Mä tein muutama viikko sitten jotain, mitä en ole tehnyt kymmeneen vuoteen: varasin kirppispöydän!
Mä olen mielellään aina antanut poistetut tavarat vaan pois, koska en ole jaksanut ajatella sitä työmäärää, mitä niiden kirpparilla myyminen teettää. Että pitää ne laputtaa ja sitten siellä kirpparilla lähikaupungissa rampata päivittäin siivoamassa pöytää, ja vaivan palkaksi saat muutaman kympin ja kuitenkin suurin osa tavaroista jää myymättä.
Mutta nyt tuli sellainen olo, että jospa äitiysloman alkajaisiksi kokeilisinkin vaihteeksi kirpparimyymistä. Mulla on kuitenkin ollut poistettavien asioiden kasassa ihan hyvää tavaraa, esim. jouluverhot, jotka on vielä pakkauksessaan. Äitiyslomalla (siis nyt ennen vauvan syntymää) ehdin myös ihan hyvin ajella joka päivä lähikaupunkiin pöytää setvimään.
Rahallisia tavoitteita ei ole, vaikka tietysti nyt sen verran toivon, etten miinukselle jää. Olen kyllä hinnoitellut tavarat niin, että hinnan ei pitäisi ihan heti muodostua ostamisen esteeksi. Tavoite on siis lähinnä päästä itselle turhasta tavarasta eroon.
Vaikka kirpparimyynti alkaa vasta viikon päästä, niin olen jo nyt sitä mieltä, että tämä oli hyvä juttu. Nimittäin kun olin pöytävarauksen tehnyt, niin aloin miettiä, että riittääkö mulla myytävää tarpeeksi (en ole mitenkään karsimalla karsinut, mutta kaappeja siivotessa oli tavaraa pari isoa kestokassillista kertynyt). Huomasin, että aloin katsella kaappeja sillä silmällä, että mitä kaikkea täältä voisin myydä. Ja nyt sitä tavaraa on kertynyt niin paljon, että en varmaan saa kaikkea kerralla mahtumaankaan. Tosi paljon on tullut poistettua sellaista (hyvää) tavaraa, mikä olisi varmasti saanut muuten muhia kaapeissa "koska tätä saattaa tulla vielä käytettyä", mutta nyt kun siitä saattaa tienata euron tai kaksi, niin on tullut motivaatio poistaa se. Ihmeellinen on ihmisen mieli.
En olisi ikinä uskonut, että kirpparipöydän varaaminen on se konsti, mikä innostaa mua tyhjentämään kaappeja, koska en tosiaan ole kymmeneen vuoteen viitsinyt edes ajatella, että näkisin sen kirpparilla myymisen vaivan (ja koska edelleen eniten meiltä poistuu lastenvaatteita, jotka lahjoitan lasten serkuille). Mutta ainakin nyt näyttää toimivan, ja hyvä niin. Palaan sitten kertomaan, miten homma onnistui.
Kuinka kirppiksellä kävi? Minä olen pitänyt muutamana vuonna Siivouspäivän kirppispöytää. Menekki on ollut suoraan sanottuna heikohko. Olenkin päätynyt lahjoittamaan vaatteet serkun/duunikaverin lapsille ja jotain pieniä yksittäisiä juttuja olen myynyt facebook-kirppiksellä. Nyt mulla vihdoin puhelin, jolla saa jotenkuten järkeviä kuvia, niin ilmoituksen laittaminen on kohtuu helppoa. Just lähti tänään pieneksi jääneet hiihtomonot myyntiin.
VastaaPoistaJustiinsa kirjoitin pitkän tekstin aiheesta. Ihan positiivinen kokemus oli! :)
Poista