tiistai 26. toukokuuta 2015

Rentoutumista vaatekaapin siivouksella

Viikonloppuna omaa aikaa viettäessä siivosin myös vaatekaappini. Pitkään oli jo tehnyt mieli, mutta nyt vasta tuntui järkevältä ottaa kesävaatteet esiin (ja nyt vasta siihen oli aikaa).

Mulla alkaa kahden ja puolen kotiäitivuoden jälkeen elokuussa taas työt. Kotona olen pukeutunut mitä karmeimpiin rytkyihin, isolta osin siksi, että en ole jaksanut ajatella, miltä näytän (kokeilkaapas muutkin elämää superhuonon nukkujan kanssa!), ja jotenkin on vaan tehnyt mieli pukeutua niihin rytkyihin, joissa ei mitkään tahrat mitään haittaa.

Mutta nyt kun mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti työelämää, ja kun kesäkin on tulossa, on tehnyt myös mieli päästä niistä kauheimmista rytkyistä eroon. Edelleen mä tykkään kotona käyttää sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse tippaakaan varoa lasten kanssa puuhaillessa. Töissä tykkään pukeutua pikkuisen siistimmin. Mutta tosiaan ne kaikista kulahtaneimmat kamppeet sai nyt mennä, kaappiin jäi ihan riittävästi kotivaatetta silti.

Kaksi täpötäyttä roskapussillista lähti vaatetta. Roskiin, keräykseen, uutta omistajaa odottamaan tai omaan uusiokäyttö-laatikkoon. Joukossa mm. toppeja, jotka olen ostanut yli 7 vuotta sitten Isosiskoa odottaessa raskaustopeiksi (ts. normaalisti mulle kokoa liian isoja), voinette arvata miltä näyttää 7 vuotta ahkerasti käytetty ja tsiljoonasti pesty toppi... En vaan ole raskinut heittää niitä menemään, kun eivät ole olleet rikki (ja hei, H&M:n halpislaatua, eikä mene seitsemän vuoden aktiivikäytössä rikki!), hirveän nukkaisia ja kulahtaneita toki, mutta kukapa sitä mun puseron alla katselee... Samoin oli muutama muu suunnilleen samassa jamassa oleva pusero (koska, kukapa sitä kotona katselee...).

Mun on aina ollut vaikea heittää ehjää vaatetta pois, vaikka olisi kuinka värit menneet ja kamalan nukkainen. Aina tuntuu, että jos on kuitenkin käyttökelpoinen ja ehjä, niin vaatteet pois heittäminen on jotenkin hienostelua, vaikka siitä olisikin värit haalistuneet tunnistamattomiksi. Olen niitä käyttänyt sitten mm. yövaatteina, mutta rajansa silläkin, kuinka monta kulahtanutta vaatetta ihminen yövaatteinaan tarvitsee. Nyt karaisin itseni ja heitin pahimmat pois, koska olen myös huomannut, että karmean kulahtaneisiin vaatteisiin pukeutuminen syö itsetuntoa. Näteissä tai vähintään ei-täysin-kulahtaneissa vaatteissa tuntee itsensä nätimmäksi :)

Sitten oli myös muutama vaate, jotka oli mulle joko liian isoja tai liian pieniä. Mun paino ei ole radikaalisti heitellyt, mutta toki se, että seitsemän vuoden sisällä olen kolmesti ollut raskaana (raskauskilot) ja imettänyt (isompi rintsikkakoko) on aiheuttanut sen, että välillä olen ollut vähän isompi, välillä pienempi. Sen takia joitain väärän kokoisia vaatteita on jäänyt kaappiin pyörimään, on tuntunut hölmöltä laittaa niitä pois, jos vaikka puolen vuoden päästä ne onkin sopivia (ja jos kyse on kuitenkin vaatteesta, jota mieluusti käyttäisin). Raskauksien ja varmaan myös iän myötä myös vartalon muoto on muuttunut, ja jotkut vaatteet eivät enää istu, vaikka periaatteessa sopivan kokoisia olisivatkin. Nyt arvelin, että olen sen kokoinen, että lähivuosina ei isompia muutoksia ole luvassa (ellei sitten tule neljäs vauva), joten väärän kokoiset vaatteet saivat mennä.

Ihan pari vaatetta oli sitten myös sellaisia, joista en vaan enää tykännyt. Heipat niille.

Jouduin myös (kuten joka kerta vaatekaappia siivotessa) myöntämään, että mulla on paljon vaatteita. Olen aina yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että mulla ei ole vaatteita kovin paljon, koska mulla ei ole niille paljon säilytystilaa (jaetaan Miehen kanssa kaksi tavallisen kokoista vaatekaappia, hyllykaappi ja tankokaappi, kristillisesti tasan ja lisäksi pari juhlamekkoa on toisessa kaapissa). Mutta voin kertoa, että yllättävän paljon ihminen saa tavaraa ihan näppärästi mahtumaan kolmelle hyllylle ja tankokaapin puolikkaaseen :) Ajattelen, että ehkä se ei kuitenkaan haittaa, ei vaan pidä ostaa lisää (paitsi niiden kulahtaneiden poisheitettyjen toppien tilalle pitää ostaa). Mun osuus vaatekaapeista on kyllä täysi, mutta ei täyteen ahdettu. Toisin sanoen, vaatteet löytyy helposti ja on helppo pitää suorissa siisteissä pinoissa, mikä on mun mielestä toimivan vaatekaapin ehdoton edellytys. Tuntuisi hölmöltä poistaa jotain (kivoja vaatteita) vaan lisää tilaa saadakseen, mieluummin otan lisää tilaa pikkuhiljaa luonnollisen poistuman kautta (vaikka täytyy myöntää, että mä käytän vaatteet niin kertakaikkisen loppuun, että luonnollisessa poistumassa kestää).

Tykkään kyllä vaatekaapin siivouksesta. Tällä kertaa koko sisävaatevaraston läpikäyntiin meni kaksi tuntia. Ja siis kävin läpi ihan joka ikisen omistamani sisävaatteen, myös yläkaapissa jemmassa olevat kerran vuodessa käytettävät "remppavaatteet", ja kaikki alusvaatteet ja sukatkin. Joka ainut otettiin pois kaapista ja käytiin läpi. Muutamia vaatteita myös sovitin, muistaakseni jotain 5-10kpl. Sovitin siis sellaiset, joista en ollut varma, istuuko/ovatko sopivan kokoisia. Rentouttava kaksituntinen oli.

Kavereita huvitti, kun kerroin, että omalla ajalla lepäsin siivoamalla vaatekaapin ja ottamalla kesämekot esiin :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Vinkki vanhemmille

Lapset ovat mummilassa ja mä tietysti hyödynsin muksujen poissaolon siivoamalla lastenhuoneen kaapit ja hyllyt. Se homma on paras tehdä lasten poissa ollessa, jos aikoo yhtään roskaa tai paperinpalaa heittää roskiin, saati sitten jos meinaa siinä sivussa poistaa jopa joitain leluja... :)

Tällä kertaa tosin aloittelin hommaa jo viikolla. Tytöt tiskasivat kaikki leikkiastiat ja muutenkin vähän auttelivat. Lastenhuoneen hyllyjen ja kaappien perusteellinen siivous on kuitenkin sellainen juttu, jonka mielelläni teen yksin, paitsi tavaran poistamisen takia, myös siksi, että yksin tehdessä varmimmin kaikki lelut löytävät paikalleen. Meillä siis lapset siivoavat iltaisin jokseenkin itsenäisesti, ja senhän tietää, että pikku hiljaa enemmän ja enemmän tavaraa päätyy vääriin koreihin (vaikka toki jokaisella lelulla meillä on oma paikkansa ja tytöt kyllä jo tietävät ne paikat ihan hyvin).

Joka tapauksessa, nyt on mulla hyvä mieli, roskiin lähti kaksi kassillista lähinnä roskaa (Pipanainen jemmaa ihan ihmeellisiä roskia aarteinaan), yhden kassillisen poistin myös leluja. Sitten yksi vinkki muille vanhemmilla, joiden jälkikasvu ei antaisi yhtään ainutta lelua poistaa ikinä koskaan: antakaa "poistettavat" lelut ulkoleikkeihin.

Meiltä lähti jo viikolla ulkoleluiksi jonkun verran leikkiastioita (niitä kun oli sisällä vähän turhankin paljon) ja kasa muovisia mäkkäri- ym. leluja. Pehmeille leluille tämä vinkki ei ihan niin hyvin toimi, mutta kovat lelut usein poistan antamalla ne ulkoleluiksi, varsinkin juuri tuollaiset lelut, joille ei välttämättä löydy uutta käyttäjää. Harvemmin mikään lelu ulkokäytössä säiden armoilla vuotta pidempään kestää, ja rikkinäiset on sitten helppo heittää menemään. Samaisesta syystä meillä ei koskaan ole ulkoleluja liikaa, sää tekee tehtävänsä ja ns. oikeita ulkoleluja (siis ämpäreitä, lapioita jne) joudutaan melkein joka kevät ostamaan muutama uusi. Meillä on siis iso osa ulkoleluista käytössä ympäri vuoden.

Nyt tytöt ovat muutaman päivän innoissaan rakennelleet hiekkalaatikolla koteja joillekin kummallisille olioille, jotka saatiin kevättalvella hampurilaisaterioiden kylkiäisenä. Lelut tuntuu ulkona ihan uusilta, ja ennustan, että ensi kevääseen mennessä ne on päätyneet roskiin :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ikkunaremontti

Meillä oli tänään ikkunaremonttipäivä.

En olisi ikinä uskonut, että se on niin nopea ja helppo homma.


Puoli kahdeksalta tuli remppamiehet (2kpl) hommiin. Olin just saanut itselleni ja lapsille vaatteet päälle, ja aloin siinä sitten kiireellä laitella sänkyjä siihen malliin, että pääsevät hommiin. Lapset onneksi katsoivat telkkaria ja pysyivät siis aloillaan, kun miehet aloittivat kantamalla kaikki ikkunat sisään oikeisiin huoneisiin.

Mun serkku tuli (onneksi!!) meille avuksi. Se olikin hyvä, koska tosiaan sisällä joka huoneessa oli ikkuna odottamassa, ei todellakaan olis voinut lasten (tai varsinkaan Poikasen) kanssa olla sisätiloissa. Joten aamupäivä vietettiin pihalla, onneksi oli nätti ilma. Serkku vahti lapsia ja mä sit tein sisällä ruokaa.

Hullun nopeasti se ikkunoiden vaihto kävi. Kaksi tuntia meni siihen, että otettiin vanhat ikkunat pois ja laitettiin uudet paikalleen. Enemmän aikaa meni sitten tiivistämiseen, listoitukseen ja jälkien siivoukseen niin sisältä kuin ulkoakin. Mutta kaiken kaikkiaan kuudessa tunnissa koko homma oli paketissa, ja miehet sentään pitivät jonkinlaiset ruokatauonkin.

Haettiin Isosisko eskarista kävellen (ja oli niin lämmin, että pitkähihaisessa puserossa tuli melkein kuuma!) ja kun tultiin kotiin, miehet jo olivat lähtöpuuhissa. Yllättävän vähän jäi sotkua siivottavaksi. Olin suojannut kirjahyllyt ym. lakanoilla, jotka tietysti meni pesuun. Lattian imuroin (vaikka ei paljon ollutkaan sotkua) ja moppasin, sen verran tuntui pölyiseltä. Tosiaan remppamiehet itse lakaisivat lattian ennen lähtöä -sen verran perusteellisesti, että ottivat meidän lattiaharjan ja rikkalapion mukaansa. En tiiä, pitäiskö mun kehdata huomenna soittaa, että kaivataan meidän harjaa, vai meenkö vaan suosiolla ostamaan uuden...

Ihana serkku vielä viihdytti lapsia niin, että sain tosiaan rauhassa lattiankin mopattua. Illalla vielä vähän järjestelin tavaroita paikalleen ym pientä. Jotain jäi vähän huomiselle.

Lapsetkin olivat niin väsyneitä (Pipanainen puuhakkaasta päivästä, Poikanen varmaan myös siksi, että sen päiväunet jäi kymmenen minuutin rattaissa torkkumiseen), että kaksi nuorinta oli unessa jo puoli kahdeksalta. Äitikin on väsynyt, ja menee tästä kohta nukkumaan.

Mut kyllä on hienot uudet ikkunat. Tykkään!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Oodi pakastimelle

Mulla on monta kaveria, joiden perheen ruokailujen ydin on muutaman viikon ruokalista. Siis niin kuin kouluissa, vaikka 5 viikon ruokalista, joka pyörii aina alusta uudestaan. Ruokalistasysteemiä on moni mulle kehunut, helpottaa kuulemma ruokien suunnittelua ja kaupassa käymistä, eikä tule heräteostoksia.

Uskon, että monessa perheessä ruokalista toimii. Vaan ei toimi meillä. Mä en mitenkään voi tietää useampaa viikkoa etukäteen, mikä on kaupassa alennuksessa, millainen ruokahalu lapsilla on tai minkä verran mulla on ruoanlaittoon aikaa minäkin päivänä. Kaikki nämä seikat vaikuttaa siihen, mitä meillä syödään, ja meidän systeemi on hioutunut meidän perheelle sopivaksi niin, että ruokaa ei juurikaan heitetä roskiin (paitsi lasten lautasilta, kun ne eivät syökään) ja yritetään selvitä kohtalaisella rahasummalla ruokalaskusta.

Meidän ruokahuollon ydin on pakastin. Meillä on (yhdessä makuuhuoneessa, koska muualle ei mahdu) iso arkkupakastin ja lisäksi jääkaapin yhteydessä pieni kaappipakastin (jääkaappi onkin sitten vähän turhan pieni viidelle hengelle). Aiemmin, kun Mies vielä hoiti pääasiallisesti ruokakauppareissut, me suunniteltiin yleensä ruokalista viikoksi kerrallaan. Nykyään mä hoidan sekä ruokakaupassa käynnin että ruoanlaiton (paitsi viikonloppuisin Mies kokkaa), ja suunnitelma on vähän väljempi.

Homma toimii niin, että mennään ruokakauppaan. Mulla on lista, jota noudatan jokseenkin orjallisesti muiden, paitsi ruoka-ruokien suhteen. Ruokien kohdalla lukee yleensä listassa vaan ruokaa?? Liha-kala-kana -hyllyllä sitten tutkin ensin, onko jotain alennuksessa. Meidän kaupassa on usein edullisesti lohta, jauhelihaa ja erilaisia kanoja. Niitä sitten ostan jonkun verran, vähän riippuen pakastimen tilasta. Jotain normaalihintaistakin saatan ostaa, jos pään sisällä olevan ruokalistan mukaan sille olisi tarvetta (ts. jos vaikka lapset toivoo nakkikastiketta ja nakkeja ei satu olemaan pakastimessa). 

Yleensä jostain ale-ruoasta teen heti samaksi päiväksi ruoan, lopuista joko teen valmiita ruokia jääkaappin/pakastimeen tai sitten pakastan sellaisenaan. Esimerkiksi lohta saatetaan ostaa parin kilon file, josta tehdään ensin yksi ruoka tuoreeltaan ja loput pakastetaan joko uunikala-palana tai keittoon/kiusaukseen sopivina kuutioina. Tarjousjauhelihan saatan paistaa ja pakastaa, jos en ehdi tehdä valmiiksi ruoaksi.

Viikon ruokalistan suunnittelen osin ruokakaupassa, osin kotona pakastinta tutkiessa. Tosin se myös elää aika tavalla, koska lasten ruokahalu on melko hankalasti meillä ennakoitavissa, ja joskus jotain ruokaa jääkin yllättävän paljon yli. Minä ja Poikanen (osin myös Pipanainen) syödään arkena lounaaksi yleensä edellispäivän jämät, mutta jos mä keitän ison kattilallisen vaikka keittoa, niin siitä kyllä syödään useampi kerta koko perhe. 

Mutta tosiaan yleensä me syödään "jotain pakastimesta", mikä voi tarkoittaa joko jotain valmiiksi sinne pakastettua ruokaa tai sitä, että pakastimesta sulatetaan jotain, mikä laitetaan ruoaksi.

Paitsi kaupan alejuttujen säilömiseen, meillä pakastin on olennaisen tärkeä ruokahuollon suhteen muutenkin. Mä teen usein isoja määriä ruokaa pakastimeen, esim. mureketta/lindströminpihvejä/lihapullia harvoin teen alle kilosta jauhelihaa. Samoin kaalilaatikkoa, karjalanpaistia, porkkanaraastetta ainakin tulee tehtyä aina kerralla niin paljon, että pakastimeen menee ainakin kahden syöntikerran annos. Silloin harvoin kun pitsaa leivotaan, tehdään yleensä 4-5 pellillistä. Myös leivonnaisia meillä on aina pakastimessa, pullaa nyt vähintään, useimmiten myös karjalanpiirakoita, jotain piirakkaa tai kakkua yms.

Kesällä ja syksyllä pakastimeen laitetaan marjoja (mansikka, mustikka, puolukka, vattu), mehuja (pienen jääkaapin takia pakastan myös kaikki mehut ja hillot), omenaa sekä hillona että lohkoina, raparperia, sieniä (suolasieniä ja kantarelleja yms., suppikset ja mustatorvisienet kuivaan), hirvenlihaa, hilloja (mustikka, mansikka, raparperi, omena, viinimarja, karviainen), purjosipulia, punajuuria (lindströminpihvejä varten valmiiksi keitettynä ja raastettuna) ja muuta mitä nyt sadonkorjuuseen kuuluu. Syksyisin pakastimet on molemmat aina ääriään myöten täynnä, enkä voi pullaa leipoa normaalitahtiin, ja kaupan ale-antimiakaan ei voi sinne kauheasti jemmata.

Lisäksi tietysti pakastimesta löytyy aina hätävara esim. leipää ja useimmiten myös jotain valmisruokaa (lue: ranskanperunoita ja kalapuikkoja). Niin ja peruna-sipulisekoitusta, ja jotain pakastekasviksia (pikkuporkkanat, parsakaali). Myös torttutaikinaa mulla on aina pakastimessa, muuten en nykyään käytä valmistaikinoita enkä valmisleivonnaisiakaan (joskus kyllä paistan kaupan karjalanpiirakoita), omistakin tuppaa välillä olemaan ylitarjontaa.

Meillä on pakastimien täytössä systeemi, jotta tiedän melko tarkalleen, missä mitäkin tuotetta on. Siirrän isommasta pakastimesta pienempään kerralla aina niin paljon kuin pienempään mahtuu. Pikkupakastimessa ylin laatikko on sienille, marjoille, hilloille ja mehuille. Keskimmäinen laatikko on iso, siellä on ruokaa. Alimmassa laatikossa on leivonnaisia ja puolikkaita pusseja (jos esim. peruna-sipulisekoituksesta jää osa pussista käyttämättä). 

Tosiaan iso pakastin on se, mihin varsinaisesti säilön isommat erät ja sieltä siirrän aina pienempään, jotta ei tarvi isoa pakastinta joka päivä aukoa. Isoon pakastimeen pakastan tietyt tavarat tiettyyn kohtaan pakastinta, joten vaikka se on iso ja syvä, löydän sieltä kohtalaisen helpolla etsimäni. Vaikka pakko on myöntää, että joskus pakastimen sulatuksen yhteydessä löytyy yllätyksiä, kuten vaikka pari purkillista edellisvuotista mansikkaa. Tosi harvoin on kuitenkaan mitään mennyt pakastimessa huonoksi, mieleen ei tule viime vuosilta kuin pari pakettia jäätelöä (ostettiin kerran vieraita varten, jäi syömättä. Me ei juurikaan syödä jäätelöä, hyvä jos pari pakettia vuodessa).

En tiedä, miten me selvittäis ilman pakastinta. Ruokahuollon suhteen toki selvittäis, olisi vaan kalliimpaa ja hankalampaa, mutta marjat, mehut, hillot ja hirvenliha on kyllä sellaisia, joita varten pakastin on ihan ehdoton. Aivan loistokeksintö siis!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hedelmäkorin kohtalo

Ostin joskus vuosia (ainakin 7-8 vuotta sitten) Tiimarin poistopisteeltä eurolla tai kahdella kaksi leipäkoria. Toinen tosi pieni, toinen pikkuisen isompi. Molemmat aika rumia, mutta halpoja olivat ja tarpeeseen tulivat.

Pari vuotta sitten hankin kunnon leipälaatikon. Isompi leipäkoreista päätyi hedelmäkoriksi, pienempi kaappiin lähinnä tarjoilukäyttöön.

Maanantaina ostin päärynöitä. Kotona huomasin, että päärynät haisee tosi paljon kellarille/homeelle. Ne olivat kyllä ihan kovia vielä, eikä pinnassakaan näkynyt mitään. Ihmeteltiin Miehen kanssa, että mikä ihme ja kumma keittiössä on, kun haisee kamalasti homeelle, ja tietysti ehdittiin jo ajatella, että seinät. Mutta ne olikin päärynät.

Päärynöistä jäi rottinkiseen koriin haju, eikä se poistunut monen päivän tuulettamisella. Kori on muutenkin jo vähän ottanut osumaa, joten sen kohtalo on nyt päätyä pihalle. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi jotain, ja sen jälkeen se luultavasti joutaakin jo kokonaan pois. Korin hinnan huomioon ottaen sanoisin, että hyvin täytti tehtävänsä.

Nyt me vaan ollaan hedelmiensäilytysastiaa vailla.

torstai 14. toukokuuta 2015

Liinavaatekomeron siivous

Siivosin parisen viikkoa meidän liinavaatekomeron. Talon pohjapiirustuksissa kyseinen nurkka kulkee nimellä "vaatehuone", mutta mun järkeen ei käy kutsua huoneeksi koppia, jonka pinta-ala on alle neliömetrin, ja jonne mahtuu parin hyllyn lisäksi vaihtoehtoisesti yksi ihminen tai kaksi varapatjaa (tai 4-5 lasta, koska lapset rakastaa ahtautta).

"Vaatehuone" on siis meillä liinavaatekomerona, koska liinavaatteille ei ole muuta järkevää paikkaa. Komerossa on edellisten asukkaiden jäljiltä kaksi hyllyä. Valitettavasti ne hyllyt on Lundian kirjahyllyistä rakenneltu, eli ovat 30cm syviä. Lakanoista ei saa nättejä pinoja, koska ne tulee vähän hyllystä ulos. Muutenkin ärsyttää ne hyllyt, syvemmät hyllyt tuollaisessa käytössä olisivat vaan niin paljon kätevämmät. Mutta tässä on niin tuhat ja tsiljoona tärkeämpääkin remppakohdetta, että tuon annetaan olla, se on ruma, mutta toimii riittävän hyvin.

Komerossa on säilössä pyyhkeet, lakanat, varapeitot ja -tyynyt, kaksi varapatjaa (jotka pitää ottaa komerosta pois, jotta pääsee sitä järjestämään, eli ei kauhean kätevä järjestely), äitiyspakkauslaatikossa vauvantavaroita, lasten juhlavaatteita, pari verhoa, urheilukasseja, laatikollinen Poikaselle tulossa olevia vaatteita ja muutama lasten isompi lelu jemmassa. Eli kyllä se tosi paljon nielee tavaraa.

Mikään kauhea sotku komerossa ei ollut, vaikka olinkin vähän huolimaton ollut sen järjestyksenpidon kanssa. Kävin kuitenkin koko komeron kunnolla läpi, tyhjensin kaikki tavarat sieltä pois, kävin tavarat läpi ja laitoin paikalleen. Järjestys on jo vuosien saatossa hioutunut toimivaksi, joten organisointiin ei ollut tarvetta, mutta tavaraa lähti kyllä pois aika lailla.

Meillä on lakanoita vähän turhankin paljon. 12 vuotta sitten, kun oltiin kihloissa, Mies sai joululahjaksi vissiin 5 paria pussilakanoita, lisäksi saatiin yksi pari häälahjaksi ja myöhemmin ollaan saatu myös. Kaikista lukemattomista lakanoista suurin osa on mun mielestä rumia. Ollaan kyllä lakanoita tässä vuosien varrella laitettu myös esim. mökille, mutta on niitä silti ihan reippaasti, ja viimeiset 11 vuotta enimmäkseen rumissa lakanoissa nukkuneena (olkoonkin, että ei ne lakanat mua mitenkään häiritse) päätin, että yhtään lisää rumia lakanoita meille ei tule!

Siispä poistoon lähti (Miehen luvalla)
  • 3 pussilakanaa (käyttämättömiä)
  • aluslakana (parisängyn, eli meille turha. Oli paketissaan ja markkahintainen hintalappu päällä. Miten se on meille päätynyt, ja miksi sitä on näin pitkään säilötty?)
  • 13 tyynyliinaa (6 kellastunutta/värinsä menettänyttä, 4 ihan uutta ja 3 väärän kokoista)
  • vauvan peitto (tosin tämä on vielä meillä, ja saatan ottaa sen sittenkin itselleni askartelumateriaaliksi)
  • 2 vauvan lakanaa ja tyynyliinaa (niitäkin meillä on yli tarpeen)
  • 4 paneeliverhoa (ostin joskus Hemtexin alennusmyynnistä ennen muuttoa, eivätkä ne olleetkaan kivoja tähän kotiin. Nyt totesin, että ei niistä taida sen kivempia jemmassa tulla, eli pois vaan)
6 vanhaa (mun lapsuudenkodista meille kulkeutunutta) verhoa koki myös poistotuomion, olivat niin kulahtaneita ja osa myös tahriintuneita, ettei niitä enää voi ikkunaan ripustaa. Mutta ajattelin tehdä niistä lapsille ulos kesämajan, kunhan kesäisiin ilmoihin päästään, joten ne uusiokäytetään nyt sitten kesällä pihalla :)

Edelleen meillä on muutama pari pussilakanoita liikaa. Mutta mua ei rassaa säilytellä niitä, ja nyt alkaa myös avioliiton alkuajoilla käyttöön otetut lakanat olla haalistuneita, joten eiköhän parin vuoden sisällä ala tapahtua luonnollista poistumaa. Lapsista kaksi nukkuu vielä normaalia pienemmällä peitolla, mutta niiden siirtyminen normaalikokoiseen peittoon lähivuosina lisää sekin pussilakanoiden tarvetta.

Olipa kiva saada tuo iso komero kuntoon, ja ennen kaikkea saada sieltä turhaa tavaraa pois! 

Ai niin, Mies antoi luvan laittaa rumista mukeista neljä mökille. VOITTO! :D

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Huhtikuu.

Huhtikuu takana, toukokuu aluillaan. Vappu tuli vietettyä. Kahdesta sadasta munkista riitti viitisenkymmentä pakastimeen asti, suurin osa syötiin ja muutaman pussin annoin vieraille kotiin viemisiksi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kiva vappu.

Huhtikuussa tavaraa tuli ja meni aika paljon. Tarkasti lukumäärällistä kirjaa en pidä, mutta kyllä sitä tavaraa kuitenkin onneksi enemmän meni kuin tuli. Kevät ja ulkovaaterumba on tietysti otollista aikaa tavaran liikkumiselle. 

Lasten kanssa käytiin leluostoksille. Lupasin jo joskus syksyllä, että kun Pipanaisen synttärit (marraskuussa) on ohi, niin saa jättää osan synttärilahjarahoista rahapussiin ja käydään leluostoksilla. No ensin ne synttärilahjaksi saadut jutut oli uusia, sitten tuli joulu ja uusia tavaroita, eikä ollut järkevää siinä vaiheessa käydä enää mitään ostamassa. Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, saatiin aikaan. Tytöt siis ostivat omilla rahoillaan yhden lelun kumpikin ja mä ostin Poikaselle pihakäyttöön yhden auton (meillä onkin piha-autoista pulaa, ja Poikanen käy aina kähveltämässä autoja naapurin hiekkikseltä). 

Toukokuun tavaraliikenne alkoi lupaavasti, kun siivosin eilen liinavaatekomeron. Siitä enemmän jossain vaiheessa.

Ruokarahabudjetti meni aika hyvin. Tosiaan meillähän on ruokaan budjetoitu 500€/kk. Kokonaisuudessaan tämän kuukauden ruokakauppalasku oli 628€, mutta siitä vappujuhlien osuus oli n. 150€ (ei ole ihan tarkka lukema, kun osa esim. salaattitarpeista jäikin yli). Joka tapauksessa, jos (ja kun) vappujuhlien kulut laskee summasta pois, niin huhtikuun ruokakuluiksi jää n. 480€ eli hyvin pysyttiin siinä mielessä budjetissa.

Huhtikuu ei ollut vappuruokaostoksia lukuun ottamatta mitenkään erityinen. Oltiin pariin otteeseen reissussa, mutta meillä oli myös yövieraita ja ruokavieraita muutenkin aika normaali määrä. Toukokuu onkin nyt astetta jännempi, kun Mies lähtee neljäksi viikoksi työreissuun kuun puolivälissä. Saa nähdä, miten se vaikuttaa meidän ruokakauppalaskuun. Toisaalta meille on tulossa toukokuussa vieraita, esim. mun siskon perhe tulee neljäksi päiväksi.