päivän aikana kertyy monta merkintää. Tai ehkä koko se siivousvartti menee siihen, että miettii, mistä aloittaa. Silloin voi olla helpompi poimia kasasta satunnaiset 10 tavaraa ja hoitaa ne (toki hommaa helpottaa, jos poimii 10 suunnilleen samaan suuntaan menossa olevaa tavaraa, mutta pääasia, että kuitenkin jotain).

Olen niin iloinen sekä tästä kymppikasa-keksinnöstä, että Pipanaisen oikeasti siististä koulupöydästä. Ja erityisen iloinen ja ylpeä Pipanaisesta, joka teki kovasti töitä ja sai parissa päivässä hoidettua urakan, joka tuntui alkuun aikuisestakin mahdottoman isolta. 

ps. Koira on ostettu ja on kuulemma ihana :)