Tavaraa tulee ja menee

Voi itku tätä tavaran määrää. Mulla meinaa välillä epätoivo iskeä.

Tänä vuonna on tähän talouteen tähän mennessä tullut 238 tavaraa. TOLKUTTOMAN PALJON! Neljässä kuukaudessa! Osa on tullut tarpeeseen (sekä lasten että aikuisten vaatteita ja satunnaisia muita yksittäisiä tavaroita), mutta kyllähän noista nyt reilusti yli puolet on sellaisia, joita ilmankin voitais varsin hyvin elää. Listassa on mukana myös tavarat, jotka on hankittu rikkimenneen tilalle (ne rikkimenneet ovat tietysti siellä menneiden tavaroiden lukemassa mukana).

En ole listannut, mitä tavaraa on tullut ja mistä. Karkeasti arvioisin, että yli puolet on lastenhuoneisiin päätynyttä rompetta, joukossa mm. parikymmentä pääsiäismunalelua... Kiitettävällä tahdilla roinaa on tullut muualta kuin kaupasta. Tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä isovanhempia ja muuta tavaraa syytävää lähipiiriä.

Mutta on sitä kuulkaa ostettukin. Mä en juurikaan harrasta sellaista huvikseen shoppailua, että lähdenpä tästä muuten vaan ostelemaan jotain, mutta jos kolmesta lapsesta kahdelle täytyy hankkia suunnilleen kaikki kesävaatteet tulevaksi kesäksi, niin kyllä mä ostan sille kolmannellekin jotain, ihan sen lapsen takia. Ettei aina kaikki vaatteet olisi siskon vanhoja, eikä tulisi sellainen tunne, että aina kaksi muuta saa, eikä hän ikinä (vaikka ostankin sille kolmannelle murto-osan siitä, mitä kahdelle muulle on pakko hankkia). Miehen shoppailutottumuksista en ala tässä avautumaan ;)

Tai no, huvikseen shoppailua harrastan kyllä käsityömateriaalien kanssa. En olisi tarvinnut niitä 12 vyyhtiä villalankaa, jotka hamstrasin Tukuwoolin loppuunmyynnistä, koska mulla on lankaa ainakin viiden vuoden tarpeisiin jo jemmassa. Mutta kun oli halpaa ja kohta ei enää saa (paitsi että kuulemma saakin) jne jne. Vastaavia esimerkkejä löytyy tämän vuoden puolelta toinenkin. Lankojen ja kankaiden suhteen oon heikko. En niitäkään lähde asiakseni huvikseen shoppaamaan, mutta jos käyn hakemassa kangaskaupasta jotain tarvittavaa, niin tutkin myös palalaarit, tai jos kuulen lankakaupan alennusmyynnistä, niin käyn kyllä katsomassa tarjonnan. Vaikka ei tarvitsisi.

Olen myös huomannut, että ihan hirveästi on sellaisia tilanteita, joissa ikään kuin kuuluu ostaa jotain, vaikka ei ole tarvettakaan. Tänä keväänä niitä on osunut meidän perheelle tavanomaista enemmän. Käytiin risteilyllä, ja jotenkin sieltä kuului ostaa kotiin jotain kivaa (ts. lapset saivat ostaa itselleen lelut. Aikuiset ei meidän perheessä koe samanlaista tarvetta, mutta lapset on valitettavan hyvin sisäistäneet käsitteet "matkamuisto" ja "tuliainen". Aikuisten syytä on tietysti se, että näissä asioissa annetaan jonkin verran periksi). Mä kävin yhden ystävän kanssa viettämässä laatuaikaa ravintolan ja elokuvan merkeissä, ja siltä reissulta sattui tarttumaan tuliainen yhdelle lapselle, joten pakko oli hankkia kahdelle muullekin. Mun reissun aikana Mies oli lähtenyt lasten kanssa viettämään aikaa kauppakeskukseen (en tajua. Mulla menis hermot niiden kanssa kauppakeskuksessa!) ja lapset olivat saaneet omilla rahoillaan ostaa jotain kivaa. 

Ja sitten mä kävin vielä lapsimessuilla. Messut on kyllä yksi materialismin huipentuma. Ajatelkaa, että ihmiset maksaa rahaa siitä, että pääsee shoppailemaan! (Puolustuksekseni sanon, että mä en maksanut. Voitin lipun arvonnasta) Toki messuilla voi paljon muutakin kuin ostella, mutta sehän niiden perimmäinen idea on, ostaminen. Mäkin ostin. Hyviä löytöjä, lapsille tuliaisia jne. Kymmenkunta tavaraa tuli siltä reissulta kotiin (mutta oikeesti. Miten voisin vastustaa kahden euron lastenkirjoja tai käsityökirjoja??)

No, kuten selväksi tuli, tavaraa on tullut. Pieni osa pakottavaan tarpeeseen, iso osa ei-pakottavaan tarpeeseen, mutta kyllä käyttöön ja hyödyksi, ja keskikokoinen osa enemmän tai vähemmän turhaa. Ihan liikaa joka tapauksessa.

Positiivista tässä on se, että tavaraa on myös poistunut. Tällä hetkellä poistuneiden lukema on 222 tavaraa, eli isommassa mittakaavassa katseltuna tilanne on jotakuinkin tasan. Toivoisin tietysti, että suunta kääntyisi reilusti alaspäin, mutta onneksi sentään ei ole dramaattisen paljon tavaraa tullut enempää kuin on lähtenyt. Huomattava osa lähteneestä tavarasta on lasten vaatteita, päätellen siitä kassimäärästä, jota meillä on mun ja miehen siskoille kannettu. Lasten vaatteiden lisäksi poistumista on tapahtunut sieltä täältä. Olen ohimennen siivotessa todennut, että tätä ei tarvita ja laittanut poistokoriin. Tietysti jonkin verran tavaraa on myös mennyt rikki. Viimeksi tänään hajosi pieni puutarhalapio. Yhtään kaappia en ole ehtinyt silleen karsimismielessä käydä läpi, eli panen taas toivoni kesälomaan... Todennäköisesti poistuneita tavaroita on oikeasti enemmän kuin tuo 222, koska talouteen tulevien tavaroiden määrää on helpompi kontrolloida. Poistuneiden luvussa ei ole miehen tai lasten pois heittämiä tavaroita, ellen ole sattunut sitä poisheittämistä huomaamaan.

Mähän en ole tässä alkuvuonna mitenkään erityisesti pyrkinyt muuttamaan tavaravirran kulkua aiempaan verrattuna. Nyt näyttää kyllä varsin selvältä, että muutosta tarvitaan. Eihän näin tolkuton tavaran kierto ole millään lailla järkevää. Toki meillä heitetään roskiin (ja silloinkin siis lajitellaan kierrätykseen jne) vain oikeasti rikki menneet tavarat, tavara lähtee jotakuinkin aina kiertoon. Mutta silti. Kyllä mua vaan nolottaa tämmöinen. Kun oon pitänyt itseäni kohtuu järkevänä tavaran kanssa.