tag:blogger.com,1999:blog-8610442340865445885.post4768163490259280027..comments2022-03-27T17:39:16.819+03:00Comments on Elämä järjestykseen: Vuoden 2017 vaateliikenneäiti raitapaitahttp://www.blogger.com/profile/16986507239872267047noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8610442340865445885.post-58735878314800088972018-01-07T11:08:53.720+02:002018-01-07T11:08:53.720+02:00Kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä! Täytyy ...Kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä! Täytyy myöntää, että joskus tässä härdellissä itseltä unohtuu, että nyt kuitenkin eletään aika ihanaakin aikaa, jota varmasti sitten myöhemmin kaipaa. Ei kaikkea tätä, mutta monia asioita :)<br /><br />Ihanaa uutta vuotta sinulle myös!äiti raitapaitahttps://www.blogger.com/profile/16986507239872267047noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8610442340865445885.post-91809619545429206962018-01-02T19:07:16.047+02:002018-01-02T19:07:16.047+02:00Hei!
Lueskelen urakalla postauksiasi taakse päin...Hei! <br /><br />Lueskelen urakalla postauksiasi taakse päin ja tavallaan niistä jutuista inspiroituneena tuli tunne, että pitää kommentoida.<br /><br />Tulee nimittäin niin vahvoja muistoja omalta kohdalta, kun lapset oli pieniä, tilat ei toimineet, tavaraa pursuili, kaikki oli vähän vinksin vonksin, remontit oli kesken... Ja siis en tarkoita, että teillä on kaikki vinksin vonksin! Fiiliksesi ja kertomasi kuitenkin tuo mieleen vahvoja muistoja siltä ajalta, joka oli kyllä kieltämättä aika raskasta ja vaativaa. <br /><br />Mulla on neljä lasta, kuten sullakin kohta =) (vai onko jo?) ja siis ikähaarukka oli sellanen, että vanhin meni eskariin, kun nuorin syntyi. Mä olin myös paljon yksin lasten kanssa, mies oli paljon töissä - tässä lähellä, mutta kuitenkin, ylitöissä jne. Käytännössä siis pyöritin taloutta hyvin pitkälti yksin. Meillä kesti remontti jotakin 8 vuotta, tuntui koko ajan että talo on räjähdyksen jäljiltä. Meillä on vanha talo eikä säilytystiloja juurikaan, ja koko ajan koitin kehitellä jotain järkevää paikkaa millon millekin tavaroille, vaatteille, kengille, kausikamoille, sisarukselta toiselle siirtyville vaatteille, leluille... sillä kyllähän niitä todella riitti monen lapsen kanssa.<br /><br />Eli todellakin samaistun sun juttuihin niiltä osin!! Ja tulin siis ihan vaan toivottamaan pitkää pinnaa ja kovasti jaksamista sulle tähän elämänvaiheeseen - se menee kyllä ohi, mutta jokunen vuosihan sitä sulla vielä kestää... Mulla on nyt kuopus 16v ja kaksi vanhinta jo kotoa muuttaneet pois. Remontti on valmis ja omaa aikaa on rutkasti. Sitä ei silloin ajatellut, kun oli "tilanne päällä", että se joskus helpottaisi... ja kuule, nyt ajattelen usein, että "olispa lapset vielä pieniä"... Aika kultaa muistot siis!<br /><br />Mä oon aina ollut innokas turhien tavaroiden poistaja ja mä luulen, että osaltaan tuo aika on sitä vielä vahvistanut. Kun tilaa ei ollut ja tavaraa oli paljon, sitä vaan halusi KAIKEN turhan todellakin pois... Nykyäänkin tykkään ennen kaikkea siitä, että ei ole mitään turhaa missään ja kaikelle on paikka. Remontissa on se hyvä, että pystyy samalla aika kivasti suunnittelemaan itselle toimivat systeemit (kaapit yms). Toisaalta tuo rahatilanne ei meilläkään ole koskaan ollut mikään huikea (mä olin liki 10v kuitenkin ihan vaan kotona äitiyspvrahoilla ja kotihoidontuilla, eikä ollut ees työpaikkaa tai ammattiakaan mihin mennä lasten välillä..) ja lainarahoilla piti remppailla. Ja remontointi on kallista!! Vielä monta vuotta maksellaan, ennen kuin lainat on kuitattu...<br /><br />Mutta joo, tosi paljon voimia ja tsemppiä sinulle, ja ihanaa uutta vuotta!! Helihttps://www.blogger.com/profile/02185818639716137496noreply@blogger.com