Luettu: Loistava järjestys

Alkuviikosta kirjastosta tarttui mukaan Mira Ahjoniemen Loistava järjestys. En sitä mitenkään etsinyt, mutta tietysti otin matkaani, kun osui eteen. Lukaisin kirjan samana iltana (siinä meni reilu tunti, ei siis kovin paksu tai vaikeatajuinen opus).

Mitä pidin? Pidin ja en pitänyt. Kirja oli ihan leppoisa luettava ja oli siinä asiaakin. Tykkäsin tosi paljon sisällyksen jaottelusta (omat tavarat, muiden tavarat, yhteiset tavarat ja sitten vähän yleisiä osuuksia). Kirjan alussa ja lopussa olleista yleisemmistä osioista pidin eniten, niissä oli mun mielestä ihan fiksua asiaa helposti esiin tuotuna. Tosin en mä edelleenkään (niin kuin en KonMarin jälkeenkään) ihan allekirjoittaisi sitä, että tavaran vähentäminen ja järjestäminen välttämättä tuo onnea ja autuutta (tai jos tätä kirjaa on uskominen: aikaa, rahaa, lepoa, ystäviä, elämäniloa ja energiaa), mutta kyllähän se elämää helpottaa, kun koti ei ole kaaoksessa. 

Mutta sitten ne tavara-osiot. Ne ei kyllä osuneet muhun juurikaan. Mä ylipäätään ärsyynnyn tosi helposti siitä, jos esitetään "oikeana" tapana jotain, mikä nyt jollain varmaan toimii, mutta toisilla ei. Niinpä luin näitäkin aika kiukustuneena. Että pitäisi puolisoilla olla omat vaatekaapit -ai miksi? Kyllä meillä toimii ihan hyvin se, että jaetaan keskenämme yksi hylly- ja yksi vaatekaappi. Ei ole ongelma. Ai että pitäisi VAATEKAAPISSA olla paikka meikeille ja kosmetiikalle. MITÄ??? Miksi ihmeessä mä jemmaisin meikkejä vaatekaapin puolikkaassani, kun mä meikkaan aina, siis AINA, vessassa, toisessa päässä taloa?? "Tyhjät pakasterasiat voi säilyttää pakastimessa" No ei muuten voi! Kyllä meillä on pakastin täynnä ruokaa! Ja niin edelleen ja niin edelleen...

No oli sielläkin hyviä oivalluksia välissä. Ihan tosi paljonkin. Että parisuhteessa pitää sen siistimmänkin opetella vähän joustamaan ja että ihmisellä pitäisi olla vaan sen verran tavaraa, mistä jaksaa pitää huolta. Teini-ikäisen huone saakin näyttää teini-ikäisen huoneelta. Ja ei mua noi karsimis- ja säilytysvinkitkään sinällään ärsyttäneet, varmasti joku saa niistä ideoita ja kirjailijalla itsellään ne varmaan toimivat. Mutta ärsytti se tapa ilmaista, ihan kuin tässä nyt kerrottaisi jotain totuuksia. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

No suosittelisinko lukemaan? Kyllä. Suosittelisin tätä kirjaa etenkin niille, jotka ovat ihan pulassa tavaroidensa kanssa, eivätkä ole erityisemmin karsimista/järjestelemistä harrastaneet. Tämä voisi olla hyvä lahjaidea vaikka omilleen muuttavalle nuorelle. Tai jollekin uusavuttomalle. Tai vaikka mun miehelle (paitsi oli vähän liian naisellinen kyllä ulkoasultaan ja kuvitukseltaan), ylipäätään sellaiselle ihmiselle, jonka mielestä kaikki karsimispuuha on kauhean vaivalloista/turhaa/hankalaa.

Itselleni tämä oli kiva välipala ja mukavasti inspiroiva hetki, vaikka en koe, että olisin varsinaisesti mitään uutta tästä oppinut.