sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pieniä onnistumisia

Kyllä tulee ihmiselle pienistä asioista hyvä mieli.

Sain tällä viikolla parina iltana pikkukakkosaikaan vähän puuhasteltua keittiön kaappien parissa. Karsittavaa niissä ei ole ollut, mutta onpahan pesukierros edistynyt vähäsen. Vaikka niitä kaappeja ei päivittäin sisäpuolelta ihaile, niin on se vaan kiva tunne, kun saa pölyt pois, ja tietää, että ihan hetkeen ei tarvi samaa tehdä :)

Olin lasten kanssa mun siskon luona viikonlopun. Vein siskontytölle kaksi jättikassillista vaatteita, aika lailla koko Pipanaisen 104-senttisen vaatevaraston (myös kenkiä ja ulkovaatteita), Pipanainen kun siirtyi kokoa isompaan. Oli kiva päästä niistä eroon. Tuli hyvä mieli, kun ne säkit ei enää pyöri meidän nurkissa. Mä annan aina kaikki lastenvaatteet pois. Vaikka nytkin kyllä kävi mielessä, kun sitä kasaa katselin, että saishan noista kirpparilla rahaa (joka tulisi tarpeeseen), mutta toisaalta tiedän, että tarpeeseen menee seuraavillakin käyttäjillä, joten mielellään sitä antaa pois. 

Laskin maaliskuun ruokamenot. Tavoite olisi, että meidän viisihenkiseltä perheeltä menisi max. 500€/kk ruokaan. Se summa on budjetista ruoalle varattu, ja on kiva, kun ei tarvi olla kamalan tarkkana kaupassa, vaan voi ostaa esim. hedelmiä. Samoin olen ruokabudjetissa jo valmiiksi ottanut huomioon sen, että meillä käy usein vieraita. Tässä kuussa ruokaan oli mennyt 472€. Mahtavaa! Kahtena viikonloppuna oltiin muiden ruoissa, ja tässä kuussa ei ollut mitään isompia ekstramenoja, kuten kenenkään synttäreitä tai muita juhlia, tavallista enemmän ruokavieraita tms. Se selittää budjetin alituksen (pakko myöntää, että usein menee vähän yli budjetin, ainakin jos on just jotkut juhlat tms). Mutta siis hyvä mieli tuli siitäkin. 

Nyt kun sain ne vaatekassit pois nurkista, niin ensi viikolla olisi tavoitteena saada Isosiskon huone (jossa neiti ei siis nuku, vaan siellä on isojen lasten lelujen lisäksi pakastin, koulupöytä, joka on mun ompelupöytänä, ja kaikenlaista sekalaista) siivottua. Se kun on taas jotenkin päässyt ihmeellisen sekasorron valtaan...

edit. Korjasin tuon ruokalaskun vastaamaan todellista kuukausikulutusta, jos joku ruokamenoista kuukausittain kirjaa pitävä haluaa vertailla. Mulla on siis meneillään myös viikkoseuranta, joten sen takia siellä oli aiemmin vähän pienempi lukema -viikkoseurannassa kun maaliskuun viimeiset päivät kuuluivat jo huhtikuun viikkoon. Mutta korjasin sen nyt todelliseksi kuukausikulutukseksi, on ehkä selkeämpi niin :)

6 kommenttia:

  1. Minäkin seuraan ruokaan menevää rahaa, ja koskapa meilläkin on viisihenkinen perhe, olisin hiukan utelias. Sisältyykö tuohon summaan vain ruoka, vai kaikki muukin kaupasta ostettava, esimerkiksi shampoot, siivousaineet, talouspaperi jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ruokakaupasta ostettava. Eli kaikki ruoat, vaipat, shampoot, talouspaperi, siivousaineet yms. Sen sijaan siihen ei sisälly miehen työruokailuja (jos siis syö esim. työpaikan ruokalassa). Se syö välillä omia eväitä, välillä työpaikan ruokalassa, joskus käyvät työkavereiden kanssa pitsalla tms. Ravintolaruokailuja en merkkaa ylös, mutta me käydään ravintolassa syömässä tosi harvoin. Tänä vuonna on taidettu käydä kerran. En koe niitä niinkään ruokamenoiksi kuin huvittelupuolelle kuuluviksi.

      Poista
  2. Mä hihkun aina, kun pääsen jostain eroon. Eilen annoin kaverille pienet kestovaipat. Olen ajatellut aloittaa ruokakulujen seurannan. Jos saan aikaiseksi, niin kiva verrata. Meillä vähän isompi perhe. Meillä vaikuttaa vähän ruokakuluihin allergiat, joudun ostamaan erikoistuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se on kiva päästä itselleen turhasta tavarasta eroon!

      Poista
  3. Ja se on niin ihanan helppoa, kun on joku jolle antaa esim. nuo pieneksi jääneet lasten vaatteet! Kirppistelyssä on kumminkin oma vaivansa, ja vaikka siitä rahaa saakin, niin ehkä se antamisen ilo voittaa sen kuitenkin. :) Meilläkin on nyt tosi vaivatonta, esikoisen vaatteet menee vuotta nuoremmalle serkkutytölle, ja kuopuksen vaatteet häntä pari vuotta nuoremmalle pikkuserkulle. Kätevää. :)
    Kirppiskassi on kyllä pullollaan, mutta tällä hetkellä omia, liian suuriksi jääneitä vaatteita. Kun vaan jossain vaiheessa olisi aikaa sen verran, et voisi pöydän varata, niin saisi niitä pois nurkista pyörimästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen joskus kirpparilla myynyt, ja oli siinä laputtamisessa ja kaikessa niin paljon työtä, että ei sitä ihan pienen summan takia jaksa tehdä. Nykyään, jos jotain myyn, myyn yleensä paikallisessa äitien facebookryhmässä. Onhan siinäkin valokuvaamisen ja nettiin naputtelun vaiva, mutta yleensä ostaja käy noutamassa tavaran meiltä kotoa, ja muutenkin on suht vaivatonta. Mikä ei mene kaupaksi, annan anopille, joka vie ne hyväntekeväisyyskirpparille. Helppoa on :)

      Poista

Jaa toki ajatuksesi!