Muuttunut arki

Mä palasin elokuussa töihin 2,5 vuoden kotiäitielämän jälkeen. Samalla Isosisko aloitti koulun ja kaksi pienempää tietysti menivät päiväkotiin hoitoon. Kiirettä on pitänyt ja arki mullistunut, niin kuin voitte (myös blogin päivittymättömyydestä) arvata.

Nykyistä arkea ei oikein voi kehua toimivaksi, aika paljon on vielä arjen rutiineissa hakemista.

Samat kotityöt (no, ruokaan liittyviä hommia on vähän vähemmän) on tehtävä kuin aiemminkin, mutta vähemmässä ajassa. Ruokakaupassa ei enää ehdi käydä aamupäivisin. Iltapäivisin mukana on x kappaletta väsyneitä lapsia.

Monikin asia hakee vielä paikkaansa. Ainakin seuraavat:

- ruokakauppakäynnit. Aiemmin käytiin kahdesti viikossa, maanantaiaamuna (minä ja Poikanen, kun tytöt olivat eskarissa ja päiväkodissa) ja sitten loppuviikosta (tilanteesta riippuen joko Mies tai minä). Nyt käydään miten sattuu, milloin sattuu. Mä en millään haluaisi viedä lapsia päiväkodista tultua ruokakauppaan, joten yritetään järkätä kaupassakäynnit muihin sopiviin kohtiin. Lähikauppaan ei ole pitkä matka, joten sikäli ei ole ongelma vaikka illalla käydä. Mutta rutiinia nyt hakee.

- ruoka. Aiemmin syötiin, Miestä lukuunottamatta, melkein kaikki ruoat kotona. Ainoastaan lounaan tytöt söi muualla niinä päivinä kun olivat hoidossa. Nyt lounasta ja välipalaa ei syö kukaan kotona (mä tosin otan välipalan mukaan töihin). Ruoan, leivän, leivänpäällisten, maidon ja kaiken muun kulutus on muuttunut. Ruoanlaittoonkaan ei ole samalla lailla aikaa.

- siivous. Työpäivän jälkeen ei millään jaksaisi alkaa siivota, mutta toisaalta jos viikonloppuna on jotain menoa, niin pakko se vaan on. Jostain syystä lasten iltasiivouksistakin ollaan onnistuttu lipsumaan, vaikka nukkumaanmeno on päiväkotipäikkäreiden myötä vähän myöhäistynyt.

Muitakin asioita on, mutta noi nyt tulee päällimmäisinä mieleen. Osa varmaan alkaa itsestään pikkuhiljaa muotoutua rutiineiksi, osa pitää selvästi miettiä uudestaan.

Mutta kyllä se tästä, arkikin.