Tammikuun alussa päätin seurata tämän vuoden ajan vaateliikennettä ja toki myös vaatteisiin kuluvaa rahaa. Tässä nyt sitten vuoden päätteeksi lopputulokset:
Kaappiin tuli 26 vaatetta, joista suurin osa sukkia ja alushousuja. 5 vaatetta tein itse (4 villasukat ja yksi imetysmekko). Rahaa kului yhteensä 336,6€, joskin noiden itse tehtyjen hinta on arvioitu lankojen/kankaan menekin mukaan (jos en ole käyttänyt sukkiin koko kerää ym). Isoin kuluerä taisi olla useampi pari imetysliivejä, joille tulee lähiaikoina käyttöä.
Kaapista lähti 29 vaatetta. Näistäkin suurin osa oli sukkia ja alushousuja, joitakin myös toki sellaisia, jotka eivät vaan enää miellyttäneet. En ole ihan varma, olenko aivan jokaisen poistetun vaatteen muistanut kirjata ylös, mutta tuskinpa kovin montaa on jäänyt listauksen ulkopuolelle.
Ostoslistalta en tainnut onnistua hankkimaan muuta kuin toppatakin, joka sekin on hihoista vähän liian lyhyt ja todennäköisesti päätyy uudelle omistajalle, jos onnistun löytämään paremman jossain vaiheessa.
Vuosi ei ollut vaatekierron suhteen ihan "normaali", koska raskaus tietysti vaikuttaa aika paljon pukeutumiseen. Toisen puolikkaan vuodesta olen pukeutunut äitiysvaatteisiin. Siltä osastolta onneksi mulla oli aika paljon vaatetta jemmassa, enkä hankkinut muuta äitiysvaatetta kuin yhdet äitiysfarkut (päällä lähestulkoon joka päivä, eli todellakin olivat sen kolmenkympin arvoiset!) ja parit tukisukkahousut, jotka osoittautuivat huonoiksi. Tosiaan imetysliivejä piti ostaa useampi pari, niihin meni jonkin verran rahaa. Tänään ompelin itselleni imetysmekon. Mulla ei ole ollut aikaisempien lasten imetysaikoina (ja oon imettänyt yli vuoden ikäisiksi) ollenkaan ns. oikeita imetysvaatteita, mutta nyt on alkanut tuntua, että pari oikeaa imetysvaatetta olisi kiva olla niihin hetkiin, kun haluaa imettää mahdollisimman huomaamattomasti. Tykkään myös mekoista ja tunikoista, ja niitä ei ole juurikaan päässyt imetysaikoina käyttämään. Kaikkiaan, kun katson tulleiden vaatteiden listaa, niin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki on joko äitiys- ja imetysvaatteita, sukkia ja alushousuja tai itse tehtyjä villasukkia.
Tämän vuoden suhteen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Ainut "turha" ostos oli ihana (ja mun mittapuulla kallis, 17€) pipo, jota en olisi tarvinnut. Sitäkin kuitenkin mietin kauan ja hartaasti ja tulin tosi iloiseksi, kun sen raskin hankkia. Että ei kaduta. Tietysti nuo itselle neulotut villasukatkaan eivät olisi olleet ehdottoman tarpeellisia, mutta niissä nyt on isolta osin kyse siitä neulomisen ilosta, eikä uuden vaatteen himosta.
Entäpä jatko?
Aion jatkaa vaatekierron tilastointia myös ensi vuonna. Vuonna 2018 todennäköisesti aika paljon vaatetta lähtee kiertoon (äitiysvaatteet) ja jotain uuttakin varmasti hankin tai teen (imetysvaatteita). Lisäksi ostoslistalla on samat, jo vuosia siellä roikkuneet asiat:
- syyslenkkarit
- lyhythelmainen talvineuletakki (joko itse tehden tai hankittuna)
- lämmin ulkoiluun sopia välikausitakki
- hameen kanssa sopivat talvikengät
- collegehousut tai muut kotihengailuun sopivat housut (edelleen mulla on vaan farkkuja)
- toppatakki tai muu pihaulkoiluun sopiva talvitakki
- keskikokoinen olkalaukku
Noille perusteluita löytyy jo tuolta viime vuoden postauksesta, koska kaikki taisivat olla jo vuosi sitten hankintalistalla. Ai miten niin olen sekä nirso että hankalan kokoinen?
Toisaalta listalla olleet työvaatteet voi toistaiseksi tiputtaa pois, ellen sitten mene jo syksyllä takaisin töihin. Sitten, kun töihin paluu koittaa, tulee taas ajankohtaiseksi tutkia se osasto vaatekaapista. Aika pitkään kuitenkin pukeutumista määrittää imetettävyys.
Sellainen vaatevuosi takana. Mites muilla?
Hei!
VastaaPoistaLueskelen urakalla postauksiasi taakse päin ja tavallaan niistä jutuista inspiroituneena tuli tunne, että pitää kommentoida.
Tulee nimittäin niin vahvoja muistoja omalta kohdalta, kun lapset oli pieniä, tilat ei toimineet, tavaraa pursuili, kaikki oli vähän vinksin vonksin, remontit oli kesken... Ja siis en tarkoita, että teillä on kaikki vinksin vonksin! Fiiliksesi ja kertomasi kuitenkin tuo mieleen vahvoja muistoja siltä ajalta, joka oli kyllä kieltämättä aika raskasta ja vaativaa.
Mulla on neljä lasta, kuten sullakin kohta =) (vai onko jo?) ja siis ikähaarukka oli sellanen, että vanhin meni eskariin, kun nuorin syntyi. Mä olin myös paljon yksin lasten kanssa, mies oli paljon töissä - tässä lähellä, mutta kuitenkin, ylitöissä jne. Käytännössä siis pyöritin taloutta hyvin pitkälti yksin. Meillä kesti remontti jotakin 8 vuotta, tuntui koko ajan että talo on räjähdyksen jäljiltä. Meillä on vanha talo eikä säilytystiloja juurikaan, ja koko ajan koitin kehitellä jotain järkevää paikkaa millon millekin tavaroille, vaatteille, kengille, kausikamoille, sisarukselta toiselle siirtyville vaatteille, leluille... sillä kyllähän niitä todella riitti monen lapsen kanssa.
Eli todellakin samaistun sun juttuihin niiltä osin!! Ja tulin siis ihan vaan toivottamaan pitkää pinnaa ja kovasti jaksamista sulle tähän elämänvaiheeseen - se menee kyllä ohi, mutta jokunen vuosihan sitä sulla vielä kestää... Mulla on nyt kuopus 16v ja kaksi vanhinta jo kotoa muuttaneet pois. Remontti on valmis ja omaa aikaa on rutkasti. Sitä ei silloin ajatellut, kun oli "tilanne päällä", että se joskus helpottaisi... ja kuule, nyt ajattelen usein, että "olispa lapset vielä pieniä"... Aika kultaa muistot siis!
Mä oon aina ollut innokas turhien tavaroiden poistaja ja mä luulen, että osaltaan tuo aika on sitä vielä vahvistanut. Kun tilaa ei ollut ja tavaraa oli paljon, sitä vaan halusi KAIKEN turhan todellakin pois... Nykyäänkin tykkään ennen kaikkea siitä, että ei ole mitään turhaa missään ja kaikelle on paikka. Remontissa on se hyvä, että pystyy samalla aika kivasti suunnittelemaan itselle toimivat systeemit (kaapit yms). Toisaalta tuo rahatilanne ei meilläkään ole koskaan ollut mikään huikea (mä olin liki 10v kuitenkin ihan vaan kotona äitiyspvrahoilla ja kotihoidontuilla, eikä ollut ees työpaikkaa tai ammattiakaan mihin mennä lasten välillä..) ja lainarahoilla piti remppailla. Ja remontointi on kallista!! Vielä monta vuotta maksellaan, ennen kuin lainat on kuitattu...
Mutta joo, tosi paljon voimia ja tsemppiä sinulle, ja ihanaa uutta vuotta!!
Kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä! Täytyy myöntää, että joskus tässä härdellissä itseltä unohtuu, että nyt kuitenkin eletään aika ihanaakin aikaa, jota varmasti sitten myöhemmin kaipaa. Ei kaikkea tätä, mutta monia asioita :)
PoistaIhanaa uutta vuotta sinulle myös!